Nyt meni hermo, pää ja kaikki muu. Syynä tuo Wallun napsiminen. Soitin sitten Sinikalle ja kysyin, että mitä mitä teen, koska omat ja kavereiden keinot ei enää auta. Tilanne alkaa olla se että nyt joko asiat muuttuu parempaan tai sit saan laittaa apulaan ilmoituksen annetaan koira kotiin jossa ei ole ihmisiä eikä niitä siellä käy.
No eli nyt sitten ongelmanratkaisuun:
-Hankin koiraportin, jonka taakse laitan koiran kun ihmiset tulevat käymään. Vasta kun ihmiset ovat tulleet sisälle, koira saa käydä tervehtimässä.
-Kun on tervehditty, koira menee häkkiin, jonne rupean sitä opettamaan mm. syöttämällä sitä sinne. Häkki on turvapaikka, jonne ihmiset eivät tule härkkimään. Siellä ollaan sen aikaa kun ihmiset ovat meillä, ja vasta kun ihmiset ovat lähteneet, koira saa tulla pois.
- Ihmiset eivät enää anna Wallulle makupaloja. Vain ja ainoastaan minä palkkaan.
- Opetetaan hampaat käsky uudestaan, siinä tarvitsen sitten Aijan ja Hannan apua, jonka jälkeen otetaan sit kaikki muut ihmiset mukaan. Opetetaan ekana ulkona, ja siinäkin niin, että minä palkkaan kun asiat menevät hyvin. Ajatuksena opettaa ihan tokoliikkeenä tutkiminen.
- Ihmiset eivät enää lääpi koiraa, missään ja milloinkaan. Varsinkaan tuntemattomat. Eli ensimmäisenä koetinkivenä viikonlopun hotellireissu.
Eli nyt tarvitsen apua teiltä rakkaat ystävät, jotta saadaan Wallusta elinkelpoinen yksilö, eikä minun tarvitse mennä kirjautumaan Apulaan ja ostaa 10 lelukoiraa. Katsotaan nyt miten tämä alkaa toimimaan, toivotaan parasta.
"Lysti ja Tuittu"
tiistai 17. helmikuuta 2009
maanantai 16. helmikuuta 2009
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Tokoilua
Sovittiin Aijan kanssa viikolla että se katsoo meidän tokoilua, jotta tiedetään mihin tässä edetään. Tarkoitus oli mennä raviradalle,mutta minulta hajosi auto,joten nyt ei sit oo mitään käsitystä millon saan sen kuntoon :(. No Aija lupas tulla meille, ja otettiin treenit meidän autokatoksella.
Otettiin ekana ruutua, ja se meni tosi hyvin,intoa ja vauhtia riittää. Nythän me vasta ollaan aloitettu, eli pallo on ruudussa ja tärkeintä on nyt saada vauhtia. Sitten alkaisi pallon häivytys. Mutta vielä mennään tuolla vauhtia ja iloa tunnelmalla ;).
Sitten tähän meidän murheenkryyniin,eli seuraamiseen. No ekana palkattiin vaan kontaktista,mutta Wallu ei jotenkin innostunu wubasta,mikä oli outoa. No nitten otettiin muutaman kerran seuraamista,joka oli ihan onnetonta. Heti kun sanoin seuraa,niin olis voinu kysyä mikä kontakti? Häiriönä olivat sit naapurit,jotka kovasti ihmettelivät mitä me tehdään. Sit hieman mietittiin Aijan kanssa mitä tehdä, ja mie oon kyllä sitä mieltä että en olis ikinä uskonu tätä sanovani,mutta sit siirryttiin pallosta nameihin. Ja jopa löytyi kontakti! En oo nähny ikinä meidän seuraamista noin hyvänä! Ja siis pienellä palalla lihapullaa ;)
Aijan kaa mietittiin että jatkossa välillä namia ja välillä palloa, että Wallu ei opi siihen jotta aina on nami kädessä. Katsotaan nyt, tuli taas pitkästä aikaa sellanen olo et kyllähän me vielä tästä pohjamudista noustaan :D
Loppuun vielä muutama ruutuun lähetys ja sit onnellinen leikkiminen. Mie leijailin pilvissä,ja koirallakin tuntui olevan hauskaa :D Kiitos Aija!!!
Otettiin ekana ruutua, ja se meni tosi hyvin,intoa ja vauhtia riittää. Nythän me vasta ollaan aloitettu, eli pallo on ruudussa ja tärkeintä on nyt saada vauhtia. Sitten alkaisi pallon häivytys. Mutta vielä mennään tuolla vauhtia ja iloa tunnelmalla ;).
Sitten tähän meidän murheenkryyniin,eli seuraamiseen. No ekana palkattiin vaan kontaktista,mutta Wallu ei jotenkin innostunu wubasta,mikä oli outoa. No nitten otettiin muutaman kerran seuraamista,joka oli ihan onnetonta. Heti kun sanoin seuraa,niin olis voinu kysyä mikä kontakti? Häiriönä olivat sit naapurit,jotka kovasti ihmettelivät mitä me tehdään. Sit hieman mietittiin Aijan kanssa mitä tehdä, ja mie oon kyllä sitä mieltä että en olis ikinä uskonu tätä sanovani,mutta sit siirryttiin pallosta nameihin. Ja jopa löytyi kontakti! En oo nähny ikinä meidän seuraamista noin hyvänä! Ja siis pienellä palalla lihapullaa ;)
Aijan kaa mietittiin että jatkossa välillä namia ja välillä palloa, että Wallu ei opi siihen jotta aina on nami kädessä. Katsotaan nyt, tuli taas pitkästä aikaa sellanen olo et kyllähän me vielä tästä pohjamudista noustaan :D
Loppuun vielä muutama ruutuun lähetys ja sit onnellinen leikkiminen. Mie leijailin pilvissä,ja koirallakin tuntui olevan hauskaa :D Kiitos Aija!!!
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Hauska päivä
Eilen lähdettiin Hannan ja Hilkan sekä Jatsin ja Kirin kanssa tokoilemaan. Tulipahan testattua että eipä kestä koira vielä häiriötä. No sovittiin illalla Aijan kanssa että lähetään treenaamaan johonkin rauhalliseen paikkaan ihan kahelleen. Opin uuden asian, eli makkararingin teon. Aijan poppoo tuli nimittäin myös treenaamaan. Miulla oli kyllä tossa vaiheessa jo hieman vittuuntunu olo, joten kun Elli kysy et halutaanko yhteispaikkamakuuta, päätin kieltäytyä kohteliaasti. Turha koiralta vaatia asioita jos se niihin ei pysty.
Mut sit mentiin Sipriin metsälenkille, kuvat löytyvät Hannan blogista http://patchcoatpalmyra.blogspot.com/ . Olipas ihana nähdä,kuinka Wallu ja Kiri taas tykkäsivät toisistaan :D Ne ovat kyllä aivan ihastuneet toisiinsa! Mukavaa oli, ja vielä pisteenä ii:n päälle Hanna kävi ostamassa pullat ja tuli teelle, Jatsi tuhosi muutaman Wallun luun ja oli hyvin tyytyväinen :D Kiitokset ystävät, tehdään uudelleen ainakin tuo metsäosuus ;)
Mut sit mentiin Sipriin metsälenkille, kuvat löytyvät Hannan blogista http://patchcoatpalmyra.blogspot.com/ . Olipas ihana nähdä,kuinka Wallu ja Kiri taas tykkäsivät toisistaan :D Ne ovat kyllä aivan ihastuneet toisiinsa! Mukavaa oli, ja vielä pisteenä ii:n päälle Hanna kävi ostamassa pullat ja tuli teelle, Jatsi tuhosi muutaman Wallun luun ja oli hyvin tyytyväinen :D Kiitokset ystävät, tehdään uudelleen ainakin tuo metsäosuus ;)
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Mielenkiintoinen Kemin reissu
Lähdettiin lauantaiaamuna Arjalle hakemaan pentua Kemistä. Minulta kyllä jäi pennun katsominen ihan täysin, aika kului ongelmien ratkomiseen ;) Olitiin sovittu Merjan kanssa, että tulen heille yöksi. Merjallahan siis on Wallun sisko Viivi, josta toivottavasti saadaan otetua kuvia vielä ennen lähtöä. Kovasti samanlaisia ovat sisarukset, niin eleiltään kun tavoiltaan. Tavat ovat vaan huomattavasti paremmat Viivillä ;) Kuvia on tulossa, heti kun saan uuden tukan ja istun toisen koneen ääreen. Saatte nähdä miten ihanan näkönen nappisilmä Viivi on :D Kiitos Merjalle mukavasta yöpaikasta ja oikein hyvästä kaalilaatikosta!!!
Illaksi olimme sopineet Pian kanssa,että hän tulee katsomaan meidän tokoilua. Aloitettiin seuraamisella. Kontakti on hyvä niin kauan kunnes lähden liikkeelle, ja sitä korjattiin sillä, että heti kun lähden liikkeelle ja koira katsoo, palkkaan sen patukalla, joka on treeniliivin sisällä. Koiralle näytetään ensiksi se,että patukka on siellä ja sen saa heti kun katse pysyy. Tätä jatketaan niin, että apuohjaaja (ehdokkaita?) naksauttaa heti kun katse pysyy. Sitä sitten askel askeleelta pidennetään, kunnes liike olisi sit oikeasti iloinen ja toimiva, eikä lannistunut ja innoton. Oli kyllä hieno nähdä kuinka hyvin Viiviltä ja Merjalla seuraaminen meni,intoa oli vaikka muille jakaa (antaskohan Merja siitä osan meille?)
Sitten käytiin läpi ruudun opettaminen, ja pitkällä liinalla otettiin sitä niin, että ruutuun laitettiin pallo, jonka koira kävi hekemassa, ja sitä jatketaan niin että ekana pidennettään matka, jonka jälkeen palloa aletaan häivyttää. Oppia tuli paljon, ja paljon hyvin tärkeitäkin asioita. Juuri tuo patukan käyttö meillä on ollut hieman lapsenkengissä, mutta nyt kun sain "opastuksen" siihen, kenties osaankin käyttää sitä.
Illalla kävimme syömässä, ja Kirsin ja Mikan luona. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :D Mukana olivat myös Arja ja Rymyn (kyllä,sillä on vihdoinkin nimi!!!!) kasvattaja Kirsi. Kovin mukavalta ihmiseltä vaikuttaa, ja Arja tulee varmasti hyvin toimeen :) Ja pikku-Rymy oli kyllä tosi reipas, jakso ihan koko matkan olla tosi hienosti,hieman piti vaan läähättää välillä. Arja lupas laittaa pikkuisesta kuvia, joten nekin ilmestyvät tänne tämän päivän aikana!
Sitten tähän meidän murheenkryyniin, eli agilityyn... Mistähän sitä aloittaisi? No vituikshan se meni, kuten odottaa saattoi. Mutta kuulemma vielä on toivoa... En tiiä mistä sen vaan sais sen toivon? Saakohan niitä kaupasta? No lopputulos oli se, että ruvetaan käymään nyt säännöllisesti täällä Kemissä, sillä on nuo meidän ongelmat sitä luokkaa et pakko on jotain tehdä, muuten oon kusessa tuon elukan kanssa (ai enkö ole jo)... Masennuksen syvä ääni...
No siis ainahan pitää ajatella positiivisesti (mitä se on?). Otettiin keppejä, ja koira kuitenkin hokasi niitten idean. Ja minäkin melkein ;) Sit mistä oli kyllä tyytyväinen, oli A kontaktien oppiminen. Mika piti Wallua kiinni hihnassa ja käytiin laittamassa makkaraa kontaktin luokse. Opettiin sitä, että pitää olla paikallaan kun käsketään, ja tosi hyvin meni kyllä, koira ihan selvästi ymmärsi mitä piti tehdä. Nyt sitä sitten noita harjoituksia tehdään, kunhan ollaan saatu tuo koira kuriin.
Mutta siihen meidän ongelmaan...ja siihen miks ihminen voi kuolla vitutukseen, on toi saakelin hampaitten käyttö. Heti kun kentällä ottaa koiran vapaaksi, se lähtee hillumaan. Käsken sen luokse, eikä sillä oo ajatustakaan tulla. Käyn sen hakemasa, saan hammasta (hyvä puoli on se ettei oo yhtään hampaan reikää käsissä). Sit kun saan sen istumaan, se tekee yhden esteen (jos sitäkään) hyvin, ja sit alkaa räksyttää. Voitte uskoa mitkä oli fiilikset kun piti taas kerran rähähtää oikein kunnolla,mutta en tainnu vieläkään tehdä sitä kunnolla. Mika kysykin et millon sinä oikeesti suutut tuolle koiralle? No mie oon vaan niin pettyny et ei mitään rajaa... just on sellanen tosi voittaja-olo...Oishan se hyvä kun olis täälläkin suunnalla ihminen joka oikeesti osais minua auttaa, kun ite en tiiä mitä tehdä...Jos me koskaan ikinä päästään siihen tilanteeseen et tuolla kentällä on kivaa, eikä ainaista tappelua ja huutoa,niin sekin ois jo jotain. Mut kun se kenttä on sen Woldemorin aluetta, ja se siellä määrää. Mie vaan haittaan menoa :( :( :( No ehkäpä pidetään nyt muutama päivä väliä, ennen kun ajattelenkaan hallille menoa, muuten mulla varmaan leviää pää!!!
Illaksi olimme sopineet Pian kanssa,että hän tulee katsomaan meidän tokoilua. Aloitettiin seuraamisella. Kontakti on hyvä niin kauan kunnes lähden liikkeelle, ja sitä korjattiin sillä, että heti kun lähden liikkeelle ja koira katsoo, palkkaan sen patukalla, joka on treeniliivin sisällä. Koiralle näytetään ensiksi se,että patukka on siellä ja sen saa heti kun katse pysyy. Tätä jatketaan niin, että apuohjaaja (ehdokkaita?) naksauttaa heti kun katse pysyy. Sitä sitten askel askeleelta pidennetään, kunnes liike olisi sit oikeasti iloinen ja toimiva, eikä lannistunut ja innoton. Oli kyllä hieno nähdä kuinka hyvin Viiviltä ja Merjalla seuraaminen meni,intoa oli vaikka muille jakaa (antaskohan Merja siitä osan meille?)
Sitten käytiin läpi ruudun opettaminen, ja pitkällä liinalla otettiin sitä niin, että ruutuun laitettiin pallo, jonka koira kävi hekemassa, ja sitä jatketaan niin että ekana pidennettään matka, jonka jälkeen palloa aletaan häivyttää. Oppia tuli paljon, ja paljon hyvin tärkeitäkin asioita. Juuri tuo patukan käyttö meillä on ollut hieman lapsenkengissä, mutta nyt kun sain "opastuksen" siihen, kenties osaankin käyttää sitä.
Illalla kävimme syömässä, ja Kirsin ja Mikan luona. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :D Mukana olivat myös Arja ja Rymyn (kyllä,sillä on vihdoinkin nimi!!!!) kasvattaja Kirsi. Kovin mukavalta ihmiseltä vaikuttaa, ja Arja tulee varmasti hyvin toimeen :) Ja pikku-Rymy oli kyllä tosi reipas, jakso ihan koko matkan olla tosi hienosti,hieman piti vaan läähättää välillä. Arja lupas laittaa pikkuisesta kuvia, joten nekin ilmestyvät tänne tämän päivän aikana!
