Kalle Kyykäärmeen seikkailut jatkuvat

Torstain ja perjantain välisen yön valvoin välillä torkahdellen. Turvotus lisääntyi yötä vasten ja koira ei tuntunut rauhoittuvan. Ei tuntunut olevan missään mitenkään hyvä. Tunnin välein käytiin kävelemässä pihaa ympäri ja hieroin jalkoja koko yön. Aamulla tilanne oli edelleen sama, joten eikun soittoa taas eläinlääkäriin. Koira ei päässyt kunnolla jaloilleen, ja 5min aamulenkki oli tuskaa. Koska miun piti mennä töihin lähti Jarno käyttämään Lilyä Kirsin luona. Todettiin että morfiini ei neidolle sovi mutta koska on ainut kipulääke jota voi tässä tilanteessa käyttää pienennetään annostusta. Liikuntaa jatketaan, ja halvausoireita ei jaloista löytynyt. Illalla kun tulin kotiin neito jaksoi heiluttaa häntää ja kun tsemppasi jaksoi taas vähän kävellä. Pää alkoi kuitenkin ihan selvästi jo toimimaan illan aikana, koska pihalle mentäessä olisi lähtenyt pupun perään. Kroppa vaan ei tullut mukana, joten sain käskyllä ja parilla askeleella koiran kiinni.

Yö jatkui samoissa tunnelmissa, nuokuin sohvalla ja hieroin jalkoja, ja käytiin kävelemässä. Aamuyöllä mietin alanko jo nähdä harhoja, koska ihan kuin jalkojen turvotus olisi laskenut. Töihin lähtiessä katsoin vielä jalkoja ja edelleen ne näyttivät paremmilta. Soitin vielä eläinlääkäriin ja kysyin vieläkö särkylääkeannostusta voi pienentää. Töistä tultua huomasin, että en ollut kuvitellut, vaan turvotus todellakin alkoi laskemaan. Ja koira piristymään. Nukuin pari tuntia ja kun heräsin, koira alkoi jo olla pirteämmän oloinen. Uskalsin nukkua pari tuntia pidempään. Turvotus ei yön aikana kasvanut, pikemminkin laski.

Sunnuntaiaamuna neito urhoollisesti pienen tsempityksen jälkeen jaksoi jo tulla portin luo katsomaan joko olen herännyt. Muutenkin takapää alkoi tuntumaan siltä että se alkaa pikkuhiljaa kantamaan. Ulosmentäessä alkoi jo pallokin kiinnostamaan, ja normaali kuolen nälkään nyt heti hetkikin koettiin. Silmissä alkoi näkymään pilke. Uskalsin kävellä ST1:lle asti koiran kanssa. Töistä tullessa koira vaappui jo ovelle tervehtimään, ja illalla uskallettiin lähteä pellolle lenkkeilemään. Turvotus oli päivän aikana laskenut entisestään, ja lenkin jälkeen huomasin että anturoiden väri alkoi palata. Ne nimittäin olivat olleet ihan tuhkanharmaat useamman päivän. Myöskään särkylääkettä en antanut kuin aamulla, koska koira ei vaikuttanut olevan kivuissa. Yöllä heräsin kauheaan painajaiseen ja olin varma että löydän koiran kuolleena olohuoneesta. Ennemminkin koira oli sen näköinen että hittoako tulet untani häiritsemään. Jäin sohvalle nukkumaan ja sitten väsymys vei voiton. Heräsin kehdeksan aikaan siihen kun Jarno oli lähdössä töihin. Ja koira seisoi tervehtimässä "kiva kun heräsit". Tarkistin jalat koska en nyt sitten ollut lenkittänyt koiraa koko yötä. Ja turvotusta oli enää silmillä havaittavissa puremajalassa, muissa enää tuntui pikkuisen nestettä. Koira oli todella pirteän oloinen (Verrattuna aiempaan). Aamulenkillä käytiin pidemmän kaavan mukaan, ja vaikka vielä ontuikin jalkoja alkoi jo lenkkeily maistua. Myöskin kakan jälkeen jaksoi jo lennätellä maata!

Tänään on siis ollut jo todella paljon parempi päivä, edelleen koira on todella väsyneen oloinen mutta nousee jo itse ylös, ja käytiinpä jopa ihan lenkilläkin päivällä. Melkein juoksuaskelia oli nähtävissä! Ja varsinkin kun Sarin pihamaalta löytyi pallo. Ihana pallo. Eläinlääkäristä soittivat ja kyselivät vointia ja sovittiin että parin päivän päästä voidaan vaihtaa normiruokaan, ja nesteenpoistolääkityksen kanssa tehdä saman. Antibiootit jatkuvat vielä kanssa muutaman päivän. Huomisen verikoe siirrettiin ensi viikon perjantaille, koska koira oli niin kovasti piristynyt ja Kirsi oli sitä mieltä että vielä ei kuitenkaan nähdä lopullisia tuloksia. Joten jospa ensi yönä uskallettaisiin nukkua?!?

Miun rakkaista rakkain taistelija!