Vetoa vai työntöä?

Mepä aloitettiin uusi harrastus. Hieman se maksoi, mutta hauskaa se on. Ei nimittäin tarvinnut kuin ostaa moottorikelkka, käydä naapurin isännältä lupa peltojen käyttöön, ostaa vetovyö ja hihna ja kaivella sukset varastosta. Eli ei maksanut paljoa ;) Ja KePo lupasi ihan käydä ladun tekemässä, eli minua ei edelleenkään saatu ajamaan moottorikelkkaa. Ensimmäisenä käytiin ihan vaan hiihtämässä neidon kanssa jotta tottuu suksiin. Kerkesinkin jo kehua miten kauniisti meni ja kuinka antoi suksien olla ihan kaikessa rauhassa.

Joten iloisena ja positiivisella mielellä eikun vetovyö ja hihna ja koira ja menoksi. Tai sitten ei. Hihna oli koiran jalkojen välissä ja minä olin sotkeutuneena hihnaan ja koira juoksi iloista rinkiä yrittäen kampittaa minut heti alkumetreillä. Hetken "per* saat* Helv* pysy paikalla seiso odota ei saat* liiku" taisteltuani päästiin liikkeelle. Kunnes tuli 3 metrin päässä mielenkiintoinen haju ja koira ampaisi vasemmalle kaataen melkein minutkin. Ja sitten oli taas hihna sinkeällä ja sekaisin. Mutta siitäkin selvittiin. Sitten saatiin jo oikein mukava pätkä ja tunsin oikein kuinka tämä on täydellisen mukavaa.

Sitten tuli käännös. Ja kakkapaakut. Ja huono ura. Ja muutama kirosana. Ja hermostuminen. Ei kuitenkaan itkupotkuraivaria :D Ja siitäkin selvittiin. Ja sitten mentiin taas tosi hyvin, jopa niin että aikakin 5minuuttia hihna oli koko ajan veto asennossa. Ja jotta tietenkin tämä olisi kaikkien katsottavissa, näytän päivän viimeisen pätkän joka meni jo oikeasti todella hyvin.

Ja seuraavana päivänä uudelleen! Ja sitten meni jo tosi hyvin. Ja nyt vahingosta viisastuneena Jarno kävi ajamassa uuden ladun. Jossa toivon mukaan ei ole kääntymisiä! Ja voin sanoa että jos koiran kunto nousee ni nousee emännänkin, jalat on ihan jumissa! Mutta oi kun se on mukavaa! Ja sitten jos joku muukin innostui ni Tintin Tarvikkeesta kävin noi välineet. Muhokselta löytyi kelkka ;) Jarno löytyi Kimmelistä LOL!!!

Oikein hyvää uutta vuotta!!!

Jaahas se olis taas kuukausi vierähtänyt niin nopeaan että ei tunnu perässä pysyvän. Paljon on touhuttu ja tehty, ja paljon on jäänyt tekemättä. Ja uusi vuosi on todellakin tuonut uudet kujeet! Joulu vietettiin koko perheen voimin ekaa kertaa meillä, eli vilskettä ja vilinää riitti. Uusivuosi sitten otettiinkin rauhallisemmissa merkeissä, itse nukahdin kymmentä minuuttia ennen sohvan mutkaan. Neito ihasteli raketteja, eikä edelleenkään ne hänen elämäänsä haitanneet millään tavalla. On se vaan ihmeellistä miten tuollaistakin asiaa arvostaa, koska on kuitenkin elänyt myös kolikon kääntöpuolen kanssa.

Vuoden alussa suuntasimme neidon kanssa auton nokan kohti Helsinkiä, ja siellä nähtiinkin monta uutta ja ihmeellistä asiaa.

