Kevättä kohti?

Niin se vaan joulu tuli, uudesta vuodesta puhumattakaan. Alkuvuosi onkin alkanut erittäin kiireisissä merkeissä, kun täytyy vaan olla hullu ja haalia välillä liikaakin asioita elämäänsä. En viime vuonna päässyt tuomari2-kurssille, mutta onneksi Palveluskoiraliitto oli niin ihana että suostui pitämään meille sellaisen kolmen hengen minikurssin asiasta. Ja tietenkin sitten myös pakollinen ylituomarikurssi osui samaan aikaan, joten nyt yritän saada kummankin kurssin tehtyä läpi samalla kun teen neljää eri tilinpäätöstä ja normaalia työtä. Puhumattakaan kaikesta muusta. Joten täytyy kyllä sanoa että jokaisen vapaahetken vietänkin nyt koneen ääressä.

Mutta on noiden koirienkin kanssa kerennyt touhumaan. Lystin kanssa olen nyt koko syksyn paininut suurtakin suuremman tokomotivaation etsimisen kanssa, ja nyt teinkin sitten päätöksen, että keskityn nyt kevään tottikseen, ja katsotaan sitten ensi syksynä, joko tokokärpäsen purema löytyisi kesän maastotreenien jälkeen? Ja toki, voihan tuohon nyt vaikuttaa se, että pitäisi TAAS alkaa noita voittajan liikkeitä kasata. Jotenkin sain vaan koko hemmetin luokasta tarpeekseni Lilyn kanssa. Mutta päätös ilmeisesti oli hyvä, sillä ollaan nyt saatu sitten tottista jo parissa viikossa paljon parempaan suuntaan. Kunhan noi hemmetin pakkaset lähtisivät, että pääsisi oikeasti myös ulos treenaamaan. Puhumattakaan tuosta kauheasta lumikaaoksesta mikä meillä tällä hetkellä vallitsee.

Lilyn kanssa ollaan painittu EVL:n liikeiden kanssa, ja nyt jotenkin alkaa jopa olla ihan hauska treenata sen kanssa. Kummallekkin taisi tulla aikamoinen taisteluväsymys tuon TK3:sen jälkeen. Jota muuten ei edelleenkään ole tuomari/koetoimitsija korjannut Palveluskoiraliitolle. Täytyy varmaan itse soittaa niille ja kysyä että mikähän tässä mahtaa maksaa. Mutta vielä olisi tekemistä ennen kun päästään itse kisoihin Liipan kanssa. Ja uskomatonta mutta totta, mie ihan oikeesti jo kaipaan kokeisiin!?!

Mutta onneksi nuo koirat eivät valita siitä, että niille ei kerkeä ihan normaalia huomiota antamaan. Se on kyllä sellainen asia, jota vaan niin jaksaa arvostaa. Koska miettikäähän kun minun elämässä olisi sellainen ADHD-koiruus, jolle pitäisi ihan joka päivä ja koko ajan tarjota sirkushuveja? Ei tulisi kyllä yhtään mitään. Toki, ei varmaan myös sellaisen koiran kanssa joka tahtoisi vaan sohvalla kölliä.

Ja ihaan pienen hetken ajan tuntui jo, että kevät on ihan kohta täällä! Koska mikää ei kyllä ole niin ihanaa kun ränneistä tippuva vesi ja auringon ensimmäiset lämmittävät säteet. Lilyn karvanlähtökin on melkein siedettävää keväällä.



Ja se hetki, kun pystyy käymään aamulenkin niin, että on jo valoisaa. Koska sitten myös illat alkavat olla jo valoisia! Tule jo kesä!