Lomailua

Opetellaan että sisälle ei tulla vaikka
ovi on auki

Ekat skumpat mökillä

Kun sitten kotiuduttiin Paimiosta, suuntasin Skodan keulan kohti vanhempieni mökkiä. Siellä sai koirat juosta ja riehua, Lily nautti uimisesta ja Lysti villiintyi täysin ihan vaan olemisesta. Minulla oli suunnitelmissa maata laiturilla ja olla vain, mutta isillä olikin muuta suunnitelmissa. Meillä on siis mökki tekeillä siellä ja niinpä huomasinkin tekeväni sisäseiniä ja muutamia muita raksahommia. Siinäpä se viikko nopeasti menikin. Juuri niin sopivaa hermolepoa kun olla ja osaa. Huomasi kyllä että olin todella väsynyt, ja treeneihin ei ollut minkäänlaista halua. Ei toki onneksi tarvinnut ollakkaan, olin siis siivonnut ihan tarkoituksella kalenteria niin, että lomalla ei ollut yhtään "pakollista" treenikertaa.

Viikonlopuksi tulin kotiin pesemään pyykkiä ja lauantaina olikin sitten vuorossa siskon muksun synttäribileet. Ja käytiin me Jarnon kanssa shoppailemassa uusi petari sänkyyn. Entinen alkoi olla jo aika mennyttä kalua. Maanantaina menin hoitamaan kipeää selkääni jäsenkorjaajalle, ja olikin korkea aika tehdä se, sillä selkä oli todella jumissa. Ja jos tarkkoja ollaan, ihan koko kroppa oli sellaisen kiputilan kourissa että kyyneleetkin välillä kävi silmänurkissa, niin kipeää teki koko homma. Jäsenkorjaajalle mennessä kokeilin tokon liikkeitä tyttöjen kanssa, sillä meillä oli lauantaina tulossa tokon maajoukkueen koulutus Mikkelissä ja oli hieman pakko testata, muistaako nuo eläimet mitään mitä niille olen opettanut. Ja korjaussarja olikin sitten suunniteltu, kun huomasin aika isoja puutteita kummallakin. 

Hyvät bileet kun oli oma kakkukin

Kerkesin myös siivoamaan autoa

Tiistaina käytiin ST1:n pihassa vielä katsomassa miltä Lystin alokasluokan suoritukset näyttävät, ja täytyy sanoa että kyllä tuo teknisesti alkaa olla aika taitava. Perusjuttuja siellä vielä on paljonkin viilattavana, mutta isot kuviot alkavat olla aika valmista kauraa. Ehkäpä sitä oikeasti ensi vuonna voinkin kisata kahdella koiralla? Aika uskomatonta, mutta en tällä hetkellä pidä mitään kiirettä kisojen kanssa, sillä en todellakaan aio tehdä samaa virhettä kun Lilyn kanssa, että menen täysin keskeneräisellä koiralla kisoihin. Ja onneksi on vielä nuori koira, joten ei tässä mikään kirrekkään ole kisoihin. Mennään sitten kun tuntuu siltä.

Auringonlasku

Tässäpä olisi muutama video Lystin treeneistä:

Villoitusurakka

Ja sitten mentiikin takaisin mökille vielä muutamaksi päiväksi, jotta saatiin seinät villoitettua. Ja koirat pääsi taas vaan hönttäsemään ja riehumaan. Jännä oli huomata että heti kun ei tapahtunut mitään, kumpikin rupesi heti nukkumaan. Kyllä siinä rannalla täydessä hiljaisuudessa aaltojen liplatusta kuunnellen totesin, että tähän voisi kyllä tottua. Että jospa ostaisi talon järven rannalta ja metsittyisi täysin sinne? Kävisi koirien kanssa pitkiä metsälenkkejä ja unohtaisi treenaamisen ja keskittyisi olennaiseen? Ehkäpä joku kaunis päivä tuon unelman vielä toteutan. 

No sitten lauantaiaamuna hyppäsimme Einin kanssa Skodan kyytiin ja matka alkoi kohti Mikkeliä. Lily oli vuorossa ekana, ja ensimmäiseksi ongelmaksi olin laittanut kaukojen istu-seiso siirtymisen. Ja kuten olin ajatellutkin, koira ei osaa vaihtaa tuossa liikkeessä painopistettä edestä taakse, ja sen takia liikkuu. Joten nyt jumpataan sitä muutaman viikon tehokuurina ja toivotaan että jalat alkavat pysyä paikallaan. 

Oli siellä mökillä aikaa myös ihastella
kaunista luontoa

Toisena liikkeenä otimme ns. vitunkierron, ja sehän olikin mielenkiintoista. Lily meni täysin lukkoon siitä että siellä oli PINKKI kartio. Ei oo ikinä ollut pinkkiä. En voi. En kykene. Joten aloitettiinkin sitten ihan alusta koko liikkeen treenaaminen. Mutta on se vaikeeta neidolle. Voi että se on vaikeeta. Ja lopuksi teimme kisanomaisena EVL:n paikkamakuun ja se meni erittäin hyvin. Ainut mikä oli, oli ikuisuusongelma "menen viereisen käskystä maahan". Mutta muuten teki kyllä oikein hyvällä asenteelle. 

Pyllynkäyttötreenit ei ehkä menneet ihan oikein?

Ja sitten Lysti. Jonka pyllyllä on aivan oma elämä. Mutta saatiinpas kuitenkin täyskääntö onnistumaan! Ensimmäistä kertaa se teki sen ihan oikein. Olempas aika tyytyväinen. Ja pakko se on nyt todeta. Vatitreeni. Perkele. Ei se vaan auta. No toisella kerralla otettiin myöskin kaukoja, mutta niihin en nyt juuri saanut mitään uutta ja ihmeellistä. Johtuu ehkä siitä että niissä ei sinällään ole muuta ongelmaa kuin treenien vähyys.

Mutta olipa todella hyvä koulutus ja mistä olin erittäin iloin, oli kummakin koiran asenne koulutuksessa todella hyvä, ja Lystiä en edes vienyt autoon vaan annoin sen hengata kentän laidalla. Ja kuitenkin kun sitten sanoin että nyt tehdään hommia, niin silloin heti unohtui kaikki ympärillä oleva ja alettiin hommiin. Taitavat tokoeläimet!

Sunnuntaina kävimme treenaamassa tokoa, ja Lystillä alkaa kyllä olla idea täyskäännöksestä, tunnari ei ole unohtunut aivan täysin vaikka treeniä pitikin helpottaa ja Lily nyt on Lily. Kyllä se alkaa oppimaan tuota kaukojen takapään merkitystä. Hienoa. 

Sunnuntaina tuli myös suru-uutisia, kaverini koira oli jouduttu lopettamaan. On se niin perkeleen paskaa, kun nuori aivan huikealla luonteella oleva koira joudutaan terveysongelmien takia lopettamaan. Mutta nyt saa Ragnar liitää taivaskuorossa ja ei ole enää kipuja. Hyvää taivasmatkaa tätäkin kautta, ja surunvalittelut koko perheelle. Siinä oli kyllä sellainen koira jota ei tule ikinä unohtamaan.