Yksi kuvakin tuli reissussa neidosta otettua, Tania oli ikuistanut neidon julman häkkielukkaelämän :) Eli muutaman muuttujan kautta menimme ensimmäiseen etappin, eli Caritan luo yökylään. Ihemtys oli neidolla suuri kun muita koiria oli niin paljon. Pääsipä neito tutustumaan pieneen muutaman viikon ikäiseen pentuunkin, joka oli aika jännä paikka. Oli kyllä mukava huomata että vaikka elämää olikin reilusti ympärillä ei neito kuitenkaan kovasti stressiä asiasta ottanut. Kiitos Carita yöpaikasta, toivottavasti saadaan tulla toistekkin! Matka jatkui aamulla kohti Helsinkiä, ja neito pääsi Viikin Eläinsairaalan henkilökunnan hellään huomaan ja mie olin sopinut aamupalatreffit erään mukavan mieshenkilön kanssa. Voin kehua että oli muuten hyvä aamupala Hotelli Glo:ssa! Sillä jaksoi pitkälle päivään. Heidi tuli minut sieltä pelastamaan ja kävimme kiertelemässä kauppoja. Muutaman mutkan kautta Heidin piti sitten lähteä ja Terhi tuli tuuraamaan :D Onneksi on näitä ystäviä jotka haluavat ehdottomasti ajella minua ympäri Helsinkiä kauheassa lumimyrskyssä!

Sitten olikin jo aika hakea neito hoidosta pois ja suunnata kohti Nummelaa, jossa Heidi ja Tímo olivat ystävällisesti luvanneet meille antaa yöpaikan. Neito muisti kyllä vuoden takaisen suuren rakkautensa, Pasin, ja oli kovin pettynyt kun Pasi ei oikein lämminnyt leikeille (Asiaan ei millään tavalla vaikuttanut Vickyn juoksut). Mutta hoidossa oleva Jack olikin sitten hyvä korvike, jos vaan tilat olisivat antaneet periksi kaksikon riehumisen. Jack oli kyllä muutenkin edelleen oikein ihana herrasmies. Ja sitten aamun kajossa lähdimme takaisin Helsinkiä kohden. Neito taas hoitoon ja itse lähdin Itäkeskukseen. Aika hiljainen paikka muuten kahdeksan aikaan aamulla? Mutta siis Roberts Coffeen Icelatte on kyllä maailman kaikkeuden parasta! Ja ei muuten montaa tarvi juoda ni virtaa on kuin isommassakin duracellpupussa! Sitten tämä pupu pääsi ensimmäistä kertaa METROON! Olipa se hauska ja opettavainen kokemus ;) Sillä Terhi ei ilmeisesti saanut miusta tarpeekseen kun suostui vielä lähtemään lounaalle. Ja koska maailma on pieni, kävimme ihan suunnittelematta Helsingin ainoassa pitseriassa jossa olin jo ennekin käynyt. Mutta ruoka oli todellakin hyvää ja sitä oli riittävästi ja seura oli mitä mainiointa. Ja koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, loppui myös Helsingin vierailu ja lähdettiin Neidon kanssa kotimatkalle. Kiitos myös Heidille ja Terhille ihanasta matkaseurasta :D

Neito sai hienon possun matkatuliaisiksi. On muuten edelleen täysin ehjä, hyvin kuolainen kyllä!

Ja jotta ei meinisi ihan hurvitteluksi elämä, niin kyllä me ollaan töitäkin tehty! Saatiin tokopaikka ihanasta lämpimästä hallista, joka on kyllä luxusta kun alkaa tuo lämpötila näyttämään miinusta ja vieläpä kaksinumeroisin merkein. Paljon ollaan päästy avoimen luokan liikkeissä eteenpäin, ainoa hiuksia irroittava liike on nouto. Muut alkavat olla melko hyvin kasassa, toki aina voi ja pitää viilata. Mutta arvatkaapa mitä?!? Kemiin on vaarallinen mennä flunssaisena. Voi käydä näin:

Eli Minnahan toki halusi neidon kanssa kokeilla agiliitoa. Ja mie annoin. Ja sain itelleni agiliitokärpäsen. Kele! No nyt sitten olisi meillä paikka agiliitoporukassa. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen voisin sanoa että hauikseen tarvitaan suojat. Mutta että kiitos vaan Minna!!! Tämä ei jää tähän ;) Katsotaan jos seuraavista treeneistä saataisiin sitten minun ohjaamana videomateriaalia. Samoin voisi kyllä ulkoiluttaa myös muissakin treeneissä kameraa, pitääpä muistaa ottaa tänään kamera mukaan!

