Rullaatiruu

Viime kesänä Lystin kanssa hakuilu meni aika toisella kädellä, kun Lily oli kuitenkin se ns. tärkeämpi treenattava, ja mitäpä tuollaisen pennun kanssa vielä tekemään, muuta kun perusopetusta, eli etsi maalimies metsästä. Syvät ja suorat pistot alkoivat löytyä loppusyksystä. Talven aikana trenattiin rullailmaisua epäsäännöllisen säännöllisesti. Ja tämän kesän tavoite olikin sitten yhdistää ilmaisu etsimiseen. Ja nyt voisin sanoa että siinä ollaan onnistuttu.

Lystin kanssa kriteereiden luominen on ollut todella tärkeää ihan joka ikisessä asiassa mitä ollaan opeteltu. Lilyn kanssa en ole ollut ollenkaan noin tarkkaa. Toki tietysti itsellekkin on jo muodostunut kuva, millaisen suorituksen haluan sen tekevän, niin varmaan osaltaan myös se on muokannut noita kriteereitä. Ja tietysti tollaisen ylivilkkkaan koiran kanssa on oltava todella tiukkana, koska muuten se touhuaa kyllä täysin omiaan. Myöskin koska koira on tuollainen sähikäinen, niin on sen oltava sähikäinen ihan joka kohdassa. Eli hidasta suoritusta ei saa hyväksyä, ja on oltava tarkkana että koiran mielenkiinto pysyy yllä koko ajan ja jokaisessa harjoituksessa. Ja koska ruoka. Siellä maalimiehellä on ruokaa. Sehän se on Lystin pääasia maastotreeneissä. Ruoka.

Irtorullan opettaminen oli, kuten odottaa saattoi, elämääkin suurempia juttuja. Koska kiire sinne, kiire tänne ja ajatus ei vaan kerennyt mukaan vauhtiin. Enkä myöskään osannut vaatia ihan niin napakasti kuin mitä olisi pitänyt. Onneksi kasvattaja ymmärtää moisen eläimen päälle ja uskaltaa sanoa asiat ihan suoraan. Joten yksi puhelu ja johan homma alkoi onnistumaan. Aika monesti olen kuullut kasvattajalta lauseen "Se vaan kusettaa sinua". Ja tässä tarkoitetaan siis juuri sitä, että jos en vaadi, tuo kyllä osaa ottaa oman tilansa ja alkaa vaatimaan minulta ihan supernopeasti. Mutta kesän aikana saatiin myös ajatusta mukaan, ajatuskin ilmeisesti kiihtyi kun sai kuntoa, ja lopulta irtorulla alkoi tulla nätisti käteen asti, huolimatta siitä missä maalimies oli. Joten oli aika alkaa treenaamaan kiintorullaa. Ja se menikin alun ihmettelyn jälkeen yllättävän kivuttomasti. Joten uskomatonta kyllä, nyt on aika alkaa treenaamaan myös sitä vaihtelevissa olosuhteissa. 

Jotenkin on kyllä niin ihana vaihe tämä, kun on saanut perusopetuksen tehtyä ja on aika niputtaa palasia kasaan. Vaikka on ihana nähdä kuinka pentu oppii asioita, niin onhan se jotenkin vaan niin tunteita nostattavaa, kun ensimmäisen kerran uskallat tehdä jonkin asian ns. kokeenomaisesti. Ja huomata että kaikki ne tunnit perusjuttujen äärellä eivät ole menneet turhaan. Kyllä minä odotan innolla sitä hetkeä, kun saadaan kokeiltua ns. kokeenomainen hakutreeni Lystin kanssa. Aika ja paikkakin asialle on jo mietitty. On tää vaan niin jännää!

Niin ja nythän me aloitettiin Lukkarin Jarin luona hyppykoulutus. Lysti on kuulemma erittäin taitava siinä hommassa ja mitä eilisen perusteella tuumin, niin ei se metrinen este taida kuitenkaan olla meille mikään mörkö. Sen verran "ilmaa" oli jo 65cm hypyssä että jos vaan tuon vireen saan pidettyä yllä niin ei luulisi olevan ongemaa asiassa. Huh helpotusta!