Sovittiin Aijan kanssa viikolla että se katsoo meidän tokoilua, jotta tiedetään mihin tässä edetään. Tarkoitus oli mennä raviradalle,mutta minulta hajosi auto,joten nyt ei sit oo mitään käsitystä millon saan sen kuntoon :(. No Aija lupas tulla meille, ja otettiin treenit meidän autokatoksella.
Otettiin ekana ruutua, ja se meni tosi hyvin,intoa ja vauhtia riittää. Nythän me vasta ollaan aloitettu, eli pallo on ruudussa ja tärkeintä on nyt saada vauhtia. Sitten alkaisi pallon häivytys. Mutta vielä mennään tuolla vauhtia ja iloa tunnelmalla ;).
Sitten tähän meidän murheenkryyniin,eli seuraamiseen. No ekana palkattiin vaan kontaktista,mutta Wallu ei jotenkin innostunu wubasta,mikä oli outoa. No nitten otettiin muutaman kerran seuraamista,joka oli ihan onnetonta. Heti kun sanoin seuraa,niin olis voinu kysyä mikä kontakti? Häiriönä olivat sit naapurit,jotka kovasti ihmettelivät mitä me tehdään. Sit hieman mietittiin Aijan kanssa mitä tehdä, ja mie oon kyllä sitä mieltä että en olis ikinä uskonu tätä sanovani,mutta sit siirryttiin pallosta nameihin. Ja jopa löytyi kontakti! En oo nähny ikinä meidän seuraamista noin hyvänä! Ja siis pienellä palalla lihapullaa ;)
Aijan kaa mietittiin että jatkossa välillä namia ja välillä palloa, että Wallu ei opi siihen jotta aina on nami kädessä. Katsotaan nyt, tuli taas pitkästä aikaa sellanen olo et kyllähän me vielä tästä pohjamudista noustaan :D
Loppuun vielä muutama ruutuun lähetys ja sit onnellinen leikkiminen. Mie leijailin pilvissä,ja koirallakin tuntui olevan hauskaa :D Kiitos Aija!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti