Illat alkaivat valoistua, räystäältä tippuu vettä ja kävelytiet alkavat sulaa. Linnut laulavat aamulla niin että välillä ihan hätkähtää tuota konserttia. Ja ilmassa on lupaus kesästä. Aurinko alkaa jo lämmittämään ja enää ei ole kun ehkä kolme metriä matkaa kesään? Joten nyt oli aika laittaa #pkharrastajantalvipuuhat naftaliiniin ja alkaa keskittymään #pkharrastajankesäpuuhiin. Tämä talvi on ollut kyllä sellaista vuoristorataa niin oman henkilökohtaisen elämän kuin harrastusrintamankin puitteissa. Välillä on huudettu täysillä kauhusta alamäessä ja välillä innoissaan ylämäessä. Mutta nyt on oikeasti aika rauhoittaa oma elämä, ja keskittyä siihen mistä saa energiaa ja hyvää mieltä, ja ainakin yrittää unohtaa kaikki muu draama ja negatiivisuus? Helppoa, eikö totta? Ja minullahan se energian tuoja on kyllä ehdottomasti treenaaminen. Se on vaan jännää, että enemmän väsynyt olen 3h sohvalla makaamisesta, kuin 3h treeneistä. Toki voihan sitä sohvalla tehdä muutakin kuin maata, mutta tällä hetkellä kun siinä koirien kanssa makaa niin kyllä se vaan masentaa entisestään. Joten nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa todellakin suunnitella tulevaa kesää, eihän tästä muuten tule yhtään mitään? Ja kun ei talven aikana löytynyt sitä yksisarvista, niin ehkä nyt on aika lopettaa etsiminen ja keskittyä muihin ihaniin asioihin miun elämässä.
Ja mikäpä parempi paikka alkaa suunnitella kesän kuvioita kun tottiskoulutus huippuporukan kanssa? Ja ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan alkoi oikeasti olemaan sellainen olo, että ei kehtuuttanut yhtään lähteä koulutukseen. Ja se on jo paljon se. Jospa tästä masennuksesta alkaisi pikkuhiljaa parantua ja elämä alkaisi vihdoin ja viimein hymyillä tähänkin risukasaan? Masennusta on myöskin aiheuttanut Lilyn sairastelu, mutta toivotaan nyt että kohta minulla olisi taas entistä ehompi neitokainen vieressä? Lilyltä leikattiin siis tassusta kasvain, joka oli onneksi hyvälaatuinen ja jonka ei pitäisi tulla uudelleen. Leikkauksen yhteydessä löytyi toinen kasvain suusta, ja koska sitä ei voitu leikata samalla hetkellä, niin siitäkin otettiin koepalat ja myös se oli hyvälaatuinen, ikävä kyllä vaan sellainen joka helposti uusiutuu. Ja näinhän tuo on, koska melkein samasta paikastahan leikattiin pari vuotta sitten se edellinen kasvain. Nyt parannellaan haavaa ja sen jälkeen aletaan ihan tosissaan treenaaminen EVL:ää varten. Koska olisi kyllä korkea aika päästä nyt oikeasti eteenpäin noissa liikkeissä, jotka nyt on sitten olleet melkein kuukauden jo treenitauolla. 
Mutta sitten tähän tottiskoulutukseen. Koulutus oli SRY Pohjois-Karjalan järjestämä, ja kouluttajana oli Johanna Nivala. Harvoin nykyään enää saa ihan kauheasti irti koulutuksista, enemmänkin ne on sellaista vanhan muistinvirkistystä. Mutta tämä koulutus oli siitä erittäin mukava yllätys, että tuli useampikin ihan uusi asia, ja tykkäsin kovasti kouluttajan tavasta käsitellä koiria ja selittää asiat kovin maanläheisesti. Ja että korjaussarjoihin ei tarvinnut kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista juttua. Koska tämä masennus on nyt ollut niin kauan päällä, ei minulla ollut hajuakaan siitä, mitä tehdä Lystin kanssa, joten päätin ottaa alkuun kokeenomaisen suorituksen ja katsoa, mitä kouluttaja siitä sanoo. Harmi kun meidän ongelmakohdat A-este ja eteenlähetys ei olleet mahdollista tehdä halllissa. Mutta saatiin me esille ongelmat seuraamisessa, vireenhallinnassa ja minun epäselvässä tavassa viedä koiraa suorituksessa.
Johanna oli sitä mieltä, että Lysti haluaa niin paljon miellyttää minua, ja koska en ole sille mustavalkoinen, alkaa se siksi arpoa tehtäviä. Joten aloitettiin minun selkeyttäminen joka myös paransi huomattavasti koiran keskittymistä tehtäviin. Kouluttaja myös kiinnitti huomiota Lystin aivasteluun, joka oli selkeä merkki siitä, että koiraa hieman ahdisti kun se ei ihan täysin tiennyt mitä haluan siltä. Joten nyt jo treenin aloitukseen täytyy todellakin kiinnittää huomiota, ja minun olisi nyt oikeasti jätettävä nuo ylimääräiset vartaloavut pois, koska Lysti ei niitä todellakaan tarvitse. Toki kun niitä on jo vuosia tehnyt, niin on niistä ihan hemmetin vaikea päästä pois. Ja samoin kun palkkaukseen pitää saada nyt selkeyttä, olen TAAS lipsunut tuosta palkkasanan käytöstä ja se kyllä näkyy aika todella vahvasti koirassa.
Mutta mikä oli ehkä ihaninta, niin ensimmäistä kertaa ikinä meistä sanottiin, että Lysti työskentelee minulle, ei palkalle. Ja se kyllä lämmitti todella paljon mieltä. Koska sen eteen on kyllä todellakin tehty töitä. Ja nyt alkoi todellakin olla se tilanne, että kolmen vuoden treenaaminen alkaa kantamaan hedelmää ja nyt alettaisiin olla valmiina tottiksen osalta kisoihin. Huippua! Eli sulaisi nyt nuo lumet ja päästäisiin jo metsään, niin voisi oikeasti alkaa katselemaan sitä kisakalenteria. Koska olisi vaan niin huippua päästä kisaamaan tuon mustan vauhtisilakan kanssa 💓💓💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti