Viralliset terveystulokset ja muutama ei niin virallinen

Unten maille menossa

Soile löysi muutama viikko ennen SM-kisoja Lilyltä patin suusta, ja mie tietysti tuttuun tapaani heti aloin panikoimaan. Soile kuitenkin lohdutti ja sanoi että ei ole syytä huoleen, sen saa kyllä pois, eikä vaikuta koiraan millään lailla, eikun kokeisiin vaan. Sovittiin että se leikataan heti kisojen jälkeen, koska en sitä halua kuitenkaan pitkään pitää. Ja samalla ajattelin että tehdään se hammastarkastus sekä kuvataan virallisesti selkä. Ja vielä kun Aussieyhdistys maksaa viralliset selkäkuvat tänä vuonna, niin ehdottomasti. Koska ei ton ikäistä koiraa tahdo enää turhaan nukuttaa. Tai no ei minkään ikäistä, mutta ymmärrätte varmaan pointin?

Lilyhän siis on välikuvattu silloin kun se miulle tuli, mutta silloinhan ei selkien päälle ymmärretty muuta kuin että selkä se on. Ja jos jotain tosi dramaattista olis ollut, niin toki sitten varmaan ois kiinnitetty asiaan huomiota. Ja sitten selkä kuvattiin uudelleen epävirallisena muutama vuosi sitten kyynpureman yhteydessä, ja kuvaajana oli eläinlääkäri johon kyllä luotin että se kyllä huomaa jos siellä on jotain (eli jokainen voi arvata mihihn tämä tarina johtaa). Silloin ei vielä ollut aussiella virallista selkäkuvausta, mutta toki itsekkin jo silloin jotain asiasta ymmärsin mutta siinä paniikissa vaan totesin että selkä on kunnossa, hienoa. Enkä ole edes katsonut niitä selkäkuvia sen jälkeen.

Onneksi on olemassa Tanja, joka sitten kesälomallaan tulee hoitamaan Lilyä, koska minua aina kammottaa jättää sitä tuntemattomien ihmisten käsiin. Niipä aika varattiin Kirsi Mäkimattilalle ja Tanja vielä varmisti että voi olla hoitajana vaikka onkin kesälomalla. Kammotti ajatus tuosta patista suussa, muuta en edes ajatellut. Koska eipä tullut mieleenkään että siellä selässä mitään olisi. Vaan niinhän siinä kävi, että soitto tuli. Leikkaus onnistui hyvin, saivat koko patin pois ja se oli ollut ihan "hyvän" näköinen. Patologille sen toki lähetin, jotta saan itselleni mielenrauhan asiaan. Hampaat olivat tuolla historialla ja käytöllä olevalle koiralle oikein mainiossa kunnossa, eikä tarvinnut poistaa kun vähäsen hammaskiveä.

Seniori?

Mutta se selkä. LTV4:hän siellä olikin. 8 nikamaa. Mahtavaa. On se muuten jännä että Lilyllä on ollut aina ongelmia tuon mmetrisen hypyn kanssa, ja varmaan on myös jotain tekemistä tuon selän jumittamisen kanssa? Toki sillä on ollut aina todella huono tekniikka hypätä, ja enhän minä sille ole osannut mitään hyppytekniikkaa opettaa silloin kun se minulle tuli. Ja se maha vaikuttaa aivan varmasti tuohon selän jumiutumisen. Oli kyllä shokki kuulla, että tälläinen siellä on koko ajan ollut. Juttelin sitten Kirsin kanssa asiasta, kun kävin Lilyn hakemassa kotiin, ja hän sanoi mielestäni hyvin: Koska koira on näinkin aktiivinen kisakoira, ja sitä on hoidettu hieronnalla, fyssärillä ja akupunktiolla koko sen elämän ajan aktiivisesti, sitä on liikutettu suurin osa lenkeistä vapaana metsässä ja sillä on hyvä lihaskunto, niin selkä ei ole isommin oireillut. Jos koira olisi ollut kotikoira, jota olisi lenkitetty pääsääntöisesti hihnassa ja sen lihaskunnosta ei olisi pidetty huolta, olisi se voinut ruvetakkin jo oireilemaan isosti. 

Juttelin myös Aijan ja Soilen kanssa, ja tulin siihen lopputulokseen että näillä mennään. En aio nyt todellakaan kerralla laittaa koiraa eläkkeelle. Koska epäilen että sitten niitä ongelmia vasta saataisiin. En ole tänä kesänä koiraa enää juurikaan hyppyyttänyt metrisestä esteestä, A-estettä ollaan tehty vähintään yhtä vähän. Kisoja on ollut edellisiin vuosiin verrattuna huomattavasti vähemmän. Hakurataa 300m pitkänä ei olla taidettu tehdä koko kesänä. BOT sillä on ollut säännöllisessä käytössä koko sen elämän ajan. Lenkillä käydään ihan normaalisti, pyörälenkkejä ei olla ikinä harrastettu, asfaltilla ei tarvitse muutenkaan kävellä ja nivelvalmisteet ym. on jo käytössä. Eli normaalia ikääntyvän koiran (olisitte nähneet sen eilen niin nauraisitte tuolle ikääntyvä-sanalle) elämää aiotaan jatkossakin viettää. 

Ja onhan se totta, että jos löydös oltaisiin tehty vuosikkaana, olisi mielipiteeni ihan erilainen. Mutta nyt kun koira on jo reilun 8 vuotta, ja mielestäni osaan lukea erittäin hyvin sen pienimpiäkin muutoksia, on aivan turhaa alkaa ylihysterisoimaan tilannetta. Ja täytyy myöskin muistaa koiran temperamentti, eihän tuo ikinä ole mikään tykki ollut treeneissä. Lily tekee omaan tahtiinsa asioita, sen olen hyväksynyt jo vuosia sitten. 

Mutta toki, tilasin Lilylle uuden pedin joka on lämpöön muotoutuva. Kaveri hakee sakemannien mestaruuskisoista Silveriltä sille patjan autoon että on sekä pehmustetta että suojaa viimalta. Ja ruokakuppi nostetaan hieman ylemmäs. Siinäpä ne muutokset jotka meidän tämänhetkiseen elämään tämä tieto tuo. Koska muuten kaikki mitä tässä jokatapauksessa on tehtävissä, on meidän arjessa jo ollut vuosikaudet. Joten näillä mennään, tieto lisää tuskaa, mutta olen minä TODELLA onnellinen siitä että saatiin jalostustoimikunnassa tämä selkäkuvauspalkkio päätettyä. Jospa sillä saataisiin myös rodun tilannetta selvemmäksi? Koska tosiasia on että näitä on nyt aika paljonkin tullut esille, ja onneksi jos tämä nykyinen tyyli jatkuu, että koiria tähän tahtiin kuvataan, saadaan ehkä jotain kättä pidempää myös jalostusta silmällä pitäen. 

Toki teinhän mie sille jo pedin viikko sitten sohvalle

Mutta siis yhteenvetona, paska säkä, mutta minkäs voit? Se kakka on kuitenkin ollut jo housussa niin pitkään huomaamatta että ei sille enää mitään voi. Ja jokainen saa moralisoida ihan kaikessa rauhassa minua päätöksestäni, uskon kuitenkin että minä tuon koiran tunnen kun omat taskuni ja osaan kyllä sanoa milloin se on kipeä ja milloin ei ole. Ja osaan myös lopettaa meidän kilpauran mikäli siihen on tarvetta. Nyt ei ole. Ajattelen asian aika pitkälti samoin kun koiran omistaja joka vie maailman parhaan koiransa luonnetestiin. Ja se hyllyttää sen ihan totaalitäydellisesti. Joko pääset yli asiasta, kannustat koiraa sen huonoissa jutuissa ja olet iloinen hyvistä. Tai ajattelet että paska rakki ja sitähän se sitten on. 

Joten nokka pystyyn ja eteenpäin, sanoi Lily eilen treeneissä, ja sitä aion myös minä noudattaa!

Miun rakas neitokainen