Tilannepäivitys

Onpas ollut vaikeaa tehdä mitään tälle blogille. Lisäsin Wallun tarinan tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, siinä menikin muutama päivä itkua ja hymyä. Oli se vaan niin mahtis Koira <3

Lilyn elämä muuttui myös aika radikaalisti, ja nyt ollaan aloitettu yksinoloharjoitukset ihan kokonaan alusta. Toinen ei voinut ymmärtää mihin se kaveri katosi. Ja sitten se takertui minuun vielä tiukemmin. Mutta kyllä se päivä päivältä parempaan suuntaan on menossa. Antibiootitkin saatiin muutama viikko sitten lopetettua, kun neitin masu on pysynyt ainakin toistaiseksi hyvässä kunnossa. Ja mie yritän saada pääni Lily moodiin ja lopettaa tän Wallun perään itkemisen. Joten kummankin on opittava elämään uudessa elämässä, jossa on kyllä pelottavan hiljaista. Lily kun ei vahdi eikä muutenkaan hirveästi itsestään huutele, niin ihmiset pääsee ovellekkin ilman että siitä kukaan sen suuremmin numeroa tekee. No kaipa tähän on vain totuttava.

Treenirintamalta sen verran, että laitan jokaiselta alueelta pienen selostuksen missä mennään, niin saa hieman kuvaa itsekkin mikä on tilanne. Muuten elämä on alkanut asettumaan uomiinsa, Lilystä on muodostumassa sosiaalinen pieni koira, miehiin on edelleen hieman varautunut mutta uusia hyviä kokemuksia kun saa niin kyllä se siitä. Koirakaverereita ollaan saatu ja hauskaa on ollut, uusimpia kuvia voi käydä katselemassa täältä. Sain kamerankin kaiveltua, oli vaan vielä kesätimmissä niin täytyy perehtyä taas noihin asetuksiin :)

Mutta sitten niihin treeneihin:

Haku:


Ukkojen etsintä alkaa luonnistumaan, intoa on vaikka muille jakaa. Viimeisimmät treenit meni oikein mukavasti, olipa meillä jopa ihan "ukkokin" mukana. Siinä ei kyllä näkynyt yhtään varautuneisuutta, pikemminkin päin vastoin. Ilmaisua olen nyt miettinyt ja pähkäillyt kovasti. Kyllähän se lähtee haukkumaan, mutta se että palkkautuuko se siitä on eri asia. Nyt kun se saa juosta minun ja ukon väliä, se on aivan intona. Joten ehkä täytyy kuitenkin kokeilla sitä rullaa, koska se haukkuminen on kuitenkin aika vierasta Lilylle. Treeneissä ollaan nyt otettu ihan kokonaan pistoja, jossa täytyy vain etsiä, ja ne on menneet tosi hyvin. Viimeksi Hilkka oli piilossa kevythäkissä, ja siitä muodostui pieni mörkö, joka kuitenkin selvitettiin ilman sen suurempia ongelmia. Nyt pitäisi vaan saada kentälle väkeä ja alkaa tuota ilmaisua rakentamaan, tai ainakin päästä kokeilemaan sitä kuinka se toimii rullan kanssa. Se kuitenkin olisi niin hyvä saada nyt talven aikana kuosiin, niin voisi keväällä sitten alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Nyt tämän syksyn aiheena kun on vaan se että saadaan tästä lajista mukavaa ja inspiroivaa ja että koiralla on metsässä aina hauskaa.

Tottis/Toko:


Kontaktia ollaan harjoiteltu monessa eri tilanteessa, ja meillä on muutaman kerran ollut eskaria, jossa pääpaino on sillä että koira oppii tekemään minun kanssa eikä muita mieti. Hyvin ollaan onnistuttu, ja taitaa sama olla kuin Wallun kanssa, että ekana opetan hommat ilman hihnaa ja sen jälkeen sen pakollisen hihnan liitän mukaan. Tekee nimittäin paljon paremmin niin päin, koska itsekkään ei silloin saa turvautua siihen hihnaan. Eli pakko on myös itse opetella riehumaan ;) Sivulle tuloa ollaan kovasti harjoiteltu, ja siinä on nyt mietinnässä että tuleeko se suoraan sivulle vai kiertääkö takaa. Sitä en ole vielä saanut selvitettyä että mitä hyvää/huonoa noissa eroissa on? Osaako joku selkokielisesti minulle siitä kertoa? Ja meinasinpa jopa tehdä pienen aikataulun tapaisen jotta saadaan homma oikeasti alkamaan, sillä muuten tämä taas menee tähän pyörimiseen. Kun kuitenkin tarkoituksissa olisi saada treenattua ihan kisoja varten.

Agility:


No tässä ei olla kyllä juuri edistytty, koska ei nyt hirveesti olla päästy treenaamaankaan. Intoa riittää, ja kontakteja pitäisi alkaa opettamaan, kunhan saisi jostain sopivan alustan. Jotenkin tämä laji vaan on se josta ekana aina luistetaan jos jostain mielenkiintoisempaa on tarjolla. Ja varsinkin kun sitä kerkeää sitten talven aikana ottamaan, kun lumi tulee ja haku jää tauolle. Tässäkin pääpainona on hauskanpito. Ei mitenkään kisamielessä treenata, ainakaan tällä hetkellä.

Paimennus:


Paimennusta kerettiin ottamaan muutama kerta ennen kun treenit jäivät talvitauolle, ja paljon uutta opittiin. Kouluttajan kanssa päätettiinkiin että myös tässä, kuten kaikissa muissakin jutuissa ekana pidetään vaan hauskaa eikä vaadita vielä hyvin kovasti, ja sit kun talven yli on hattivatit saaneet miettiä pääsevät ne ensi keväänä sitten työn makuun. Paimennuksesta itse pdän ihan ehdottomasti eniten, ja harmittaa että sitä ei pääse kuin kerran viikkoon treenaamaan. Sillä kuten Wallun kanssakin huomasin, se on sellainen laji joka heijastuu ihan kaikkeen. Eli kun saat paimennuksessa homman toimimaan saat sen muuallakin toimimaan.

Esineruutu:


No nythän ne hattivatit löi tulta ja pieni ymmärsi mitä sieltä metsästä täytyy tuoda. Ja millä vauhdilla tuodaan :) Luovutuksessa yllättävästi on ne suurimmat kompastuskivet, mutta ottaen huomioon treenimäärän sekin on jo todella hyvällä mallilla. Uskoa vaan enemmän koiraan ja nouto kuntoon niin eipä tässä suurempia ongelmia ole tällä hetkellä luvassa. Missiona olisi nyt tehdä joka tilanteessa esineruutua, koska siihen tarvitsee varmuutta ja paljon. Ja se ei tule muun kun tekemisen seurauksena.

Eli siinäpä viimeisen kuukauden hommat tiivistettynä. Videokamerankin sain laitettua kuntoon, joten toivottavasti saisin myös videoita meidän treeneistä aikaiseksi, niistä kuitenkin itsekkin oppii eniten (Muistelen vain Ti-Ti nallea ja Hitleriä). Olen kyllä niin tyytyväinen tuon koiran motivaatioon, sillä sillä me päästään vielä pitkälle!!!