Tokon riemua

Täytyy sanoa että viime viikon sunnuntaina olin täysin valmis laittamaan pillit pussiin ja siirtymään siihen pitsinnypläykseen. Syynä ei toki ollut koira vaan omat täysin idiootit tekemiset kokeissa. Siis tämä idiootti jännitys! Koska aiemmin tuo jännitys ei ole koirassa juurikaan näkynyt, mutta kai se niin menee että kun tarpeeksi hakkaa päätä seinään ni koskemaanhan se alkaa. Ja siis viikko oli aikaa korjata tilanne. Joten ei mitään kiirettä?

Kuvat tähän blogikirjoitukseen on ottanut Susanna Maksimainen. Aivan mahtavia otoksia, kuvaavat tuota neitoa kyllä aika täydellisesti ;)

Pienoisen peiliinkatselun ja muutaman puhelun sekä palaverin jälkeen oli ajatus tämä: Koska en voi muuttaa itseäni muutan koiraa. Eli ei kun treenejä sopimaan. Itselle jännitys päälle ja sekös vasta onkin helppoa! Mutta koska neito oppii hyvin, alkoi se ymmärtämään myös tämän kupletin juonen.

Mutta siis sitten tulin todella nopeasti launtaiaamu ja surkeasti nukutun yön jälkeen klo. 5 auton nokka osoitti kohti Kuopiota. En ole ikinä ollut moisissa kisoissa, enkä osannut yhtään edes kuvitella miten koira asiaan reagoisi. Enkä kyllä osannut kuvitella miten itse asiaan suhtautuisin. Seitsemältä aamulla oltiin Puijolla, ja koira kyydistä ja häkki teltta-alueelle. Jos muuten aletaan oikeasti jossain vaiheessa reissaamaan niin teltan osto on edessä. Olisi se vaan niin kätevä tuolla ollut. No nyt lakana häkin päälle ja varjoisa kohta metsän siimeksessä ajoivat saman asian.

Yhdeksältä alkoi meidän ensimmäinen koitos, eli paikkamakuu. Itseäni hirvitti kun kehät olivat niin lähekkäin ja viereisessä kehässä oli mm. nouto joka tietenkin oli koiriin päin. Myöskin ihmis- ja koiravilinä kehien välissä oli aika mielenkiintoista. Vaan eihän siinä enää auttanut perua, kehäänhän sitä oli vaan mentävä. Koirat käskyn alle ja piiloon, eli telttaan. Juuri kun kerkesimme telttaan sinne saapui jo ensimmäinen koira. Eikä mennyt kuin 15s ja toinen koirakin tuli meitä ilostuttamaan. Siinä vaiheessa alkoi sydäntä kylmää ja kunnolla. Onneksi yksi avulias nainen tuli kertomaan meille kuinka koirat ovat paikallaan todella nätisti. Kerrankin olin älynnyt katsoa kellosta ajan ja voin sanoa että kyllä se 3 minuuttia on tuollaisessa ihan järkyttävän pitkä aika. Lily oli kuulemma hieman katsellut kun koirat olivat lähteneet mutta muuten oli ollut todella nätisti, siitä tuloksena 9.

Ja sitten olikin aika mennä odottamaan seuraavaa suoritusta, joka alkoi muistaakseni hieman ennen yhtätoista. Eli hyvin kerkesi katselemaan kauppojen antia. Ostin pinkin jälkiliinan, pinkit törpöt, tunnarikapuloita sekä Hannan suositteleman lussupallon. Ja sitten pinkin 1m koulutustaluttimen, koska miulla oli vaan tylsä punainen se entinen ;) Rahaa olisi toki saanut menemään enemmänkin, mutta pystyin hillitsemään itseni.

