Lähdettiin lauantaiaamuna Arjalle hakemaan pentua Kemistä. Minulta kyllä jäi pennun katsominen ihan täysin, aika kului ongelmien ratkomiseen ;) Olitiin sovittu Merjan kanssa, että tulen heille yöksi. Merjallahan siis on Wallun sisko Viivi, josta toivottavasti saadaan otetua kuvia vielä ennen lähtöä. Kovasti samanlaisia ovat sisarukset, niin eleiltään kun tavoiltaan. Tavat ovat vaan huomattavasti paremmat Viivillä ;) Kuvia on tulossa, heti kun saan uuden tukan ja istun toisen koneen ääreen. Saatte nähdä miten ihanan näkönen nappisilmä Viivi on :D Kiitos Merjalle mukavasta yöpaikasta ja oikein hyvästä kaalilaatikosta!!!
Illaksi olimme sopineet Pian kanssa,että hän tulee katsomaan meidän tokoilua. Aloitettiin seuraamisella. Kontakti on hyvä niin kauan kunnes lähden liikkeelle, ja sitä korjattiin sillä, että heti kun lähden liikkeelle ja koira katsoo, palkkaan sen patukalla, joka on treeniliivin sisällä. Koiralle näytetään ensiksi se,että patukka on siellä ja sen saa heti kun katse pysyy. Tätä jatketaan niin, että apuohjaaja (ehdokkaita?) naksauttaa heti kun katse pysyy. Sitä sitten askel askeleelta pidennetään, kunnes liike olisi sit oikeasti iloinen ja toimiva, eikä lannistunut ja innoton. Oli kyllä hieno nähdä kuinka hyvin Viiviltä ja Merjalla seuraaminen meni,intoa oli vaikka muille jakaa (antaskohan Merja siitä osan meille?)
Sitten käytiin läpi ruudun opettaminen, ja pitkällä liinalla otettiin sitä niin, että ruutuun laitettiin pallo, jonka koira kävi hekemassa, ja sitä jatketaan niin että ekana pidennettään matka, jonka jälkeen palloa aletaan häivyttää. Oppia tuli paljon, ja paljon hyvin tärkeitäkin asioita. Juuri tuo patukan käyttö meillä on ollut hieman lapsenkengissä, mutta nyt kun sain "opastuksen" siihen, kenties osaankin käyttää sitä.
Illalla kävimme syömässä, ja Kirsin ja Mikan luona. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :D Mukana olivat myös Arja ja Rymyn (kyllä,sillä on vihdoinkin nimi!!!!) kasvattaja Kirsi. Kovin mukavalta ihmiseltä vaikuttaa, ja Arja tulee varmasti hyvin toimeen :) Ja pikku-Rymy oli kyllä tosi reipas, jakso ihan koko matkan olla tosi hienosti,hieman piti vaan läähättää välillä. Arja lupas laittaa pikkuisesta kuvia, joten nekin ilmestyvät tänne tämän päivän aikana!
Sitten tähän meidän murheenkryyniin, eli agilityyn... Mistähän sitä aloittaisi? No vituikshan se meni, kuten odottaa saattoi. Mutta kuulemma vielä on toivoa... En tiiä mistä sen vaan sais sen toivon? Saakohan niitä kaupasta? No lopputulos oli se, että ruvetaan käymään nyt säännöllisesti täällä Kemissä, sillä on nuo meidän ongelmat sitä luokkaa et pakko on jotain tehdä, muuten oon kusessa tuon elukan kanssa (ai enkö ole jo)... Masennuksen syvä ääni...
No siis ainahan pitää ajatella positiivisesti (mitä se on?). Otettiin keppejä, ja koira kuitenkin hokasi niitten idean. Ja minäkin melkein ;) Sit mistä oli kyllä tyytyväinen, oli A kontaktien oppiminen. Mika piti Wallua kiinni hihnassa ja käytiin laittamassa makkaraa kontaktin luokse. Opettiin sitä, että pitää olla paikallaan kun käsketään, ja tosi hyvin meni kyllä, koira ihan selvästi ymmärsi mitä piti tehdä. Nyt sitä sitten noita harjoituksia tehdään, kunhan ollaan saatu tuo koira kuriin.
Mutta siihen meidän ongelmaan...ja siihen miks ihminen voi kuolla vitutukseen, on toi saakelin hampaitten käyttö. Heti kun kentällä ottaa koiran vapaaksi, se lähtee hillumaan. Käsken sen luokse, eikä sillä oo ajatustakaan tulla. Käyn sen hakemasa, saan hammasta (hyvä puoli on se ettei oo yhtään hampaan reikää käsissä). Sit kun saan sen istumaan, se tekee yhden esteen (jos sitäkään) hyvin, ja sit alkaa räksyttää. Voitte uskoa mitkä oli fiilikset kun piti taas kerran rähähtää oikein kunnolla,mutta en tainnu vieläkään tehdä sitä kunnolla. Mika kysykin et millon sinä oikeesti suutut tuolle koiralle? No mie oon vaan niin pettyny et ei mitään rajaa... just on sellanen tosi voittaja-olo...Oishan se hyvä kun olis täälläkin suunnalla ihminen joka oikeesti osais minua auttaa, kun ite en tiiä mitä tehdä...Jos me koskaan ikinä päästään siihen tilanteeseen et tuolla kentällä on kivaa, eikä ainaista tappelua ja huutoa,niin sekin ois jo jotain. Mut kun se kenttä on sen Woldemorin aluetta, ja se siellä määrää. Mie vaan haittaan menoa :( :( :( No ehkäpä pidetään nyt muutama päivä väliä, ennen kun ajattelenkaan hallille menoa, muuten mulla varmaan leviää pää!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti