Rakas ystävä on nyt poissa

Moona rakkaani on nyt poissa. Muori lähti juuri hänelle ominaiseen tyyliin, saappat jalassa ja häntä heiluen. Juuri sellainen loppu suurelle koirapersoonalle, jonka hän ansaitsi. Moona oli sellainen koira jonka tulen muistamaan lopun ikääni. Terapiakoira <3 Siinä oli juuri sellainen aussie jonka olen aina tahtonut, ja jonka onneksi sain tuntea näinkin pitkään. Moona jaksoi olla aina iloinen, ystävällinen ja täynnä tarmoa. Varsinkin jos kyse oli ruuasta tai sen etsimisestä. Tai treenamisesta. Tai itseasiassa ihan mistä vaan. Kunhan vaan tehtiin jotain. Ja suurin syy Lilyn meille tuloon olikin juuri Moona. Ja nyt on Wallullakin oma rakas pilven päällä juoksemassa, voin vain kuvitella pienen miehen ilmeen kun Moona tulee seuraa pitämään. 

Satua, Tuomasta, Johnnya, Kerttua ja Ottoa suuressa surussanne muistaen.

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Joulun odotusta

Mamman sairastaessa myös neito on pakotettu leipäilemään. Kolmisen viikkoa meni tähystyksestä toipuessa, ja se kyllä näkyy sekä blogihiljaisuutena mutta myöskin siinä, että enää ei neito makoile tyytyväisenä sohvalla ;) Kai se on sitten totta että kun opettaa koiran aktiiviseksi sitä saa mitä tilaa? No pääsi neito kuitenkin kummitädin hellään huomaan muutamaksi päiväksi, kun Jarnon oli lähdettävä työreissulle. Ja se oli ollut neidolle kovin opettavainen reissu, olivatpa päässeet ihan Stokmannillekkin shoppailemaan! Ja tietenkin isotäti ja -eno sekä Kerttu ja Otto pitivät huolen ettei loppu aika käynyt pitkäksi. Kovasti yritin Satua huokutella kirjoittamaan lomakuulumisia mutta joudutte ilmeisesti tyytymään tähän lyhyeen selostukseen. Mutta onneks iskä piti pienestä huolta ja kävi riekuttamassa pientä metsässä.

 Mutta toki himotreenaaja menee kentälle heti kun vaan siihen pystyy, ja nyt siis ollaan aloitettu avoimen luokan liikkeiden viilaus.

Liike	kerroin	maksimi pisteet
1. Paikalla makaaminen	3	30
2. Seuraaminen taluttimetta	2	20
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä	2	20
4. Luoksetulo	3	30
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä	2	20
6. Noutaminen	2	20
7. Kauko-ohjaus	3	30
8. Estehyppy	2	20
9. Kokonaisvaikutus	1	10
Yhteensä	20	200

Tässä neidon mielipide näistä liikkeistä ;)

Ihan muistin virkistämiseksi tuossa olisi nuo liikkeet jotka pitäisi tässä saada kasaan. Paikkamakuu on hieman vielä kesken, neidolle on kova paikka kun mamma menee piiloon, ja varsinkin jos joutuu ihan yksin jääämään vieraiden koirien kanssa. Joten sitä aina sään ja tilanteen salliessa otetaan. Seuraaminen ei varmaan ikinä ole valmis, mutta parempaan suuntaan menossa. Nyt otetaan hihnassa ja mie jopa olen pieniä pakotteita ottanut mukaan, jotta saataisiin seuraamisesta tiiviimpää ja näyttävämpää. Ja se on auttanut. Maahanmeno on hyvä, ja saan kävellä taakse ja palata viereen, joten se on aikasta valmis. Nopeammin se saisi toki mennä, mutta se on sitten erillinen pallonheittelyharjoitus jossa sitä tehdään. Tavoitteena olisi Pasimainen mätkähdys (Heidi vinkkejä otetaan vastaan!)

Luoksetulon pysäytyksen olen tehnyt kerran. Pysähtyi. Eikö se riitäkkin?

Noutamisessa saadaan joka treenissä erilainen onhelma aikaiseksi. Liian monta liikkuvaa osaa? Mutta treenin lopuksi saadaan aina onnistunut suoritus. Joten tätä edelleen jankataan, hyvin monella eri tavalla. On juoksunoutoa, miun jouksemista, paikallaoloa, patukkaa edessä, patukkaa takana. Syvä huokaus tähän kohtaan :D

Kaukkarit toimivat sisällä aivan uskomattoman hyvin, johtuen siitä että se oli ainut juttu mitä harjoiteltiin kolme viikkoa sisällä. Ulkona olen ottanut pari kertaa. Tätä pitää vaan muistaa ylläpitää ja lisätä häiriötä. Ja estehyppy toimii, kun vaan muistan odottaa että koira on kääntynyt minuun päin ja vasta sitten käskeä. Luoksetulossa hieman vinottaa, siihen viilausta. Eli aika hyvin olisi liikkeet kasassa, jokohan sitä alkaisi katselemaan kisoja???