Rakas ystävä on nyt poissa

Moona rakkaani on nyt poissa. Muori lähti juuri hänelle ominaiseen tyyliin, saappat jalassa ja häntä heiluen. Juuri sellainen loppu suurelle koirapersoonalle, jonka hän ansaitsi. Moona oli sellainen koira jonka tulen muistamaan lopun ikääni. Terapiakoira <3 Siinä oli juuri sellainen aussie jonka olen aina tahtonut, ja jonka onneksi sain tuntea näinkin pitkään. Moona jaksoi olla aina iloinen, ystävällinen ja täynnä tarmoa. Varsinkin jos kyse oli ruuasta tai sen etsimisestä. Tai treenamisesta. Tai itseasiassa ihan mistä vaan. Kunhan vaan tehtiin jotain. Ja suurin syy Lilyn meille tuloon olikin juuri Moona. Ja nyt on Wallullakin oma rakas pilven päällä juoksemassa, voin vain kuvitella pienen miehen ilmeen kun Moona tulee seuraa pitämään. 

Satua, Tuomasta, Johnnya, Kerttua ja Ottoa suuressa surussanne muistaen.

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Joulun odotusta

Mamman sairastaessa myös neito on pakotettu leipäilemään. Kolmisen viikkoa meni tähystyksestä toipuessa, ja se kyllä näkyy sekä blogihiljaisuutena mutta myöskin siinä, että enää ei neito makoile tyytyväisenä sohvalla ;) Kai se on sitten totta että kun opettaa koiran aktiiviseksi sitä saa mitä tilaa? No pääsi neito kuitenkin kummitädin hellään huomaan muutamaksi päiväksi, kun Jarnon oli lähdettävä työreissulle. Ja se oli ollut neidolle kovin opettavainen reissu, olivatpa päässeet ihan Stokmannillekkin shoppailemaan! Ja tietenkin isotäti ja -eno sekä Kerttu ja Otto pitivät huolen ettei loppu aika käynyt pitkäksi. Kovasti yritin Satua huokutella kirjoittamaan lomakuulumisia mutta joudutte ilmeisesti tyytymään tähän lyhyeen selostukseen. Mutta onneks iskä piti pienestä huolta ja kävi riekuttamassa pientä metsässä.

 Mutta toki himotreenaaja menee kentälle heti kun vaan siihen pystyy, ja nyt siis ollaan aloitettu avoimen luokan liikkeiden viilaus.

Liike	kerroin	maksimi pisteet
1. Paikalla makaaminen	3	30
2. Seuraaminen taluttimetta	2	20
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä	2	20
4. Luoksetulo	3	30
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä	2	20
6. Noutaminen	2	20
7. Kauko-ohjaus	3	30
8. Estehyppy	2	20
9. Kokonaisvaikutus	1	10
Yhteensä	20	200

Tässä neidon mielipide näistä liikkeistä ;)

Ihan muistin virkistämiseksi tuossa olisi nuo liikkeet jotka pitäisi tässä saada kasaan. Paikkamakuu on hieman vielä kesken, neidolle on kova paikka kun mamma menee piiloon, ja varsinkin jos joutuu ihan yksin jääämään vieraiden koirien kanssa. Joten sitä aina sään ja tilanteen salliessa otetaan. Seuraaminen ei varmaan ikinä ole valmis, mutta parempaan suuntaan menossa. Nyt otetaan hihnassa ja mie jopa olen pieniä pakotteita ottanut mukaan, jotta saataisiin seuraamisesta tiiviimpää ja näyttävämpää. Ja se on auttanut. Maahanmeno on hyvä, ja saan kävellä taakse ja palata viereen, joten se on aikasta valmis. Nopeammin se saisi toki mennä, mutta se on sitten erillinen pallonheittelyharjoitus jossa sitä tehdään. Tavoitteena olisi Pasimainen mätkähdys (Heidi vinkkejä otetaan vastaan!)

Luoksetulon pysäytyksen olen tehnyt kerran. Pysähtyi. Eikö se riitäkkin?

Noutamisessa saadaan joka treenissä erilainen onhelma aikaiseksi. Liian monta liikkuvaa osaa? Mutta treenin lopuksi saadaan aina onnistunut suoritus. Joten tätä edelleen jankataan, hyvin monella eri tavalla. On juoksunoutoa, miun jouksemista, paikallaoloa, patukkaa edessä, patukkaa takana. Syvä huokaus tähän kohtaan :D

Kaukkarit toimivat sisällä aivan uskomattoman hyvin, johtuen siitä että se oli ainut juttu mitä harjoiteltiin kolme viikkoa sisällä. Ulkona olen ottanut pari kertaa. Tätä pitää vaan muistaa ylläpitää ja lisätä häiriötä. Ja estehyppy toimii, kun vaan muistan odottaa että koira on kääntynyt minuun päin ja vasta sitten käskeä. Luoksetulossa hieman vinottaa, siihen viilausta. Eli aika hyvin olisi liikkeet kasassa, jokohan sitä alkaisi katselemaan kisoja???

Mutta käytiin me muuten myös hakuilemassa pitkästä aikaa. Oli tosi mukava porukka ja jos vielä omistaja osaisi lukea koiraansa ja lopettaa liian vaikeiden treenien tekeminen voisi koira osatakkin. Mutta siitä hieman myöhemmin, nyt olisi taas mentävä sairaalaan!

Nyt se on totta, neito on nyt TK1!!!

Nyt se on ohi, nimittäin alokkaan hinkkaaminen! Olin ilmoittanut Lilyn jo Pieksämäelle hyvissä ajoin, mutta minun leikkaus sotki suunnitelmat. Ja kun leikkaus peruuntui, kinuin peruutuspaikan takaisin. Ja todella järkkyjen kenraalien jälkeen lähdettiin tänä aamuna Moonan ja Jyrkin kanssa kohti Pieksämäkeä. Jännitti ihan mielettömästi koska tosiaan kenraalit meni miten meni. Mutta sitten tässä on nyt tulos, TK1 ja tälläisellä rivillä:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 8,5
Maahanmeno 9,5
Luoksetulo 7 (mitä ihmettä se mietti tuo minun neito???)
Seisominen 9
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
eli yhteispisteet 171 pistettä.

Ja ketkä haluavat vielä kokea videon kautta tilanteen niin tässäpä siihen mahdollisuus VIDEO

Ja vieläpä muutama kuvakin koristamaan blogia:

Tottelevainen TK1 Jykä

Tottelevainen TK1 Lily

Ja vielä yhteispotretti treenikavereista.

Kiitokset Moonalle treeniseurasta ja Minnalle Ihanasta Koirasta, josta on ihan mihin vaan <3

Tokoilua ja reissaamista

Kuvat on ottanut Satu Kemissä, meidän vakkaripuun alla. Neidon mielestä poseeraus on perin vakavaa hommaa, ja siis kerrankin saatiin ilman kieltä ja pystyssä olevia korvia olevia kuvia? Kertulla kyllä oli hauskaa :D

Neito oli siis tottelevainen koira ja aloitti juoksut juuri silloin kun pitikin. Joten nyt siis viimeisen ykkösen metsästys siirtyy joko joulu- tai tammikuulle. Sanoin neidolle aamulla jotta tänään illalla olisi hyvä aloittaa juoksut, ja illalla siksi koska miulla oli Jarnon vanhempien Eetukoira hoidossa, ja en tiennyt miten vanhuksella hormoonit hyrräisivät. Ja samalla kun Eetu astui ovesta, alkoi neito tiputtamaan. Aivan loistava ajoitus!
Mutta jotta ei treeneistä tulisi ihan supertylsiä, alettiin sitten avoimen luokan liikkeiden harjoittelu. Nyt koira pysyy jo levollisena paikkamakuussa puolisen minuuttia vaikka lähdenkin piiloon. Tähän kulutetaan nyt aikaa ja treeniä, jotta saadaan liikkeestä varma. Kuitenkin se että Lilyn jätän muiden koirien kanssa ja lähden itse tilanteesta, on sille treenin paikka.

Muutaman kerran olen nyt jäävissä kävellyt koiran taakse, ja maassa se onnistuu, koska sitä ollaan otettu useasti viime keväänä. Seisoen liike on tosi epävarma, mutta kokeilen nyt Moonan neuvojen mukaisesti jättää sille lelun jota kytätä, ja sillä vahvistaa sitä että seisotaan vaikka maailman tappiin eikä liikuta.
Kaukkareita aloin myös opettamaan, mutta ne saa odottaa tehotreeniä vielä pari viikkoa, sillä sitten mie jään sairaslomalle ja en saa juurikaan liikkua. Joten mikäs sen parempi kuin opettaa kaukokäskyt neidolle.
Seuraamista ollaan nyt junnattu ihan koko rahan edestä, ja siinä ollaan edistytty todella paljon. Moonan naksutinsormi on varmaan krampissa asian takia ;) Mutta mikä se meidän ongelma on? No neito ei osaa käyttää edelleenkään takapäätään enkä minä osaa kääntyä vasemmalle! Oltiin Kemissä ja Merja hommasi meidät yhteistreeneihin Kelhälän Helin opastuksella. Ekana käytiin Merjan kanssa kahdestaan katsomassa meidän ongelmia, ja sen jälkeen lähdettiin yhteitreeneihin. Kyllä täytyy sanoa että jos ei ulkopuoliset pidä koiraihmisiä hulluina, ni viimeistään siinä vaiheessa maine on varma kun kävellään parkkipaikalla ja muutama nainen katsoo vierestä, ja kiljutaan ja kannustetaan. Ja vasta kin sain jotain järkeä asiaan otin koiran kyydistä. Nimittäin Merja sai kyllä peräpään liikkeelle ja koiran kääntymään, mutta minä en. Mutta kyllä se alkoi minultakin luonnistumaan. Koira oli kyllä jo hieman tylsistyneen näköinen kun samaa laatikkoa käveltiin ;) Just silleen miks miulla on noin jalaton omistaja, ettei osaa näinkään yksinkertaista asiaa. No nyt sitten ollaankin ruokakuppitreeniksi otettu peräpään käyttö. Otettiin seuraavana päivänä vielä kaupungilla Satun ja Kertun kanssa samaa treeniä, ja kyllä se pikkuhiljaa sieltä alkaa luonnistumaan. Sitten keksitään seuraava viilauksen kohta seuraamisessa ;)

Pitäisi taas saada videolle treenejä, niin osaisi taas jäsennellä hieman ajatuksiaan. Ja tietysti huomaisi ne miljoonat pienet jutut jotka voisi parantaa. Mutta on se vaan tuo elukka niin ihana, kun se tekee niin täysillä hommia, eikä tylsisty vaikka miten jankattaisiin jotain asiaa. Mutta siis avoimen pysäytykset ja hypyt jätetään sitten ihan suosiolla siihen kunnes ollaan saatu se viimeinen ykköstulos, koska mie tiiä tasan että se muuten näkyisi parhaillaan niin että sitä viimeistä ykköstä sitten metsästettäisiin maailman tappiin asti.
On se vaan ihana kun meillä on niin monentyylisiä kouluttajia, Kiitos vaan Merja, Moona ja Aija :)

Syysloman hauskutuksia

Aija tuli Joensuuhun ja siitähän piti ihan ehdottomasti ottaa kaikki irti. Taidettiin käydä joka päivä jossain :) Treenattiin, lenkkeiltiin ja parannettiin maailmaa. Treeneissä sai nauraa neidolle, sillä neitohan teki parhaansa viihdyttäkseen Aijaa. Esimerkkinä A-esteen yli mennään sen sivusta, mami painostaa enkä tee mitään ellei puhuta tikutaku äänellä ja ei, en muista kuinka mennään maahan mutta osaan toki monta muuta liikettä.

Saatiin myöskin melkein vuoden ajan mietinnässä ollut VH1 siivottua. Aija istui koneella ja piti minulle seuraa ja minä järjestelin vaatehuonetta. Tuohan oli ehdottomasti se mihin Aijan pestasinkin.

Nyt kokeiltiin myöskin uutta konstia neitojen lenkittämisessä. Lily ja Neve kun eivät ole olleet juuri ylimpiä ystäviä. Käytiin siis treenaamassa ja täytyy muuten sanoa että treenit olivat vallan mainiot. Sen jälkeen lähdettiin lenkille niin että Lily ja Rini ovat vapaana, ja Neve hihnassa. Ja välillä Rini ja Lily hihnassa ja Neve vapaana. Puolen tunnin jälkeen neidon hattivatti oli niin järkyttynyt, että ei illalla noussut yhtään sohvalta. Ja tästä tuloksena oli se että päästiin joka päivä pitkille lenkeille. Ja kaikki kolme villeinä ja vapaina :) Yhden lenkin olisi toki pitänyt hieman lyhempänä, mutta minkäs teet kun on pimeä metsä ja yhtäkkiä tie ilmestyy jostain ja kun se huomataan vääräksi on jo myöhäistä. Mutta toki kaikki minut tuntevat tietävät että tämä on täysin mahdollista :D

Kiitos Aija ihanasta viikosta!