Veljen häitä olimme juhlimassa ja Lasse oli lapsenvahtina, tässä vielä siis hieman lunta. Nyt on vaan loskaa ja savea. Voi kun odotan että saadaan multaa pihaan ja nurmikko kasvamaan, niin ei tarvis ihan joka päivä koiraa pestä. Hienosti kyllä tassujen pyyhkimisen antaakin tehdä, suihku on edelleen kammotus mutta eiköhän siitä ajatuksestakin päästä pois. Muutenkin jonkin näköistä aikuiseksi tulemista alkaa olla ilmassa. Neitohan siis aloitti juoksunsa, tällä kertaa minusta myöskin jotenkin helpommin, eli nyt vasta edeltävällä viikolla aloin epäilemään asiaa ja kun neito pääsi Minnan hellään huomaan (vai pitäisikö sanoa että Natan narupalloksi) oli hyvä aloittaa juokseminen. Nyt myöskin siivouspalvelu pelaa, eli juoksupöksyjä ei olla tarvittu. Muutama tippa siellä täällä ja pieni ilovahinko tyttöjen huoneen kohdalla seinässä käytävällä, mutta muuten on pitänyt itsensä tosi puhtaana.
Niin siis kävinhän minä reissussakin, eli Heidin kanssa Helsingin Kennelpiirin järjestämällä Innovaatioristeilyllä. Matkalla kävin katsomassa Wallun veljeä Veetiä, kerrankin aikataulut kävivät yhteen. Tätä ollaan nimittäin suunniteltu jo useamman kerran. Veeti oli oikein komea mies, ja hyvin mukavan tuntuinen. Pelkäsin kyllä hieman menemistä, sillä muistan kun näin Viivin ekaa kertaa Wallun kuoleman jälkeen, ja tunteet olivat hyvin pinnassa. Veeti oli kuitenkin niin erityyppinen kuin mitä Wallu, niin onneksi ei tunteet ihan nousseet pintaan. Oli kyllä ihana käydä ja jutella Meten kanssa, kuitenkin 4 vuotta ollaan yhteyttä pidetty. Se mikä harmittaa oli kameran unohtaminen, olisi saanut kuvia Veetistä (Vink Vink Mette).
Meten luota suunnistinkin Heidin luo ja aamulla suunnistettiin laivalle. Reissu oli oikein ihana, sainpa jopa tanssiakkin illalla :D Tuliaiset eivät vaan olleet kovin mukavat, sillä ilmeisesti useampi meidän ryhmäläisistä sairastui ja minä taisin olla niitä pahimmasta päästä olevia. Sivuhuomautuksena kerrottakoon että vessanpönttö oli vaaleansininen. Koska olo oli hieman epäilyttävä jäin vielä yhdeksi yöksi Heidin luo. Aamulla sitten kävin hakemassa Lilyn Minnan luota, neidolla oli taas ollut ilmeisen mukavaa, kiitos Minna taas kerran Lilyn hoitotätinä olemisesta. Nata-sheltti oli taas juoksuttanut ja leikittänyt neitoa ihan koko rahan edestä, kyllä ne vaan on niin uskomattoman hyviä ystäviä!
Reissun jälkeen makasinkin sohvalla ja koirakin sai ihan vaan olla. Kun ei pystynyt muuta kuin olemaan. Nyt kuitenkin olo alkaa pikkuhiljaa korjaantumaan ja ollaanpa jopa siis treeneihin päästy. Sillä täytyy sanoa että neidon juoksut näkyvät treenatessa ainoastaan siinä että sillä on vielä jos mahdollista suurempi ruokahalu. Viestiä ollaan otettu jo kokonaista kolme kertaa, ja neito on kyllä jo älynnyt että täysiä juostaan, mutta Jarnolle juokseminen on vielä hieman epävarmaa. No ajan ja harjoitusten myötä sekin varmaan alkaa toimimaan. Esineruutua otettiin kevään ensimmäisen kerran, ja voin sanoa että hieman pitää aloittaa ottamaan takapakkia. Ei sen puoleen olisin kyllä kovasti ihmetellyt jos neito viime kesän treenien määrällä olisi homman vielä muistanut. Mutta mikä käsittämättömintä, neito on siis löytänyt sisäisen jälkikoiransa! Joku hattivatti meni taas oikeaan asentoon pienessä päässä, ja minulla alkoi jälkitreenit jo kiiltämään silmissä!!! Kunhan metsät vielä hieman sulavat ja kuivuvat, pakko kyllä käydä kokeilemassa josko se homma alkaisi nyt luonnistua.
Sitä monesti olenkin miettinyt, että kuinka tuo koira voikin aina yllättää toiminnallaan? Siitä kehkeytyy päivä päivältä parempi ja parempi, ja sen motivaatio tehdä hommia on ihan omaa luokkaansa. Vaikka se välillä onkin ihan pikkuisen blondi, niin sitten kuitenkin sen yrittäminen ja miellyttämisenhalu on niin vaan liikuttavaa. Pieni Liikkikseni <3
Mutta huomenna mennäänkin Susanna Korrin luennolle esimerkkikoiraksi, yritän saada videolle homman. Ongelmina seuraaminen, nouto ja jäävät liikkeet. Ainut missä suuria ongelmia on on edelleen se nouto. Muut ovat vaan treenin puutetta. Mutta mielenkiinnolla odotan kuinka meidän käy, tuleeko myrsky ja saako hattivatit sähköä vai tuleeko jopa Mörkö käymään :D Ja kuinka minä saan pidettyä itseni kurissa, yllättävää kyllä taas jännittää jo valmiiksi aivan hirveästi! Hui! Mutta nyt täytyy lähteä valmistautumaan iltaan, sikon valmistujaisbileet on tänään ja neito saa taas lapsenvahdiksi Lassen. Eli kummallakin tulee olemaan hauska ilta!
1 kommentti:
Huomenna nähään! Myökin tullaan semppaan :)
Lähetä kommentti