Paljon on taas tapahtunut

Leiriltä ollaan kotiuduttu ja nautittu ihanista lämpimistä päivistä. Koiraa ei onneksi ole kuumuus haitannut, eikä todellakaan omistajaakaan. Treenattu ollaan melkein joka päivä, ja ei tuo ole kyllä vauhtia hidastanut. Neito on myös oppinut uimaan melko nätisti vierellä, ja koskapa sattui kamera mukaan mökille on myös kesätunnelmia luvassa.

Ilme on kyllä aika synkeä koiralla, koska ei saanut edelleenkään minua pois vedestä. Sillä miehän ostin ihan uuden uikkarinkin, niin paljon on nyt tullut uitua ;) 

Mutta siis sitten päästään itse asiaan, eli leiriin. Leirihän pidettiin Kaavilla ja siis melkein kotinurkilla. Sunnuntaipäivä meni hieman toipuessa, sillä oltiin viikko Turussa ja Lily oli Minnan ilona. Neito vaikutti hieman väsyneeltä ja miehän hieman hermoilinkin miten se jaksaa koko leirin ajan. Hermoilu oli täysin turhaa, ei nimittäin koiralla vauhti hyytynyt koko reissun aikana. Ihmeellinen työmotivaatio tuolla elukalla kyllä vaan on. Ja siis kuitenkin Minnan luonakaan ei varmasti ole vaan sohvalla maannut, siitä on aivan varmasti Nata, Siru, Nella ja Rilla pitänyt huolen. Ja varmasti myös Minna! Ja ihaninta oli huomata että kun mitään ei tapahtunut, neito kuorsasi sängyllä!

Maanantaiaamuna lähdettiinkin heti hakuilemaan, ja ilma oli kuuma, raskas, eikä minkäänlaista tuulenvirettä käynyt metsässä. Neito keksikin sitten etsiä maalimiehet jäljestämällä. Kuinka näppärää. Tämähän siis oli meidän toinen hakutreeni koko kesänä, ja rullan tuonnissa, ja takaisinlähdössä olikin hieman säätämistä. Mutta ajan ja laulun kanssa, eikö? Meillä oli kolmena peräkkäisenä aamuna hakutreenit, ja kyllä koira parani vaan kerta kerralta. Ukkojen sijoittelu vaan tehtiin niin että metsään meno tapahtui takalinjalta ja se paransikin jäljestysinnon takaisin ilmavainuun. Kaksi hattivattia eivät olleet kavereita keskenään, eli kun ekana tuotiin rulla nätisti, ei lähdetty näytölle. Ja kun tuotiin rulla hilluen, lähdettiin nätisti näytölle. Mutta kyllä se varmuus sieltä alkaa toistojen kautta tulla, ja loppujen lopuksi hattivatit kaverustuivat viimeisessä treenissä ja tultiin kauniisti rulla suussa ja lähdettiin innokkaana näytölle. Uutena asiana minulle oli puhelimet, joita käytettiin jottei tarvinnut huudella pitkin metsiä. Meinasinkin että pitäisi meidänkin porukalle moisia ehdotella, jotta saataisiin sujuvammaksi apujen käyttö ja ohjeistukset ylipäänsä. Samuli Juntto oli siis meitä kouluttamassa, ja oli kyllä kiva seurata ihmistä joka osaa kouluttaa juuri aussieta. Ja tietenkin kun oli joku joka oli tarkkaan miettinyt juuri meidän ongelmien ratkomista.

Tottista otettiin Junton Tytin ohjaamana iltapäivisin, ja hups, kun taas oli koira ollut viisaampi kuin mitä kouluttaja. Kuvat on muuten sitten Virpi Salmelan ottamia tässä osiossa. Eli nouto, oi toi ikuinen murheenkryyni. Nythän siis olen tehnyt niin, että koiralle kapula suuhun ja itse olen patoamalla (eli patukalla) yrittänyt pitää kapulan mälväämisen poissa. Eli koira saa päättää milloin se patukan saa minulta ;) On se kyllä hienoja kuinka tuon kaunis neito minua opettaa. Eli nyt patukka takataskuun, naksu Tytille ja heti kun koira lopettaa mälväämisPari kertaa näin ja koira ei enää mälvännyt yhtään kapulaa. Toimii muuten myöskin kotona, joten nyt vaan kestävyyttä tähän ja kohta voi alkaa yhdistämään palikoita. 

Sitten oli vuorossa seuraaminen, joka siis edellenkkään ei ole kovin varman oloista, ja johon en kyllä edelleenkään saanut hirveästi apuja. No katsotaan, sehän ei ole kovin tärkeä liike noissa alokasluokan kokeissa ;) Mutta siis sivulletuloa täytyy nyt ottaa työn alle, se ei ole edelleenkään sitä mitä haluan, ja sainkin taas uusia vinkkejä takapään käyttöön. Koska neidon pylly ei juurikaan näissä jutuissa heilu ;)

Ja käytiinhän me myöskin jälkimetsässä. Ensimmäinen treeni melko suora, ja keppi-ilmaisussa taas ongelmia, neidon mielestä kun jälki olisi kivaa ilman pysähdyksiä. Toinen treeni meni melkeinpä loistavasti, vaikka omistaja yritti kaikkensa ettei homma olisi onnistunut. Eli jälki tehtiin toisen jäljen päälle. Mutta senkin neito selvitti oikein mallikkaasti, ja nyt kepitkin nousivat toinen toistaan paremmin. Kolmas jälki menikin sitten lähetyksen, viestitreenin ja monen muun asian yhteensummana hieman räpistelyksi, mutta sekin parani huomattavasti loppua kohden. Joten myöskin sillä saralla alkaa olla valoa tunnelin päässä. Voisipa jopa olla että jos ja kun saadaan syksyllä se BH, olisi meillä mahdollisuus ensi kesänä aloittaa kisaura PK-puolella, hui! 

Mutta mukava leiri oli kaikkinensa, ja seura oli vallan loistavaa, olihan meillä kämppiksinä Satu&elukat. Koirat tulivat melko hyvin toimeen keskenään, ja yöt nukuttiin kaikki vallan mainiosti villeinä ja vapaina. Patjan tuunauksen jälkeen jopa meidän ihmistenkin nukkuminen alkoi sujumaan. Ja opettipa isotäti Moona Lilyn nukkumaan sängyn alla, niin minä sain nukkua ilman lämpöpatjaa pään päällä, koska voin sanoa että kylmä se mökki ei ollut!

Kiitoksia kaikille osallistuneille, toivottavasti ensi vuonna uudelleen!

Kuinka kiusata koiraa koko rahalla?

Jokainen joka on naamakirjakaverini tai muuten vaan minun kanssa tekemisissä tietää meidän ikuisen paineen nostajan, hihnakävelyn. Ja siis varsinkin sen koirien ohittamisen. Pelkkä kirjoittaminen jo nostaa tuskan hien pintaan. No nyt siihen saatiin jotain edistystä. Ja täytyy sanoa että alku näyttää lupaavalta, katsotaan kuinka viikon päästä menee. Katsokaas kun ei se pelkästään jokapäiväinen ongelma, vaan se että sitä bh:ta on varmaan aika turha mennä kokeilemaan jos koira hyökkää häiriökoiran korvan viereen louskuttamaan? Joten siis härkää sarvista, ja rantakylään. Cesar Milanin apulaisena toimi Moona, häiriönä Kiri, Jatsi ja Hippa. Ja täytyy sanoa että Cesar olisi taputtanut karvaisia käsiään. Lopputulema yllättävästi vääräaikainen asiaan puuttuminen. Ja sitten saatiin kahteen kertaan ohitettua vieras koirakin. Ekan kerran hienosti, toisen kerran melkein hienosti. Kiitos Kamelit avusta!!!

Ja jotta ei päästäisi koiraa liian helpolla, muutaman tunnin päivälepo ja takaisin autoon, tällä kertaa päämääränä kesän ekat hakutreenit. Ja siellä ihana Aija. Joka sitten juoksi, leikki ja riehui koko rahan edestä. Eka maalimies eli Aija haamuna, suoralla palkalla. Ja kyllä muuten syttyi lamppu neidolla. Ja Aija oli aivan ihana. Toinen ukko Anni, piilossa. No siihen ei uskallus riittänyt, mutta pieni ääniapu ja menoks. Nyt irtorullalla, ja hieman haparoiva näytölle lähtö mutta sitten oltiinkin jo nakeilla herkuttelemassa. Ja sitten kokeiltiin ihan uusi juttu, eli minä takaisin keskilinjalle, Aija näkösälle ja suora lähetys. Kyllä muuten tanner tömisi kun neito pinkaisi vauhtiin. Aijaa ei nimittäin päästä juoksemaan karkuun ;) Sen jälkeen wubbailoittelu ja voinpa veikata että Aija on saunan tarpeessa tuon riehumisen jälkeen. Kiitos Aija ja Anni, oli loistavat treenit!!!

Tottistelun päivittelyä :)

Jaahas ennen kuin uusi treeniviikko alkaa päivitetään entisiä treenejä. Kovasti siintää kisat silmissä, mutta jotta ei niin helppoa olisi on sitä jo katse ylemmissä luokissakin. Eteenlähetykseenhän meillä on tullut hieman takapakkia, eli neito ei ole lähtenyt kovin innokkaasti lelulle. Muutama viikko sitten asiaa Marin kanssa pähkäiltiin ja Mari neuvoi namipurkin käytön. Siis mie vaan oon junnannu sen lelun kanssa. No otettiin purkki käyttöön ja jopas löytyi virtaa ja vauhtia! Ja oli muuten suora menokin. Ja mie jopa muistin tehdä valmistelevan osuudenkin kunnolla. Eli lopputuloksena seuraamisesta eteenlähetys, seuraaminen hyvä, eteenlähetys loistava! Tätä siis lisää ja varmuutta, niin voispa kokeilla maahanmenoakin. Jarnon opetettavana on ollut maahanmeno kaukaa, ja se alkaakin olla tosi hyvällä mallilla. Hieman innossaan jää pystyyn, mutta se on vaan liian suuressa vireessä.

Seuraaminen on myöskin edistynyt, ja siinä yllätys yllätys myöskin valmisteleva osuus on todella tärkeä. Eli minä rauhoitun, otan hyvin sotilaallisen asennon ja sitten mennään. Lelu vieläkin hieman näkyvissä, mutta sain viime treeneissä tehtyä kyllä piilossakin kun unohdin laittaa lelun paikalleen :) Siihen siis kestävyyttä ja matkaa sekä pikkuhiljaa häivyttämällä lelu taskuun asti. Mutta on se jo olkapäällä!

Noudot alkavat myöskin nähdä valoa tunnelin päässä, kun Moonan kanssa alettiin neitoa opettaa patoamaan kapulalla. Ja ei muuten yhtään mälvää enää. Siihenkin siis nyt kestävyyttä ja kunnollinen asento, jonka jälkeen lelun häivytys ja palojen yhteenkokoaminen.

Esteitä ollaan myöskin opeteltu, ja vaikka saatiin Moonan housut repeämään repesi myöskin oppiminen ja neito hokasi että esteen yli pitää mennä kumpaankin suuntaan. Tämähän meillä on siis ihan lapsenkengissä, mutta niin se saa ollakkin, on vielä pitkä matka siihen että tämä onnistuisi kokonaisena liikkeenä. Mutta pääasia on että hauskaa on, ja se kuultiin katsomostakin.

Jääviä liikkeitä ollaan myöskin harjoiteltu, niissäkin pitäisi muistaa se valmistelu. Edelleen mennään paremmuusjärjestyksessä maahan, istu, seiso. Tähän epäilen että toistoja toistoja toistoja on kaava kuinka näihinkin saa varmuutta.

Eli kyllä tämä alkaa hyvältä näyttämään, kunhan vaan antaa neidolle aina aikaa omaksua uusia juttuja. Nyt ensi viikko onkin aika kiirettä treenirintamalla, kun kesälomaan ei ole enää pitkä aika. Lomalle neito pääseekin, mummolasta on jo varattu residenssi viikoksi. Voi se pieni neito olla taas onnellinen!

Ja pyydän jo valmiiksi anteeksi kirotusvireitä, uuden kännykän näppäimistön opettelu vie oman aikansa :)

Kesäkuun kuulumisia

No joo ilmeisesti toi kännykällä blogin päivittäminen toimii, joten mahdollista olisi päivittää useamminkin tätä. No mutta siis mehän ollaan oltu "sairaslomalla" ja huomenna käydään näyttää tota pattia uudelleen, koska ei se oikein ole pienentynyt. Josko se Martina sen polttaisi pois? Toivotaan että sillä päästään koko inhasta taudista eroon!

Mutta sitten itse asiaan. Jälkeä ollaan nyt tehty kovastikkin, koska hakumetsään ei olla päästy. Jälki onkin edistynyt huimasti, ja neidolla alkaa löytyä tiukka ote siihen. Käytiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna Keijo Rautasen opissa, ja paljon opittavaa meillä olikin. Perjantaipäivä oli sekä minulle että varsinkin koiralle kovin raskas henkisesti, mutta kun siitä päästiin yön yli nukkumaan oli lauantai yhtä auringonpaistetta ja hyttysten ininää. Ja kuinkas ollakkaan, voisin siis koiran kanssa jo vaikeuttaa asioita, ja sitten viimeiselle jäljelle otettiinkin jo kulmia. Jälki oli tehty mäkeen niin että ekana jälki lasku montun puoleenväliin ja sieltä nousi ylämäkeen. Haju kuitenkin painui alaspäin illan viiletessä ja saatiin hieno huijaus tehtyä koiralle. Neito tietenkin porskutti menemään alamäkeen, mutta huomasi itse kadottaneensä jäljen ja palasi kauniisti takaisin jäljelle. Ja muuten oppi että se pitää olla tarkkana että homma toimii. Sen jälkeen ei kulmissa ollutkaan enää minkäänlaista ongelmaa. Ihan mielettömän ihana kurssi oli kyllä, kiitos Seija kun höynäytyit mukaan!

Senkin jälkeen ollaan jälkeä tehty, ja oikeastaan koko ajan haettu balanssia pituuden, vaikuden, maaston ja namien kanssa. Viimeisin jälki olikin nyt jo ilman namia. Syy siihen olis se että koska namit oli keppien jälkeen kepit jäi nostamatta. Nyt kun namit poistettiin kepitkin nousivat, ja maasto saa olla aika rytkeikköä. Nyt vaan janatreenejä kohti ja tietenkin saada vielä varmuutta tuohon keppiennostoon. Jälki tuntuu kyllä tällä hetkellä menevän vallan mainiosti.

Esineruutuakin ollaan tehty, ja se alkaa pienoisen taistelun jälkeen toimimaan. Oltiin Oulussa ja tehtiin suht helppo harjoitus joka sit meni siihen että neito oli sitä mieltä että ei nyt vaan huvita. Jouduin hieman keskustelemaan neidon kanssa hommasta ja oho, sehän alkoikin toimimaan. Nyt viimeisessä harjoituksessa neito olikin sitten oikein hieno ja pätevä, ja toi kaikki esineet oikein nätisti. Nyt pitääkin alkaa vaatia tuomaan kunnolla esineet eteen, ja harjoitella sitä ihan erillisenä liikkeenä. Kyllä sekin siitä.

Neito pelastaa iskää vedestä, toinen kun meni hukuttautumaan sinne ja upposi :D

Tottiksesta teen ihan oman postauksen, se kun on aika pitkä ;D

Bloggaamisen riemua kännykällä?

Kokeillaanpa miten se tämä blogin päivittäminen kännykällä onnistuu. Jos nimittäin onnistuu hyvin blogiini voi kummasti tulla uusia juttuja huomattavasti tiheämpään. Ai kuka on kännykästään täysin riippuvainen?

Papilloma-virus tuli käymään :(

Lauantaina ihmettelin kun koira söi niin haluttomasti. No eilen illalla sitten koira alkoi oirehtimaan aivan kuin olisi jotain ollut hampaissa. Katsoin suuhun ja mitäs sieltä löytyikään, patti. Tänään sitten käytiin eläinlääkärissä ja diagnoosina http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/terveys/papilloma . Hoitoa ei tarvittu, koska oli vain yksi pallukka. Mutta nyt kaikki koiralliset kaverini, joiden kanssa olen ollut viimeisen viikon aikana tekemisissä, seuratkaa koirianne. Meillä kaikki treenit nyt jäissä, ainoastaan jälkeä otetaan. Tauti toimii kuten vesirokko, eli tarttuu kosketuksesta, syljen kautta. Eli jos olen Lilylle antanut namia ja sitten teidän koiralle, voi tauti olla tarttunut. Joten katsokaa koirienne suuhun, jotta ei tauti tartu pidemmälle. Tuossa yhden aussien suusta otettu kuva, josta näkyy tosi hyvin millainen patti on http://auspaimaisa.blogspot.com/2011/05/aamagneetti.html Ja niitä vois sitten olla useita. Ja sitten kun patti on poissa, voi taas ihan normaalisti liikkua ja olla. Eläinlääkäri sanoi että monesti näkee esim. koiranäyttelyissä koiria jolla koko suu on täynnä noita patteja mutta koska tulokset merkkaavat koira viedään levittämään tautia. Siksi mie nyt kerron asiasta niin ei tule jälkipuheita!

Neito täyttää tänään 2v!!!

Ja meillä kaikilla oli niiiin mukavaa :D Neidon 2v synttärit pyörähti käyntiin iskän kanssa aamulenkillä rannassa, josta suunnattiin mummolaan riehumaan ja sen jälkeen käytiin vielä reilu puolitoista tuntia etsimässä pientä koiraa joka oli kadonnut. Kakku maittoi ja nyt voi masu täynnä makoilla kaikessa rauhassa. Kakun syömiseen meni muuten 4min 30s, joten nautittua kyllä tuli.

Tunnerikas ja erikoinen vuosi on takanapäin, ja neito on oppinut monta uutta asiaa. Yhteiseloa ollaan opeteltu ja nyt alkaa tuntua että koira on tosiaan kotona. Vuosi sitten synttäreitä vietettiin hyvin toisenlaisissa tunnelmissa, ja vuosi on ollut täynnä suurta iloa, suurta surua ja monta muistoihin jäänyttä hetkeä. Ollaan hitsauduttu neidon kanssa sellaiseksi pariksi, että voi jo alkaa puhua omasta varjosta. Sellainen tuo neito tosiaan on. Toivottavasti saamme vielä monta kakkua tehdä Liikkikselle <3

Kiitos Minna ihanasta neidosta, olemme enenmmän kuin tyytyväisiä kauniiseen neitoon!!!