No sitten olikin toisen kierroksen vuoro. Homma alkoi seuraamisella, ja Lily ihan selvästi reagoi viereisen kehän hyvin painokkaasti sanottuihin luoksetulon pysäytyskäskyihin, ja minä kämmäsin täyskäännöksen aivan totaalisesti. Siitä kuitenkin 7. Sitten oli liikkeestä maahanmeno joka mielestäni meni melko hyvin, siitä 8. Siitä noutamiseen. Koira meni hyvin kapulalle, ja tulikin luokse ei nyt vauhdilla mutta ei ihan kävellenkään. Ja ei pirulainen antanu miulle kapulaa!!! Piti antaa kaksi käskyä?!? Mitä ihmettä?!? Eli siitä 6. Estehyppy meni myöskin kahden käskyn hommaksi, vasta toisella istui. Mutta kerrankin mie osasin käskyttää oikein, aaltoja siitä! Eli9 se oli sitten 7,5. Kokonaisvaikutus oli 8. Koira ihan selkeästi oli parempi kuin mitä viime kokeessa, mutta ei lähimainkaan sellainen mitä treeneissä.

Ja sitten oli odotettava taas muutama tunti ennen seuraavaa karkeloa. Yritin käydä kurkkimassa tuloksia mutta eihän niitä vielä ollut tullut. Kyllä muuten jos toi 3 minuuttia oli pitkä aika niin puoli tuntia ennen toimintaa on myöskin! Yritin mie kovasti olla ajattelematta koko asiaa mutta kyllä kelloa tuli koko ajan vilkuiltua. Ja sitten kuulutettiinkin että kehät ovat etuajassa ja alkakaapa mennä jo odottamaan. Sekin tuossa oli että koiraa ei oikein saanut viritettyä juuri ennnen kehää, ja mietinkin että millä hitolla mie saan sen innostumaan ja jaksamaan. Ja tietenkin tuomari oli vielä myöhässä ja koira alkoi ihan selkeästi unohtamaan mitä tänne ollaan tultu tekemään. Hätäpäissäni annoin sen sitten purra hihnaa, jota se ei ikinä ole tehnyt. Hieman se epäröi mutta tarpeeksi kun innostin niin johan alkoi kierrokset nousemaan. Ja juuri kun olimme menossa kehään viereinen kelpie alkoi urisemaan. En tiiä mitä se mahtoi urista mutta Lilyhän oli täysin sitä mieltä et nyt se tulee päälle. Pieni muistutus koiralle mitä mieltä olen asiasta ja sitten oikein iloisena kehään. Vielä kehässäkin se ihan selkeästi mietti et mitähän tässä tapahtuu ja olin ihan varma että liikkeestä seisominen ei tule onnistumaan. Vaan helvetti neitopa yllätti täysin ja tempaisi 10 siitä! Ei ole IKINÄ tehnyt edes treeneissä noin mahtavasti tuota liikettä! Ja siis tuntui että neito vaan keräsi kierroksia! Kaukot meni todella hyvin, hieman oli kuulemma mennyt hitaasti maahan mutta oisittepa nähny ne nousut istumaan! Siis mie ihmeissäni vaan katoin et mitä toi elukka nyt touhuaa? Siitä 9. Ja viimeisenä luoksetulo ja neidon ilme oli just sellanen et täältä tullaan, kutsu vaan! Se lähti vauhdilla tulemaan ja minun olisi pitänyt hieman enemmän painottaa tuota pysähtymiskäskyä, sillä nyt annoin normikäskyn ja koiralla meni hieman aikaa ennen pysähtymistä. Siitä kuitenkin 8.

Olin jo lähdössä kehästä kun tuomari tuli kertomaan että olimme yksi miellyttävimmistä pareista tänään ja että meidän yhteistyötä oli todella ilo katsoa. Kehuipa jopa minun kauniita käskyjäkin. Ja kokonaisvaikutus tältä tuomarilta 9!

Joten yhteispisteet 162 ja ykköstulos!!!!!!

Kyllä tämä taas jaksoi luoda uskoa siihen että ehkä e pitsinnypläys saa vielä olla, ja että tuo meidän koulutusmetodi on tällä hetkellä se oikea. Eli jos et voi muuttaa itseäsi muuta koiraa :D Mie vaan oon niin ylpeä tosta karvakorvasta <3

Synttärihumua ja kuulumisia

Niin se vaan aika on vierähtänyt ja neito täytti eilen jo 3 vuotta! Paljon on mahtunut elämää ja eksotiikkaa tähän reiluun kahteen vuoteen minkä neito on meillä viettänyt. Toisaalta tuntuu että vastahan se pikkuinen meille tuli, ja toisaalta tuntuu että ainahan se on tuossa ollut. Kuulostaa ehkä hyvin kliseiseltä? Eilinen vietettiin ekana tokoa treenaten, ja saatiinpa hyviä vinkkejäkin mm. noudon ongelmiin. Ongelmahan siis ei ole taaskaan ollut koirassa vaan yllättävästi palkkauksessa. On se vaan niin mukava päästä uusien ihmisten kanssa treenaamaan, siitä saa aina jotain hyviä vinkkejä. Eli nyt kokeillaan hieman muokatulla tavalla sitä Riikan ohjetta eli opetetaan koiralla että aina kun tulet laukalla kapulan kanssa, saat palkan. Ja myöskin nyt taas lopetetaan miun pomppiminen ja hyppiminen, vaan taas kerran kun minä olen passiivinen siitä saa palkan. Katsotaan kuinka hyvin tämä nyt sitten kantaa tulosta. Myöskin oli ilo huomata että koska ollaan töissä ei muista koirista välitetä ja vaikka ovatkin täysin tuntemattomia ei niihin tarvi reagoida. Paitsi pikkupyrreen, jonka olisi Lily mieluusti syönyt. En kyllä käsitä mikä sillä ko. rotua vastaan on? Mutta mamman hienovaraisella neuvomisella myös pikkupyrreä ei tapettu.

Treeneistä siirryttiinkin sitten juhlintaan, sillä Lasse-setä oli tullut meille. Voi sitä pienen koiran riemua! Tein vielä kolme kakkuakin sankarille, ja lelukin löytyi Prisman hyllystä. Ja poseeraaminen on taas niin mieluista neidolle ;)

Illaksi lähdimme vielä hakutreenihin, jotka alkoivat puoli kuudelta eli samaan aikaan kuin kaatosade ja loppuivat puoli ysiltä eli samaan aikaan kuin kaatosade. Enpäs muista milloin olisin ollut yhtä märkä kuin eilen! Saatiin hyvin opettavaiset treenit aikaiseksi, eli ei mennyt kaikki niinkuin Strömsössä mutta opittiin paljon. Tarkoituksena oli taas luoda koiralle uskoa ja vahvistaa rullan tuontia. Kolme ukkoa, aika selkeä alue. Ekan ukon löysi oikein hienosti, toi rullan nätisti ja vieläpä lähti näytöllekkin ripeästi. Toisen ukon kanssa sitten ongelmat alkoivatkin. Maasto nousi juuri siinä kohtaa ja neito ei millään ymmärtänyt että sinne ylös olisi pitänyt kiivetä. Lähti vaan risteilemään ja etsi jälkeä. Otin koiran takaisin varmaan puolenkymmentä kertaa ja joka kerta etenimme yhdessä ukkoa päin. Jouduin menemään miltei ukon päälle ennenkuin neito haistoi, mutta hyvä opetus oli koiralle että mene sinne minne minä näytän niin pääset aivan varmasti palkalle. Kolmas ukko menikin sitten aivan mainiosti, jos ei välitetä pienestä aivopierusta. Oli ottanut rullan nätisti, lähtenyt juoksemaan, palannut ukolle tarkistamaan että olithan ihan varmasti siinä ja tuli sitten tosi nätisti miun luo. Eli oikein onnistuneet treenit! Heti autoon päästyä soitin Jarnolle ja sanoin et laittaa saunan lämpiämään. Taisi olla kylmä neidollakin kun tuli viereen ylälauteelle ja oikein nautti lämpimästä.

