Vuoden koira, ehkä toisenkin, taisi olla jopa kolmannenkin?

Aloitettiin Lilyn kanssa kisaaminen palveluskoirakokeissa vuonna 2012. Lily voitti sen vuoden PK-tulokaspalkinnon Australianpaimenkoirien vuoden koira-kisassa. Vuonna 2013 tulimme viimeksi koko kisassa. Vaikkakin muistan kyllä sen Kajaanin kisan jossa saimme JK3 tuloksen. Se tuntui aivan unelmien suurelta täyttymykseltä, ja sitähän se todellakin oli! Mutta muistan myös sen, kuinka vuosikokouksessa katsoin palkinnon saajia ja mietin että olisi se huikeaa saada itsekkin tuollainen palkinto. Mutta en ikinä kuvitellut että vuosina 2014, 2015 ja 2016 olisimme voittaneet kisan ylivoimaisesti! Eli huikean hattutempun teki kyllä neito! Aivan uskomatonta!

On se vaan niin hiton sinnikäs ja tasaisen epävarma kisakumppani, ja aivan huikea opettaja ensimmäiseksi kisakoiraksi. Ja onhan tuo sen tittelirivi vaan niin sykähdyttävä. Ja se matka mitä ollaan kuljettu tähän. Pari iltaa sitten katsoin tuota koiraa ja mietin että se on täysin minun mieleni, yhtä minun kanssa. Paitsi silloin kun näkee pupun. Sitten se on yhtä sen kanssa. Se lukee minua paremmin kun minä itse. Minun Liikkis. Parempaa koiraa en olisi voinut saada, enkä toivoa. Rakkaani 💖

Ja koska tuloksiin tarvitaan myös loistavat treeniporukat, niin iso kiitos kaikille jotka olette meidän kanssa tätä matkaa tehneet. Ilman teitä ei näitä tarinoita kirjoitettaisi ja juhlia juhlittaisi. Puhumattakaan Minnasta, joka antoi tämän ihanan koiran minulle matkaa yhdessä taittamaan. 

Kiitos!