Sitten tähän meidän murheenkryyniin, eli agilityyn... Mistähän sitä aloittaisi? No vituikshan se meni, kuten odottaa saattoi. Mutta kuulemma vielä on toivoa... En tiiä mistä sen vaan sais sen toivon? Saakohan niitä kaupasta? No lopputulos oli se, että ruvetaan käymään nyt säännöllisesti täällä Kemissä, sillä on nuo meidän ongelmat sitä luokkaa et pakko on jotain tehdä, muuten oon kusessa tuon elukan kanssa (ai enkö ole jo)... Masennuksen syvä ääni...
No siis ainahan pitää ajatella positiivisesti (mitä se on?). Otettiin keppejä, ja koira kuitenkin hokasi niitten idean. Ja minäkin melkein ;) Sit mistä oli kyllä tyytyväinen, oli A kontaktien oppiminen. Mika piti Wallua kiinni hihnassa ja käytiin laittamassa makkaraa kontaktin luokse. Opettiin sitä, että pitää olla paikallaan kun käsketään, ja tosi hyvin meni kyllä, koira ihan selvästi ymmärsi mitä piti tehdä. Nyt sitä sitten noita harjoituksia tehdään, kunhan ollaan saatu tuo koira kuriin.
Mutta siihen meidän ongelmaan...ja siihen miks ihminen voi kuolla vitutukseen, on toi saakelin hampaitten käyttö. Heti kun kentällä ottaa koiran vapaaksi, se lähtee hillumaan. Käsken sen luokse, eikä sillä oo ajatustakaan tulla. Käyn sen hakemasa, saan hammasta (hyvä puoli on se ettei oo yhtään hampaan reikää käsissä). Sit kun saan sen istumaan, se tekee yhden esteen (jos sitäkään) hyvin, ja sit alkaa räksyttää. Voitte uskoa mitkä oli fiilikset kun piti taas kerran rähähtää oikein kunnolla,mutta en tainnu vieläkään tehdä sitä kunnolla. Mika kysykin et millon sinä oikeesti suutut tuolle koiralle? No mie oon vaan niin pettyny et ei mitään rajaa... just on sellanen tosi voittaja-olo...Oishan se hyvä kun olis täälläkin suunnalla ihminen joka oikeesti osais minua auttaa, kun ite en tiiä mitä tehdä...Jos me koskaan ikinä päästään siihen tilanteeseen et tuolla kentällä on kivaa, eikä ainaista tappelua ja huutoa,niin sekin ois jo jotain. Mut kun se kenttä on sen Woldemorin aluetta, ja se siellä määrää. Mie vaan haittaan menoa :( :( :( No ehkäpä pidetään nyt muutama päivä väliä, ennen kun ajattelenkaan hallille menoa, muuten mulla varmaan leviää pää!!!
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Päivityksiä :D
No hup kun tuo aika on menny nopeasti ;) On tainnu saada Hannan ja Elinan blogeista lukea meijän tekemisistä :D Onneksi sentäs muut jaksaa olla aktiivisia! No mut siis uusivuosi meni oikein mukavasti, Hannan kanssa ollaan löydetty potkukelkkailun ilot, ja uutenavuotenakin käytiin juoksuttamassa koiria ja illalla oli kyllä väsyny pikku-ukko kotosalla. Sängyllä nukkui selällään, eikä paukut häirinny yhtään. Jatsin kanssa taisivat tehdä aselevon, Wallu lupasi ettei hauku ja Jatsi lupasi että saa siinä vieressä juosta ;)
Eilen käytiin pitkästä aikaa treenaamassa, kun tuo koiruli on ihan selvästi jo parempaan päin. Oltiin ihan kahdestaan, ja treenit olivat jopa mukavat. Koira kuunteli, totteli ja meni melkein sinne minne sen tahdoinkin menevän. Otettiin ekana a, pari hyppyä ja putki. Eteenmenoharjoituksia täytyy edelleen tehdä, kokeilin sitä pallon heittämistä, mutta ei onnistunut (en edelleen osaa heittää). Jätin koiran paikalleen (ja se jopa pysyi siinä), ja kävin viemässä kolmen hypyn päähän pallon. Silloin meni kaikki esteet.