Mutta käytiin me muuten myös hakuilemassa pitkästä aikaa. Oli tosi mukava porukka ja jos vielä omistaja osaisi lukea koiraansa ja lopettaa liian vaikeiden treenien tekeminen voisi koira osatakkin. Mutta siitä hieman myöhemmin, nyt olisi taas mentävä sairaalaan!

Nyt se on totta, neito on nyt TK1!!!

Nyt se on ohi, nimittäin alokkaan hinkkaaminen! Olin ilmoittanut Lilyn jo Pieksämäelle hyvissä ajoin, mutta minun leikkaus sotki suunnitelmat. Ja kun leikkaus peruuntui, kinuin peruutuspaikan takaisin. Ja todella järkkyjen kenraalien jälkeen lähdettiin tänä aamuna Moonan ja Jyrkin kanssa kohti Pieksämäkeä. Jännitti ihan mielettömästi koska tosiaan kenraalit meni miten meni. Mutta sitten tässä on nyt tulos, TK1 ja tälläisellä rivillä:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno 9,5
Luoksetulo 7 (mitä ihmettä se mietti tuo minun neito???)
Seisominen 9
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
eli yhteispisteet 171 pistettä.

Ja ketkä haluavat vielä kokea videon kautta tilanteen niin tässäpä siihen mahdollisuus VIDEO

Ja vieläpä muutama kuvakin koristamaan blogia:

Tottelevainen TK1 Jykä

Tottelevainen TK1 Lily

Ja vielä yhteispotretti treenikavereista.

Kiitokset Moonalle treeniseurasta ja Minnalle Ihanasta Koirasta, josta on ihan mihin vaan <3

Tokoilua ja reissaamista

Kuvat on ottanut Satu Kemissä, meidän vakkaripuun alla. Neidon mielestä poseeraus on perin vakavaa hommaa, ja siis kerrankin saatiin ilman kieltä ja pystyssä olevia korvia olevia kuvia? Kertulla kyllä oli hauskaa :D

Neito oli siis tottelevainen koira ja aloitti juoksut juuri silloin kun pitikin. Joten nyt siis viimeisen ykkösen metsästys siirtyy joko joulu- tai tammikuulle. Sanoin neidolle aamulla jotta tänään illalla olisi hyvä aloittaa juoksut, ja illalla siksi koska miulla oli Jarnon vanhempien Eetukoira hoidossa, ja en tiennyt miten vanhuksella hormoonit hyrräisivät. Ja samalla kun Eetu astui ovesta, alkoi neito tiputtamaan. Aivan loistava ajoitus!
Mutta jotta ei treeneistä tulisi ihan supertylsiä, alettiin sitten avoimen luokan liikkeiden harjoittelu. Nyt koira pysyy jo levollisena paikkamakuussa puolisen minuuttia vaikka lähdenkin piiloon. Tähän kulutetaan nyt aikaa ja treeniä, jotta saadaan liikkeestä varma. Kuitenkin se että Lilyn jätän muiden koirien kanssa ja lähden itse tilanteesta, on sille treenin paikka.

Muutaman kerran olen nyt jäävissä kävellyt koiran taakse, ja maassa se onnistuu, koska sitä ollaan otettu useasti viime keväänä. Seisoen liike on tosi epävarma, mutta kokeilen nyt Moonan neuvojen mukaisesti jättää sille lelun jota kytätä, ja sillä vahvistaa sitä että seisotaan vaikka maailman tappiin eikä liikuta.
Kaukkareita aloin myös opettamaan, mutta ne saa odottaa tehotreeniä vielä pari viikkoa, sillä sitten mie jään sairaslomalle ja en saa juurikaan liikkua. Joten mikäs sen parempi kuin opettaa kaukokäskyt neidolle.
Seuraamista ollaan nyt junnattu ihan koko rahan edestä, ja siinä ollaan edistytty todella paljon. Moonan naksutinsormi on varmaan krampissa asian takia ;) Mutta mikä se meidän ongelma on? No neito ei osaa käyttää edelleenkään takapäätään enkä minä osaa kääntyä vasemmalle! Oltiin Kemissä ja Merja hommasi meidät yhteistreeneihin Kelhälän Helin opastuksella. Ekana käytiin Merjan kanssa kahdestaan katsomassa meidän ongelmia, ja sen jälkeen lähdettiin yhteitreeneihin. Kyllä täytyy sanoa että jos ei ulkopuoliset pidä koiraihmisiä hulluina, ni viimeistään siinä vaiheessa maine on varma kun kävellään parkkipaikalla ja muutama nainen katsoo vierestä, ja kiljutaan ja kannustetaan. Ja vasta kin sain jotain järkeä asiaan otin koiran kyydistä. Nimittäin Merja sai kyllä peräpään liikkeelle ja koiran kääntymään, mutta minä en. Mutta kyllä se alkoi minultakin luonnistumaan. Koira oli kyllä jo hieman tylsistyneen näköinen kun samaa laatikkoa käveltiin ;) Just silleen miks miulla on noin jalaton omistaja, ettei osaa näinkään yksinkertaista asiaa. No nyt sitten ollaankin ruokakuppitreeniksi otettu peräpään käyttö. Otettiin seuraavana päivänä vielä kaupungilla Satun ja Kertun kanssa samaa treeniä, ja kyllä se pikkuhiljaa sieltä alkaa luonnistumaan. Sitten keksitään seuraava viilauksen kohta seuraamisessa ;)

Pitäisi taas saada videolle treenejä, niin osaisi taas jäsennellä hieman ajatuksiaan. Ja tietysti huomaisi ne miljoonat pienet jutut jotka voisi parantaa. Mutta on se vaan tuo elukka niin ihana, kun se tekee niin täysillä hommia, eikä tylsisty vaikka miten jankattaisiin jotain asiaa. Mutta siis avoimen pysäytykset ja hypyt jätetään sitten ihan suosiolla siihen kunnes ollaan saatu se viimeinen ykköstulos, koska mie tiiä tasan että se muuten näkyisi parhaillaan niin että sitä viimeistä ykköstä sitten metsästettäisiin maailman tappiin asti.
On se vaan ihana kun meillä on niin monentyylisiä kouluttajia, Kiitos vaan Merja, Moona ja Aija :)

Syysloman hauskutuksia

Aija tuli Joensuuhun ja siitähän piti ihan ehdottomasti ottaa kaikki irti. Taidettiin käydä joka päivä jossain :) Treenattiin, lenkkeiltiin ja parannettiin maailmaa. Treeneissä sai nauraa neidolle, sillä neitohan teki parhaansa viihdyttäkseen Aijaa. Esimerkkinä A-esteen yli mennään sen sivusta, mami painostaa enkä tee mitään ellei puhuta tikutaku äänellä ja ei, en muista kuinka mennään maahan mutta osaan toki monta muuta liikettä.

Saatiin myöskin melkein vuoden ajan mietinnässä ollut VH1 siivottua. Aija istui koneella ja piti minulle seuraa ja minä järjestelin vaatehuonetta. Tuohan oli ehdottomasti se mihin Aijan pestasinkin.

Nyt kokeiltiin myöskin uutta konstia neitojen lenkittämisessä. Lily ja Neve kun eivät ole olleet juuri ylimpiä ystäviä. Käytiin siis treenaamassa ja täytyy muuten sanoa että treenit olivat vallan mainiot. Sen jälkeen lähdettiin lenkille niin että Lily ja Rini ovat vapaana, ja Neve hihnassa. Ja välillä Rini ja Lily hihnassa ja Neve vapaana. Puolen tunnin jälkeen neidon hattivatti oli niin järkyttynyt, että ei illalla noussut yhtään sohvalta. Ja tästä tuloksena oli se että päästiin joka päivä pitkille lenkeille. Ja kaikki kolme villeinä ja vapaina :) Yhden lenkin olisi toki pitänyt hieman lyhempänä, mutta minkäs teet kun on pimeä metsä ja yhtäkkiä tie ilmestyy jostain ja kun se huomataan vääräksi on jo myöhäistä. Mutta toki kaikki minut tuntevat tietävät että tämä on täysin mahdollista :D

Kiitos Aija ihanasta viikosta!

Viettitestaus

Käytiin lauantaina testaamassa Lilyn ipo-koiran taitoja. Voin sanoa että tämä oli taas näitä hauskoja juttuja joita ei kannata ottaa tosissaan ;) Testaajana oli Juha Korri, ja testi alkoi hyvällä kertomuksella mikä testi tarkoitus oli. Siinä näki että kun on osaava ihminen, ei ipokaan ole vaan koiran pieksämistä ja rääkkäämistä. Minusta paras lause oli se että "koiran täytyy nauttia työstä, ja jos se ei nauti, ei siitä ole ipoon". Ja siis sekin että testi tehdään jokaisen koiran mukaan, ja jokaisen on turha vertailla omaansa muihin, sillä se onko koirasta siihen vai ei, ei tee koirasta paskempaa tai parempaa. Tämä myöskin näkyi testissä, eli oikeasti ainakin ne mitä näin tehtiin todellakin koiran mukaan, ei niin että saadaan näyttävyyttä. Käännytettiinpä koiria suoraan poiskin, kun eivät tehneet mitään.

Mitä minä tästä testistä hain? Minusta on ensinnäkin mielenkiintoista nähdä aina erilaisia testejä jolla testataan koiran erilaisia osa-alueita. Myöskin koiran taistelutahtoa halusin testata, ja kykenevyyttä alkaa hommiin täysin vieraan miehen kanssa. Ja kyllä minä luotin tuohon Korriin siinä, että ei se rääkkää koiraa. Minusta on kyllä ollut hieman huvittavaa kuulla ihmisten kommentteja, kun olen sanonut vieväni neidon testiin. Kyllä minä tiedän että ei tuolla koiralla ole sitä mitä tarvitaan suojelukoiraksi, mutta se ei tee sitä huonommaksi. Eikä paremmaksi.

Yllättävää toki oli että neito sai noinkin hyvät arvostelut, sillä en odottanut ihan noin vahvaa reaktiota siltä. Vaikka ainahan se on ollut ihan hyvällä tavalla hullu patukan perään :) Ja vaikka se ottikin painetta tuosta raipasta, hyvin Korri palautti koiran. Ei sille jäänyt traumoja testistä ;) Voisin siis viedä jatkossakin koirani tuohon testiin. Aina sitä oppii uutta!

Ja tässäpä olisi video ja sitten vielä arvostelu kaikille joita homma kiinnostaa :D Niin ja miepä muuten vielä muistin että saatiinhan me hieno todistuskin tästä asiasta, jossa näkyy nuo osa-alueet. Yritänpä siitäkin saada todistusaineistoa tänne!

Tokokoe Joensuussa

Nyt on taas aikaa kirjoitella, kun 6 tunnin päästä ollaan vasta lähellä määränpäätä. Joa järjesti ihan kotikisat, joihin oli siis pakko osallistua. Illalla ihmettelin kun ei jännittänyt, ei sitten millään. Aamullakaan ei tuntunut lähtö miltään, ja mietinkin että oisko nyt vituiksmän fiilis koska ei ole yhtään kisafiilis. Eikä vielä paikanpäälläkään ollut minkäänlaista jännitystä. Mietinpä jopa kahvin juomista. Neidon kanssa oltiin muutaman kerran käyty hallilla agiliitelemässä, joten en uskonut että hallin äänet häiritsisivät. Katsomossa oli monta kaveria, ja sen jos minkä olisi luullut jännittävän, mutta ei. No kyllähän se jännitys sieltä alkoi tulla, ja perhoset löytyivät masun pohjalle. Neito taasen taisi kuvitella menevänsä liitelemään, oli nimittäin niin ylikierroksilla

Ja jotta tästä ei tulisi tylsä kirjoitus videolla, laitan sekaan Lilyn ja poikaystävä Vobsun riekkukuvia, kun tokokuvia ei juuri nyt ole tarjolla.

Paikkamakuuseen mennessä viereinen koira hieman tuijotteli Lilyä, ja katsomossa oli pieni vauva joka oli Lilyn mielestä todella mielenkiintoinen. Luoksepäästävyydessä neito oli tosi hienosti, ja paikkamakuussa koira oli todella rauhallinen, ja lapsikin lähti itkeskelemään pihalle.

Sitten olikin odottelun aika, sillä ei todellakaan oltu ensimmäisiä :D Ja masun perhosparvi alkoi muuttumaan ampiaispesäksi. Tuomari oli tosi tosi mukava, ja seuraamiseen mennessä liikkeenohjaajan kanssa keskustelivat minun hihnan pitämisestä. Iisalmen kisassa meinasin kuristaa koiran, ja olin miettinyt että nyt pidän vain vasemmassa kädessä hihan niin tätä ei tapahtuisi. Mietin itse että mitähän koira tästä seisoskelusta ajattelee, mutta huoli oli täysin turha. Hihnassa seuraamisen jälkeen neidolla alkoi silmät palaa, ja jännitys katosi sen siliän tien kun ei voinut kuin keskittyä koiraan, joka oli enemmmän kuin liekeissä. Enpä nimittäin ole ikinä joutunut käskemään koiraa pysymään paikallaan luoksetulossa. Mutta nyt nykiminen oli sitä luokkaa että jos en olisi käskenyt neitoa, olisi se varmaan ennen minua ollut toisessa päässä hallia :) Oli ihan mielettömän hauska nähdä kun koiralla oli oikeasti hauskaa, ja kuinka sen sittten saakin pidettyä hanskassa! Ja hauskuus palkittiin, sillä tultiin toiseksi ja saatiin toinen ykköstulos :D Kyllä täytyy sanoa että on toi neito vaan ihan mahtava!

Ja tässä Lilyn taidonnäyte kuinka selätetään rotikka joka painaa tuplat omaan painoon verrattuna :D

Ja jos vielä haluatte oman näkemyksen asiasta, sen voi katsella täältä.