"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

lauantai 18. syyskuuta 2010

Tottista ja ilmaisuja

Eilen käytiin Moonan kanssa kentällä treenaamassa. Kyllä täytyy sanoa että mie taisin saada enemmän mietittävää kuin mitä koira. Ekana sivulletuloja naksulla, ja alkaa se pieni pikkuhiljaa ylyämään jutun juonen. Nyt vaan mie taas oon oppinut uuden tempun, eli sen että avustan koiraa väärin jalalla. Vitsi että osaan olla taitava. Koira on tietenkin sit oppinut myöskin tuon avun, joten nyt sitä pitäisi häivyttää pois. Eli että mie pysyn paikallaan ja koira liikkuu. Ja kuinka se tässä kuulostaa helpolle ja treeneissä täysin mahdottomalle. Mutta edistystä on se että koira jo selvästi hakee paikkaa. Treenejä otetaankin vähän joka paikassa, jopa ruokakupilla jossa se on äärettömän vaikeaa. 

Sitten otettiin maahanmenoja joissa ongelmana lonkan retkautus ja etutassun masunalle veto. Palkkaan pallolla suoraan heti kun koira menee maahan, jotta ei kerkeä herpaantua. Saatiin jo tehtyä niin että kehuin ihan rauhallisella äänellä ja sitten vasta palkkasin, eikä retkahdellut vaan oli tosi skarppina. Joten sillä mennään. Myös tässä naksu apuna.

Sitten autoon hieman jäähdyttelemään ja itse katselin Moonan ja Riian töitä, ja mietin vaan että jospa mekin joskus tuohon pystyttäisiin... Oikeasti oli niin hienon näköistä touhua! Sitten Lily autosta ja luoksetuloharjoituksia. Siis onhan se hienoa että koira tulee näin luokse: 


Mutta hieman epäilen että kokeessa ei tälläistä katsottaisi hyvällä. Joten koska vauhtia on, otettiin vain eteentuloa. Aika nätisti tuli noin ekan harjoituksen kannalta eteen, tietenkin kaikki vielä alussa mutta nopeasti se pieni oppii kun jaksaa vaan opettaa. Eli vasta kun perusasento on kunnossa, otetaan koko matkalta. Nyt pienellä matkalla ja eri asennoista liikettä kasaamaan. Eteenlähetys vaatii toistoja toistoja toistoja, ja ideaa että onko se purkki ja lelu vai pelkkä iso lelu, vai onko sillä mitään merkitystä? No joka tapauksessa hieman haparoiden lähti koska ei ihan selkeästi ollut varma onko siellä kuitenkaan mitään, koska Moona oli vienyt lelun huomaamatta paikallaan. Kyllähän se sitten meni kuin juna lelulle kun huomasi sen. No tämäkin vaatii varmaan miljoona toistoa ennen kuin on satavarma asiassa. 

Seuraamista imuttamalla, ja mietittiin että tämä tyyli kävisi Lilylle varmaan aika hyvin, sillä se vaatii aika selkeät toimintaohjeet jotta ymmärtää mitä tehdä, eikä sillä toimi sellainen oman ajattelun käyttäminen. Vinkkejä kyllä otetaan vastaan jos on parempia ajatuksia, mutta nyt kokeillaan muutama viikko tällä. Siinä hyvät treenit joissa oli kyllä miettimistä. Niin paljon, että kun kotiin tultiin, naapurin koira oli taas aidan takana räkyttämässä. Ja minun piti saada posti. Ja postilaatikko on tuossa aidassa. Joten mitä teen? Laitan koiran paikkamakuuseen, käyn hakemassa postin ja tulen takaisin koiran luo joka on tasan pysynyt paikallaan välittämättä räyhäävästä koirasta!!!!! Ja kyllä, palkkasin todella hyvin, uskomaton elukka!

Muutenkin koirien ohitukset ovat sillä mallilla että kun koira näkyy, kääntyy Lily minuun päin ja ihan selkeästi hakee toimintamalleja eikä heti ala räyhäämään. Tänään päästiin jo kulkemaan niin että koira kulki meidän takana ja vaikka suuri halu oli räyhätä, ei sitä sitten kuitenkaan tehnyt. Joten alkaa tässäkin näkymään valo, täytyy vaan tätäkin toimintaa viedä pikkuhiljaa kauemmas tutuilta lenkkipoluilta, sillä huomasin että sitten kun mennään vieraammalle alueelle ei rohkeus riitäkkään. Löysin kyllä aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen koulutussivuston, mutta en oo vielä kerennyt lukemaan sitä ajan kanssa. 

Ja sitten tämän päivän treeneihin:Itkin tuossa männäviikolla Seijalle että kukaan ei halua leikkiä meidän kanssa, eli tulla harjoitteleemaan rullailmaisua. Ja Seijahan oli saanut Minnan ja rotikka Gitan omistajan (sori mie en musita nimeä!!!) tulemaan kentälle. Lilyn kanssahan kerran kokeiltiin metsässä ilmaisua, mutta nyt koiran piti myös näyttää missä ukko on. Pientä hapuilua luovutuksessa (siis eikö koira muka yhden kerran jälkeen jo osaa???) mutta innokkaana meni, vaikka aluksi oli sitä mieltä että ei treenikentällä mitään ukkoja ole, miks me ei olla metsässä? Lähetys meni yllättävän hyvin, ja Minna palkkasi viimeisellä ukolla patukalla. Ja siitäkös riemu repesi. Eli alkaa myös leikkimään muillekkin, joka on aivan mielettömän hyvä asia. Nyt pitäisi vaan saada pari patukkaa lisää jotta kahden lelun peli toimisi, sillä se on ihan selkeästi leikki jonka Lily osaa. Nyt kun saisi vielä muutamat hyvät ja onnistuneet treenit ihan vähälle aikaa niin voisi varmaankin alkaa siirtämään asiaa myös metsän siimekseen. Mutta onneksi ei asialla ole vielä kiire, tehdään ekana kunnolla kentällä liike kuntoon, ja sitten vasta siirretään se metsään. 

Niin ja mistä sain noita patukoita? No siis miehän ostin viime syksynä Kerosen Annen tekemiä patukoita, joita käytettiin Wallun kanssa niissä muutamissa hakutreeneissä. Purin yhden sellaisen ja kävin ostamassa kankaat. Sitten mentiin juhlimaan Jarnon isän synttäreitä jotka menivät siinä, että Jarno leikkasi ja repi, minä leikkasin, revin ja kieritin ja Jarno äiti leikkasi ja ompeli. Ja kuinka ollakkaan, 20 patukkaa oli valmiina. Kyllä on ihana kun on tuollainen mies ja anopintekele ;)

maanantai 13. syyskuuta 2010

Hakutreenit

Aamulla kävimme aussiekansan kanssa treffeillä, ja harmitti kun oli sen verran sateinen sää että kamera jäi suosiolla lepäämään kotiin. Olisi ollut hauska kuvata pikkupentuja riehumassa. Sieltäö tulikin jo kiire kotia, koska  Josepan hakutreenit ovat siirtyneet sunnuntaille. Saatiin tosi hyvää ryhmä, ja päästiin kokeilemaan ilmaisuja Lilylle. Eli kun se nyt on ollut hieman kiikun kaakun kumpi ompi parempi. Viime treeneissä siis kokeiltiin haukkuminen, mutta vaikka se haukkuu ei se juuri siitä pidä, Sille kun on muutenkin aika vierasta tuo äänen käyttö (paitsi silloin kun jää yksin). Aloitettiin niin että näytettiin irtorulla, ja ukko juoksi ihan vähän matkan päähän. Nätisti lähti, ja kun kehoitin tuomaan toikin melko nätisti. Otettiin toinen samanlainen ja ihan selkeästi jo lähti tuomaan minulle paremmin. Otettiin näitä ennen treenejä ja treenien jälkeen, muut koirat saivat treenata välissä. Lopetettiin siihen kun ukko meni metsään, piiloutui ja lähetin koiran. Oltaisiinko tehty noin kymmenen toistoa hieman joka kerta vaikeuttaen. Ja ei muuten enää tarvitse miettiä että mikä ilmaisuksi tulee. Kun tuo älysi homman juonen, se alkoi HUUTAMAAN koska ei päässyt ukolle omassa tahdissaan! Siis Lily! Ihan uskomaton pikkuneiti. Mutta vaikka vauhtia oli vaikka toisille jakaa, jaksoi keskittyä ja tuoda melko hyvin rullan, enkä minä sille täydellistä vielä vaadikkaan. Mutta toivottavasti saadaan nyt aloitettua nuo rullatreenit mahdollisimman pikaisesti, jotta saataisiin se tuonne metsäänkin vietyä. Mitään muuta ei tehtykkään eikä olisi kyllä koira jaksanutkaan tehdä, oli nimittäin aivan kuollut kun kotiin päästiin. Pienet hattivatit joutuivat taas myrskyn kouriin ;)

perjantai 10. syyskuuta 2010

Tilannepäivitys

Onpas ollut vaikeaa tehdä mitään tälle blogille. Lisäsin Wallun tarinan tuohon vasemmalla olevaan palkkiin, siinä menikin muutama päivä itkua ja hymyä. Oli se vaan niin mahtis Koira <3

Lilyn elämä muuttui myös aika radikaalisti, ja nyt ollaan aloitettu yksinoloharjoitukset ihan kokonaan alusta. Toinen ei voinut ymmärtää mihin se kaveri katosi. Ja sitten se takertui minuun vielä tiukemmin. Mutta kyllä se päivä päivältä parempaan suuntaan on menossa. Antibiootitkin saatiin muutama viikko sitten lopetettua, kun neitin masu on pysynyt ainakin toistaiseksi hyvässä kunnossa. Ja mie yritän saada pääni Lily moodiin ja lopettaa tän Wallun perään itkemisen. Joten kummankin on opittava elämään uudessa elämässä, jossa on kyllä pelottavan hiljaista. Lily kun ei vahdi eikä muutenkaan hirveästi itsestään huutele, niin ihmiset pääsee ovellekkin ilman että siitä kukaan sen suuremmin numeroa tekee. No kaipa tähän on vain totuttava.

Treenirintamalta sen verran, että laitan jokaiselta alueelta pienen selostuksen missä mennään, niin saa hieman kuvaa itsekkin mikä on tilanne. Muuten elämä on alkanut asettumaan uomiinsa, Lilystä on muodostumassa sosiaalinen pieni koira, miehiin on edelleen hieman varautunut mutta uusia hyviä kokemuksia kun saa niin kyllä se siitä. Koirakaverereita ollaan saatu ja hauskaa on ollut, uusimpia kuvia voi käydä katselemassa täältä. Sain kamerankin kaiveltua, oli vaan vielä kesätimmissä niin täytyy perehtyä taas noihin asetuksiin :)

Mutta sitten niihin treeneihin:

Haku:


Ukkojen etsintä alkaa luonnistumaan, intoa on vaikka muille jakaa. Viimeisimmät treenit meni oikein mukavasti, olipa meillä jopa ihan "ukkokin" mukana. Siinä ei kyllä näkynyt yhtään varautuneisuutta, pikemminkin päin vastoin. Ilmaisua olen nyt miettinyt ja pähkäillyt kovasti. Kyllähän se lähtee haukkumaan, mutta se että palkkautuuko se siitä on eri asia. Nyt kun se saa juosta minun ja ukon väliä, se on aivan intona. Joten ehkä täytyy kuitenkin kokeilla sitä rullaa, koska se haukkuminen on kuitenkin aika vierasta Lilylle. Treeneissä ollaan nyt otettu ihan kokonaan pistoja, jossa täytyy vain etsiä, ja ne on menneet tosi hyvin. Viimeksi Hilkka oli piilossa kevythäkissä, ja siitä muodostui pieni mörkö, joka kuitenkin selvitettiin ilman sen suurempia ongelmia. Nyt pitäisi vaan saada kentälle väkeä ja alkaa tuota ilmaisua rakentamaan, tai ainakin päästä kokeilemaan sitä kuinka se toimii rullan kanssa. Se kuitenkin olisi niin hyvä saada nyt talven aikana kuosiin, niin voisi keväällä sitten alkaa treenaamaan ihan tosissaan. Nyt tämän syksyn aiheena kun on vaan se että saadaan tästä lajista mukavaa ja inspiroivaa ja että koiralla on metsässä aina hauskaa.

Tottis/Toko:


Kontaktia ollaan harjoiteltu monessa eri tilanteessa, ja meillä on muutaman kerran ollut eskaria, jossa pääpaino on sillä että koira oppii tekemään minun kanssa eikä muita mieti. Hyvin ollaan onnistuttu, ja taitaa sama olla kuin Wallun kanssa, että ekana opetan hommat ilman hihnaa ja sen jälkeen sen pakollisen hihnan liitän mukaan. Tekee nimittäin paljon paremmin niin päin, koska itsekkään ei silloin saa turvautua siihen hihnaan. Eli pakko on myös itse opetella riehumaan ;) Sivulle tuloa ollaan kovasti harjoiteltu, ja siinä on nyt mietinnässä että tuleeko se suoraan sivulle vai kiertääkö takaa. Sitä en ole vielä saanut selvitettyä että mitä hyvää/huonoa noissa eroissa on? Osaako joku selkokielisesti minulle siitä kertoa? Ja meinasinpa jopa tehdä pienen aikataulun tapaisen jotta saadaan homma oikeasti alkamaan, sillä muuten tämä taas menee tähän pyörimiseen. Kun kuitenkin tarkoituksissa olisi saada treenattua ihan kisoja varten.

Agility:


No tässä ei olla kyllä juuri edistytty, koska ei nyt hirveesti olla päästy treenaamaankaan. Intoa riittää, ja kontakteja pitäisi alkaa opettamaan, kunhan saisi jostain sopivan alustan. Jotenkin tämä laji vaan on se josta ekana aina luistetaan jos jostain mielenkiintoisempaa on tarjolla. Ja varsinkin kun sitä kerkeää sitten talven aikana ottamaan, kun lumi tulee ja haku jää tauolle. Tässäkin pääpainona on hauskanpito. Ei mitenkään kisamielessä treenata, ainakaan tällä hetkellä.

Paimennus:


Paimennusta kerettiin ottamaan muutama kerta ennen kun treenit jäivät talvitauolle, ja paljon uutta opittiin. Kouluttajan kanssa päätettiinkiin että myös tässä, kuten kaikissa muissakin jutuissa ekana pidetään vaan hauskaa eikä vaadita vielä hyvin kovasti, ja sit kun talven yli on hattivatit saaneet miettiä pääsevät ne ensi keväänä sitten työn makuun. Paimennuksesta itse pdän ihan ehdottomasti eniten, ja harmittaa että sitä ei pääse kuin kerran viikkoon treenaamaan. Sillä kuten Wallun kanssakin huomasin, se on sellainen laji joka heijastuu ihan kaikkeen. Eli kun saat paimennuksessa homman toimimaan saat sen muuallakin toimimaan.

Esineruutu:


No nythän ne hattivatit löi tulta ja pieni ymmärsi mitä sieltä metsästä täytyy tuoda. Ja millä vauhdilla tuodaan :) Luovutuksessa yllättävästi on ne suurimmat kompastuskivet, mutta ottaen huomioon treenimäärän sekin on jo todella hyvällä mallilla. Uskoa vaan enemmän koiraan ja nouto kuntoon niin eipä tässä suurempia ongelmia ole tällä hetkellä luvassa. Missiona olisi nyt tehdä joka tilanteessa esineruutua, koska siihen tarvitsee varmuutta ja paljon. Ja se ei tule muun kun tekemisen seurauksena.

Eli siinäpä viimeisen kuukauden hommat tiivistettynä. Videokamerankin sain laitettua kuntoon, joten toivottavasti saisin myös videoita meidän treeneistä aikaiseksi, niistä kuitenkin itsekkin oppii eniten (Muistelen vain Ti-Ti nallea ja Hitleriä). Olen kyllä niin tyytyväinen tuon koiran motivaatioon, sillä sillä me päästään vielä pitkälle!!!