Kokeiltiin tuota vauhdista lähettämistäkin, mutta edelleen tuo eteneminen kun tökkii niin tuokaan ei oikein onnistu. Vaikka sanon minne pitää mennä, koira kääntyy ja alkaa haukkumaan. Joten siis täytyisi nyt ihan tosissaan alkaa treenaamaan tuota eteenmenoa. Mutta siis nyt (ainakin kun kukaan ei ollu näkemässä) paikalla olo alkaa toimia.
Illalla ihana pikku Saimi tuli käymään :) Voi herran isä miten suloinen pikkuinen voikaan olla! Wallu oli aivan järkyttynyt, ei yhtään ymmärtänyt mikä tuo tuollainen pikkuriiviö on. Nätisti kuitenkin käyttäytyi, vaikka Saimi veikin lelut ja luut ja vielä makuupaikankin. Mamman syliinkin änkesi vaikka Wallu kovasti yritti suojella ;) Lenkillä käynnin jälkeen tarkasti kaikki lelut, ettei vaan Saimi olisi lehmää, possua tai krokoa mukanaan vienyt. Ja aamulla piti kovin tarkkaan nuuskia, josko se pentu olisi vielä jossain ollut piilossa. Ihana oli kyllä huomata, että ei syöny pikkusta, kun kuitenkin kohta se pentu tulee taloon ;) Täytyyhän sitä kuitenkin katsoa, kun pikkuinen on sit kovin pikkuinen. No muutaman viikon päästä nähdään kuinka käy! Lauran kanssa oli mukava höpistä, mukava kun ollaan saatu uusi ihminen meidän "rinkiin"!
Eilen käytiin pitkästä aikaa treenaamassa, kun tuo koiruli on ihan selvästi jo parempaan päin. Oltiin ihan kahdestaan, ja treenit olivat jopa mukavat. Koira kuunteli, totteli ja meni melkein sinne minne sen tahdoinkin menevän. Otettiin ekana a, pari hyppyä ja putki. Eteenmenoharjoituksia täytyy edelleen tehdä, kokeilin sitä pallon heittämistä, mutta ei onnistunut (en edelleen osaa heittää). Jätin koiran paikalleen (ja se jopa pysyi siinä), ja kävin viemässä kolmen hypyn päähän pallon. Silloin meni kaikki esteet.
Kokeiltiin tuota vauhdista lähettämistäkin, mutta edelleen tuo eteneminen kun tökkii niin tuokaan ei oikein onnistu. Vaikka sanon minne pitää mennä, koira kääntyy ja alkaa haukkumaan. Joten siis täytyisi nyt ihan tosissaan alkaa treenaamaan tuota eteenmenoa. Mutta siis nyt (ainakin kun kukaan ei ollu näkemässä) paikalla olo alkaa toimia.
Illalla ihana pikku Saimi tuli käymään :) Voi herran isä miten suloinen pikkuinen voikaan olla! Wallu oli aivan järkyttynyt, ei yhtään ymmärtänyt mikä tuo tuollainen pikkuriiviö on. Nätisti kuitenkin käyttäytyi, vaikka Saimi veikin lelut ja luut ja vielä makuupaikankin. Mamman syliinkin änkesi vaikka Wallu kovasti yritti suojella ;) Lenkillä käynnin jälkeen tarkasti kaikki lelut, ettei vaan Saimi olisi lehmää, possua tai krokoa mukanaan vienyt. Ja aamulla piti kovin tarkkaan nuuskia, josko se pentu olisi vielä jossain ollut piilossa. Ihana oli kyllä huomata, että ei syöny pikkusta, kun kuitenkin kohta se pentu tulee taloon ;) Täytyyhän sitä kuitenkin katsoa, kun pikkuinen on sit kovin pikkuinen. No muutaman viikon päästä nähdään kuinka käy! Lauran kanssa oli mukava höpistä, mukava kun ollaan saatu uusi ihminen meidän "rinkiin"!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)