Tottiskoulutustako?

Mitä enenmmän noiden koirien kanssa touhuaa ja käy koulutuksia, kisoja ja tapahtumia, sitä suuremmaksi muuttuu mielentilan hallinta koulutuksen tärkeydessä. Suojelussa ja mondeoringissä sen tärkeys on jo taidettu huomata pitkä aika sitten, ja nyt alkaa asia valua myös tänne kansallisten lajien puolelle. Ainakin näin riviharrastajien keskuuteen. Ja kyllä, nyt puhun myös ohjaajan mielentilan hallinnasta.

Kouluttajaksi saimme Anu Vehviläisen, "Anulla on ollut rottweilereita vuodesta 1998 lähtien. Vuosien aikana hän on harrastanut mm. hakua ja metsäjälkeä, kunnes omaksi lajiksi lopulta valikoitui suojelu. IPO:ssa Anu on kisannut rwu Drago vom Tanneneckin kanssa kansallisella ja kansainvälisellä mestaruustasolla. Saavutuksia ovat mm. IFR IPO MM 2012 karsintojen voitto, paras C-osa IFR IPO MM-kisoissa Saksassa 2012, rottweilereiden IPO rotumestaruus 2013, IFR IPO MM-joukkuekulta 2013, SM15 SM 2013 IPO, SM11 2014 IPO ja NOM IPO joukkuekulta 2014.
Drago on jäänyt jo eläkkeelle suojelukentiltä, tällä hetkellä Anu treenaa nuorta Giant vom Tanneneckia a.k.a ”Jätti”, tavoitteena on jonain päivänä kisaaminen IPO:ssa."

Koulutuksessa oli erittäin mukavasti eri tasoisia koiria, ihan 15vko vanhoista pennuista Lilyyn, joka oli koulutuksen ns. seniori. Myöskin ohjaajien taso vaihteli, oli aivan uusia harrastajia ja sitten kokeneempiakin. Aluksi Anu kertoi koiran koulutuksesta ja omasta näkemyksestään kuinka koiria koulutetaan. Sitten alettiin kouluttamaan koiria. Lilyn kanssa olin ajatellut ottaa mielentilaa, ja Lystin kanssa jääviä. Arvasinkin että riittää vallan hyvin yksi teema, josta sitten saadaan poimittua seuraavat ongelmat esille. Ja näinhän siinä todellakin kävi.

Lilyn kanssa aloitettiin seuraamisella, ja todettiin että kriteereitä on nostettava huomattavasti. Pälyily ja kontaktin laskeminen on todellakin saatava pois ja minun on selkeytettävä huomattavasti omaa ohjaamistani ja kehujen/väärin tekemisen merkkausta. Haukuttamalla olen jo saanut esineruudun ja kehään menon toimimaan, joten nyt otimme sen hyväksi apukeinoksi myös kehässä. Lily lähtikin haukkumaan oikein mainiosti alun epäröinnin jälkeen, ja alkoi tekemään oikein mukavasti hommia. Ja huomasin että nyt oltiin TAAS kerran vajottu sinne pikkusievään namilla palkkaamiseen, joka on kyllä minun perisynti koirien koulutuksessa. Joten nyt tulikin tämä hyvään saumaan kun alamme opettelemaan EVL:n liikkeitä. Ja toki olisihan se mukavaa jos tätä kautta saisi myös apuja PK-tottikseen. Harmi kun koiraa ei saa haukuttaa kehässä, olisi aika hieno apukeino. Toki minkä minä sille mahdan jos koira pienen haukun päästää? Parempi sekin kun tuo jatkuva piippaminen, jota muuten ei enää viimeisellä setillä ollut juuri lainkaan. Ja oli koulutus sen verran kivaa ollut että alkoi unissaankin haukkumaan. Ja mikä parasta, että treenikaveritkin olivat koulutuksessa mukana, niin saavat nyt alkaa potkimaan minua vuorostaan perseelle jos alan taas himmailemaan.

Mutta sitten Lysti. Voi hyvä päivä sentäs että mie oon välillä edelleen niin ulapalla tuon koiran pääkopan sisällöstä. Meillähän on ollut sen imurinsuulakkeen syömisen jälkeen silloin tällöin ongelmia tiettyjen ihmeellisten "pelkotilojen" kanssa, jotenkin ajattelisin että on liitännäinen mahan kipeytymiseen. Ja sehän näkyi nyt sitten hyvinkin vahvasti koulutuksessa. Eli teimme jääviä liikkeitä, jossa näkyi sama kun Lilyllä, että koira kerkeää touhuta omiaan vaikka näennäisesti seuraakin. Joten alettiin lisäämään häiriötä seuraamiseen. Ja sittenhän pakka levisi aivan täydellisesti. Jalkojen töminä oli aivan liikaa Lystille. Se oli täysin sitä mieltä että nyt tämä ei ole enää hauskaa ja yritti paeta paikalta. Ensiksi yritettiin saada sitä leikkimään, mutta sitten totesimme että ruoka on parempi palkka. Ja sitten alettiin kouluttamaan koiraa siihen, että vaikka maailmassa onkin pahoja juttuja, on omistajan vierellä paras paikka ja kontaktista saa palkkion.

Kyllä kieltämättä naurettiin aika kovasti, että Anu voi lisätä tämän seuraavan hetken CV:hen, kun melkein koko porukka hyppi tasajalkaa hallissa, ja koira vaan istuu paikallaan ja jurottaa. Mutta kyllä se sitten kuitenkin päätyi oikeaan ratkaisuun, ja sen jälkeen olikin jo paljon helpompaa. Päästiin myöskin jo ottamaan häiriössä pieniä pätkiä seuraamista, ja siitä pääsi aina palkalle. Ja illalla ruokakupilla muisti oikein hyvin oppimansa. Vaan kyllä on muuten oma mieli tuolla pikkukirpulla. Joten nyt todellakin häiriöitä sitten treenaamiseen. Ja juteltiin tuossa eilen että on siinä sekin, että kun tuo tekee kaiken niin 100% että jos sille nyt saa nuo häiriöt opetettua niin epäilempä että tuosta tulee sellainen koira jolle saa vaikka pommi tippua kisakentän viereen, ja se vaan jatkaa suoritustaan. Mutta nyt siis hyviä häiriötreenivinkkejä otettaisiin mieluusti vastaan!

Kokonaisuutena koulutus oli kyllä hyvä, tykkäsin kyllä kouluttajasta. Hyviä vinkkejä sai taas työkalupakkiin, ja sunnuntai-iltana surisikin päässä aikalailla. Kaikki kolme oltiin kyllä aivan kanttuvei kun tultiin kotiin. Kuvaajakin oli matkassa, mutta kun kerrankin sain näin nopeasti tämän kirjoituksen tehtyä, ei kuvat vielä kerenneet mukaan. Laitan ne sitten myöhemmin tekstin mukaan.