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Mamman rakas on poissa

Nyt on tullut aika jättää jäähyväiset pikkusaukolle, elämäni rakkaudelle Wallulle. Lupasin Wallulle viime syksynä että sen ei tarvitse kärsiä ja nyt  oli aika lunastaa lupaus. Jään niin kaipaamaan
sen iloista ilmettä, suklaanruskeita silmiä ja ilkikurista katsetta. Ruskea kiepillä nukkuva kaveri on sängystäni poissa, ei tule olemaan ikinä toista samanlaista, se oli minun elämäni koira, joka opetti minulle niin paljon ja jonka ansiosta olen saanut niin monta hyvää ystävää ja merkityksen tylsään elämään. En tule ikinä unohtamaan Sinua, Rakkaani! Nyt saat juosta ja riehua aivan niin paljon kuin jaksat, ja toivottavasti saat monta uutta ystävää joiden kanssa pöyhöttää ilman kipuja ja pahaa oloa.
"Tiedän sun lähtevän, joskus täältä pois mut en tahtois nähdä sitä 
päivää 
Vuodet vähenee, meistä kaikki vanhenee omaa aikaa ei tiedä kukaan... 
Millä tavalla voisin itsestäin mä jättää, jotain mitä minullekkin annettiin 
Ikuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne miten mulle 
lauloit 
Toivon että itsestänikin jää , yhtä kaunis muisto 
samaa laulua laulaa rakkaimmalleni laulaa 
Myönnän että pelkään suuri tuntematon on, se jonne täältä lähdetään 
Voiko rukouskaan ketään auttaa, tuntematon vastaanottaa meistä 
paatuneimmankin 
Rakkaus ei lopu siihen kun aika jättää 
kauniimmin muistoissa elää 
Ikuinen jälki sinusta minuun jää, mut kaunein on se tunne, miten mulle lauloit 
toivon että itsestänikin jää, yhtä kaunis muisto
samaa laulua laulaa, rakkaimmalleni laulaa"

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Agiliitoa ja naksutintaä

Lily alkaa olla jo parempana, mutta perseily lenkillä jatkuu. Wallumies sai sit ikävän hotspotin kainaloiden alle, joten koppa päähän ja karvat veks. Koska en uskalla sitä juurikaan metsälenkille ottaa, on tässä juuri sopiva aika ruveta opettamaan neitille kuinka kävellään hihnassa. Mietin pitkään  miten hitossa sen saisi ymmärtämään, ja huomasin treeneissä kuinka ehdollistunut se on naksuttimeen. Joten treeniliivi päälle, naksutin kouraan ja menoksi. Oli ekalla lenkillä oikein kysymysmerkkinä että mitä hittoa hänen odotetaan tekevän, mutta nyt alkaa jo pikkuhiljaa muistavan. Sille oikein välillä syttyy lamppu pään päälle "ai niin näin!" ja sit pomppien tulee luokse. Pieni höpelö. Ja mitä Wallu tekee? Seuraa vasemmalla sivulla hokien "sillä on namia, sillä on namia". Hassuja. Eli nyt tämän viikon metsäkävelyt ovat pannassa ja kuljemme ainoastaan rantakylän suurilla lenkkipoluilla. Katsotaan loppuviikosta mikä on tilanne. On se muuten hassua että Wallunkin opetin aikoinaan liki samalla tavalla, mutta nyt Lilyn kans en sitä ole tehnyt. Pitäisi tehdä sellainen kuinka et kouluta koiraasi kirja, johon voisi kaikki nuo toimimattomat jutut kirjoittaa. Myös koiran ohitukset ovat nyt 60% onnistuneet, jos vaan minä kerkeän näkemään koiran ennen Lilyä.

No sitten treenirintamalle. Torstai on toivoa täynnä, joten suuntasimme jälkitreeneihin Wallun kanssa, ja Lily pääsi seuraamaan tilannetta autosta. Kunnes keksin että sille voisi opettaa esineruudun. Hetkinen Moonan kanssa mietittiin ja sitten saatiin suunnitelma ja aikataulu valmiiksi. Koska Lily ei vieläkään oikein mielellään tuo mitään minulle, otettiin se pitkään liinaan. Siihen samaan joka on minulla 2v ollut Wallun jälkiliinana. Ja jokainen joka viime kesänä näki Wallun jäljestävän ymmärtää kun sanon että liina ei silti tehnyt kertaakaan rakkoa minulle sormiin. Mutta kun kyseessä on kaikki tai ei mitään Lily, tuloksena oli oikein komea rakko sormessa :D Eli koiralla liina siksi, että se ei pääse palkkaamaan itseään viemällä lelua pois. Moona heitti lelun ja Lily syöksyi perään, ja yritti taas karkuun. Liinalla ohjasin sen miun luo, ja sitten pienen keskustelun jälkeen esine oli minulla ja palkka Lilyllä. Otettiin uudelleen ja lamppu jo himmeänä paistoi, ja näki kuinka koira yritti niiiin kovasti miettiä että mitä minä sen tahdon tekevän. Kunnes toi lelun hieman avustettuna ja luovutti. Kolmas kerta tehtiin jo ihan metsässä ja sit lamppu syttyi niin kirkkaana että ihan häikäisi. Ryntäys lelulle, suora tuonti minulle ja hillittömän bileet! Täytyy vain nyt alkaa vahvistamaan tuota edelleen liinassa, jotta se ymmärtäisi mikä on ajatuksena. Joten nyt Lily pääsee sit joka treeneissä tekemään esineruutua.

No sitten räyhäWallu. Huoh... No Riitta meni tekemään jäljen, ja ohjeistus oli taas ihan millanen vaan. Meillä oli uusi 10m jälkiliina (joka muuten ihan oikeasti meinasi lentää metsän siimekseen) ja janalle lähetyksessä se jo tarttui puuhun kiinni. No Riitta meni ottamaan liinaa irti mutta oli liian lähellä Wallua joka tietenkin oli ihan intona jäljelle, ja kuka arvaa miten kävi? No tottakai Wallu rähähti, mutta onneksi sain tilanteen haltuun ennen isompia haavereita. Täytyy näköjään ottaa tuossa(kin) asiassa mietintämyssy päähän ja alkaa totuttamaan sitä siihen, että siinä saa ihmiset hillua ja se ei vaikuta mitenkään mihinkään. Jäljelle kuitenkin päästiin ja se meni aivan mahtavasti, vaikka minä sain vain repiä sitä perkeeleen liinaa joka mättäästä irti. Toi jopa 10m päähän minulle kepin, kun en huomannut koko kepin etsimistä ollessani niin keskittynyt repimään liinaa irti. Oikealle kulmissa oli taas pienoista sähellystä, olisiko tuosta rähähdyksestä taas aivot hieman kuormittuneet? Täytyy seuaavissa treeneissä muistaa seurata asiaa. Riitta siis kulki jäljen meidän perässä, ja kun metsästä tultiin pois niin eipä Wallua olisi sitten taas yhtään vähempää voinut kiinnostaa ihminen joka minun vieressä kulkee. Onneksi sille ei kuitenkaan jää nuo tilanteet päälle, mutta ärsyttää silti kun se ois niin saakelin hyvä jos tuota helvetin terävyyttä tuossa muodossa ei olisi. Tai edes ajattelisi mutta ei. No mutta jälki oli silti mielettämän hyvä, 6 keppi ja pitkä urakka, kyllä oli hyvin väsynyt pikkupoika sohvankulmassa.

Wallun kanssa käytiin myös sitten kentällä tottista ottamassa, ja nyt alkaa taas hahmoittua muutamat jutut. Käsi ei vieläkään saa olla vierellä seuraamisessa, mutta kestää sen heiluttelun. Nouto on taas jostain syystä parantunut, ei varasta ja pitää hyvin, tosin pito voisi vieläkin olla parempi (muistuttakaa että Lilyn kans teen tän rauhallisemmin). Liikkestä maahanmeno alkaa olla aika hauska liike, tosin vaihdoin siihen nyt käskysanan joten katsotaan miten se tepsii. Ja eteenlähetystä oikein odottaa, se tuntuu oelvan maailman hauskin liike. No katsotaan mitä mieltä se siitä on kunhan maahan meno tulee kuvioihin. Ja uusi vaaleanpunainen possu oli ihana :D

Ja jotta tästä tulisi taas kilometrin pituinen selostus, käytiin Lilyn kans myös agiliitämässä. Tällä kertaa kontaktit, pussi, putki ja eteenlähetys. Pussi ei paljon päätä pakottanut, putki alkaa ihan selvästi myös hahmottumaan. Kontakteja harjoiteltiin ohjettuna, eli Maria ohjasi ja minä käskytin. Hieman himmeänä lamppu hehkui mutta mukavaa oli :D Ja eteenlähetys makukipolle ei sitten tuota mitään ongelmia, ja saatiinpa jopa nähtyä sellainenkin ihme jotta mentiin yhtä aikaa juosten kaksi hyppyä, jihaa!!! Ja siis tuon likan asenne vaan on niin mainio, joka tehdään täysillä tai sit ei tehdä ollenkaan, ja autossa oli täysin hiljaa koko treenin ajan, eikä välittänyt yhtään muista koirista. Jarno sai sitten tehtäväksi tehdä kontaktiharjoitusesteen meille kotiin, jotta päästään sitä hinkkaamaan. Voi muuten olla tekeminen kun pienellä tuntuu vauhtia olevan vaikka muille jakaa!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Harrastusten iloa

Täytyy kyllä taas kerran ihmetellä mistä noille koirille tuo into ja ilo löytyy. Nythän me ollaan oltu Lilyn takia taas muutama viikko harrastustauolla, ja onhan tuota kuumaakin riittänyt niin paljon että ei senkään vuoksi ole mieli tehnyt mihinkään. Käytiin me Aijan kanssa yhtenä iltana Pärnällä, mutta omistajalla keitti jo niin paljon että ei siitä mitään tullut, ja koirat saivat pulikoida lammessa kunnon treenien sijaan. Mutta eilen oli jo hieman viileämpi ja Lily on nyt ollut parempana niin suuntasimme agilityradalle. Ekana otettiin putkea, ei vielä uskaltanut ilman minua mennä mutta sitten keksittiin targetti (vai mikä sen hieno nimi onkaan?). Ei muuten enää yhtään pelottanut putkeen meno vaikka oli jo mutkalla, ryminä vaan kävi kun kiiti makupalaa päin. Hypyt onnistuivat myös tosi hyvin, ja irtoaa kyllä makupalalle aivan mielettömän hyvin. Pitkään mietin että jokohan sitä uskaltaisi kokeilla A:ta, sillä muistan elävästi temppuilun joka Wallun kanssa kontakteilla piti tehdä jotta sen sai niistä tykkäämään.

Otettiin Lily hihnaan ja minä niin olin jo miettinyt että sitten laitetaan makupalat ja sitten... ja koira meni jo. Jumaliste mikä rämäpää, ei muuten korkealla tuullut kun heitti ittensä yli! Joten kotiläksynä siis alastuloharjoitukset,  ennen sitä ei koiraa päästetä kontakteille. Ja koska ajattelin et ei näissä tunnu ongelmaa olevan, kokeiltiin sit samaan rahaan myös keinu. Ja sama homma, Lilystä oli mukava kun se rämähti ja voidaanko mennä uudelleen? Uskomaton pieni elukka, mie tulen olemaan niin kusessa tuon likan kanssa, koska minunhan siis myös pitäisi pysyä kyydissä mukana. Mutta haasteita riittää, ja onneksi ne Lilyn kanssa on positiivisia haasteita.

Kotiin kun päästiin koira nuupahti kylppäriin ja se mahdollisti Wallun viemisen treeneihin. Otettiin sekalaista toko/tottista koulun kentällä, ja koska nyt on taas sekä omistajassa että koirassa ollut pieniä jankkauksen merkkejä, otin uuden lelun mukaan leikkiin. Ja muuten kylläpä koira taas teki ihan into piukeana. Ainut mikä minua hieman ihmetyttää on se, että Wallun hieno seuraaminen on muuttunut perässä hiippailuksi, ja nyt huomasin että minun käsi häiritsee sitä. Kun nostin kättä eteeni se tuli oikealle paikalle, ja kun laskin käteni seuraaminen muuttui hiipparoinniksi. Se kun seuraa niin kiinni minussa että herraa varmaan taas ahdistaa kun eihän se muutenkaan tykkää koskettamisesta treeneissä. No täytyy alkaa nyt taas kiinnittämään asiaan huomiota. Ja eteenlähetys. Voi hitto mikä vauhti ja päättäväisyys, nyt ei nimittäin ihan oikeasti tiennyt että siellä on lelu. Mitenhän nopeasti sitä uskaltaisi alkaa siitä käskemään maahanmenoon? Ei varmaan kovin nopeasti, mutta toisaalta taas toi kun tylsistyy niin nopeasti? No onhan meillä myös se ruudun loppuun opettaminen ja tunnari vielä tekeillä, että ei tässä hommat lopu. Ja jos loppuu niin siirrytään sirkustemppuihin ;)

Ja tänään sain pitkäikäisen haaveeni toteutettua, eli sain Wallun tassun selkääni ikuiseksi muistoksi tuosta pienestä riiviöstä. Se on nyt ihan oikea tassu, vesiväreillä kylppärissä koiran kanssa touhuttu. On se vaan niin hieno <3

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Perhe-elämää

Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa perhe-elämää Jarnon luona, kera kummankin koiran. Wallulle oli laitettu makkariin koiraportti, jonka läpi sai katsella menoa ja meininkiä. Lily oli ihan elementissään tyttöjen kanssa, ja hyvin totteli Nooraa. Noora oli niin ylpeä kun sai käskettyä Lilyn istumaan, ja alas käskyä silloin tällöin myöskin harjoiteltiin. Vauhti oli välillä aika hurja, ja Lily sitten vahingossa kaatoi sohvan. Se hieman vähensi vauhtia ;) Wallu käyttäytyi oikein todella hienosti, katseli kyllä portin takaa mutta rauhallisena eikä stressannut yhtään. Minulla oli hallituksen puhelinkokous jonka menin makkariin Wallun seuraksi hoitamaan, ja huomasin sivusilmällä kun Noora tuli minulle jotain näyttämään portin yli niin että kädet olivat Wallun päällä. Ja mitä W tekee? Siirtyy pois nukkumaan parempaan paikkaan, ihan ilman ärinöitä. Taitava pieni koira, kenties tästä meidän perhe-elämästä vielä jotain tuleekin!

Illalla Aija "koiranvahti" Tanskanen saapuu tyttöjen kanssa, ja aamulla lähdetään Wallun kanssa sitten Helsinkiä päin. Tarkoituksena on siis käydä Espoon Eläinsairaalassa tarkastamassa, mihin Wallun luutuma lähtee muuttumaan. Jarno sai muutettua röntgenkuvat normikuvamuotoon, joten laitan ne toiseen blogiin ja sama tehdään sitten noille tulevillekkin kuville. Lily jää kiduttamaan Riniä ja Neveä, ja tiistaina saadaan sitten selvyys Lilyn verikokeista. Wallun kanssa nautitaan sitten äiti-lapsi päivää Lahdessa, jonne menen yöksi koska epäilen että en jaksa ajaa tuota matkaa saman päivän aikana. Ja saadaan kuulemma nähdä myös pentuja, nyt onkin ollut hyvin pentupainotteista tämä minun elämä.

Eilen olin nimittäin vahtimassa Miimin pentuja, ja kylläpä ei pentujen vahtiminen tuon helpompaa voi olla. Pennut olivat kyllä aivan ihania, ja Aija kävi räpsimässä myös muutaman kuvan riiviöistä, ja samalla käytti minun riiviöt lenkillä. Oli kuulemma viimeinen kerta kun minun opastuksen mukaan lähtee koirien kanssa lenkille, oli nimittäin hevoten ohi kulkenut lenkkireitti. Ja hepat olivat ollaan koiraystävällisiä ;) Kyllä mikään ei voita pentutuoksua eikä sitä ihanaa pentumasua, pusuista puhumattakaan. Ja pusuja sain kyllä aivan riittävästi, taisi kaikki käydä vähän väliä sylissä niitä jakamassa.