Jälkitreeneissäkin kerettiin käydä viime viikolla. Viime kertainen esineruuturiehuminen oli täysin hävinnyt ja nyt teki taas tarkkaa työtä ja löysipä jopa yhden ylimääräisenkin esineen joka Moonalta oli metsään tippunut. Hieman jännitti kuinka jäljen kanssa käy. Noin kymmenen minuuttia jäljen tekemisestä sienestäjä tuli juuri jäljen kohdalta metsästä. Ja ehkä puoli tuntia siitä tuli sieltä koiran ulkoiluttajat. Mietin pitkään ja hartaasti jätänkö siihen mutta ajattelin jotta katsotaan mitä tapahtuu, ja luotin vaan tuohon pieneen että kyllä se homman hoitaa. Olin tehnyt etukäteisvalmisteluna pieniä lihamuffinsseja jotta olisi jostain mieltäkin tuossa palkkauksessa kepeiltä. Ja kyllä muuten koira muisti mitä sitä piti tehdäkkään kun valjaat vedettiin päälle. Janoja täytyy nyt ihan tosissaan alkaa harjoittelemaan, aikamoista kaahausta oli mutta siitä selvittiin ja niin selvittiin myöskin koko jäljestä. Ihan selkeästi huomasi että harhajälkiä kyllä oli mutta ne vaan piti hieman tarkemmin haistella ja matka jatkui. 6 keppiähän sieltä sitten löytyi, enkä yhdeenkään kohdalla edes tarvinnut koiralle muistuttaa asiasta. Eli tästä se kesä lähtee!

Ja käytiinhän me Kreetallakin, mutta siitä myöhemmin ;) Lily oli viikon Minnan hellässä huomassa, ja oli taas maailman onnellisin kun sinne pääsi! Voi sitä pomppujen ja pusujen määrää mikä Minnaan sateli kun neito huomasi missä ollaan. Oli ollut neidolla toiminnantäyteinen viikko, kun olivat koiranäyttelyynkin eksyneet. Siis Lily oli kyllä ollut ihan turistina. Tässä onkin Eijan ottama kuva Lilystä ja pikkusisko Vinnasta:

Kauhujen viikonloppu osa2

Eli luonnetesti. Se kauhea mörkö joka on piinannut minua jo pitkään. No ei piinaa enää :D Ja siis minua, ei koiraa. Mutta kun... Mutta kun... kuinkahan monesti aloitin sillä lauseen kun aloin selittämään asiaa. Ja kuinka siinä sitten kävikään? Neito tempaisi siis ihan oman näköisensä rivin, ja täytyy sanoa että tämä oli se paras "kauhuskenaario". Laitan muutaman tosi huonolaatuisen kuvan jotka on kaapattu videolta, ja videon laitan heti kun ihana Seija sen saa minulle muokattua. Tämähän siis oli niin projuttu että tilasin ihan ammattikuvaajan hommiin ettei mikään vaan mene mönkään.

 Tästä kuvasta on muistona mustelmat kädessä, koska eihän mamman mussukka puolusta ni mihin niitä hanskoja tarvitaan? No jep jep... Sit nahkahihna porautuu käteen kiinni!

 Seinällä nähtiin jopa juuri tämän sekunnin ajan pienen pienet hampaatkin??? Mutta heti pieni heilutti häntää ja oli todella onnellinen jotta ei hänelle tehtykkään pahaa. Lea onkin itseasiassa ihan mukava nainen :D

 Tässä vielä Tapsan tyylinäyte hyökkäyksestä.

Ja näin nätisti osataan istua ja odottaa seinässä. 

Ja sitten se suuri "tuomio"


Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus Laukauskokematon

Yhteispisteet +174

Ja läpi jotta heilahti! Eli kyllä se on nyt virallisestikkin testattu täysin tervepäiseksi koiraksi <3 Kiitos taas kerran ihana Minna tuosta mahtavasta koirasta!

AVO1 on kotona :D

Hups millon tää blogin valikko on tälläseks muuttunu, meinas olla ongelmia saada kirjoitettua viestiä? Vaan eivät silti oo saaneet hymiöitä tai sit en vaan osaa :D Mutta siis tähän päivään ja meidän kuulumisiin. Neito juoksi juoksunsa, naapureiden onneksi. Oli kuulemma joutunut yksi naapuri laittamaan urokselleen hormoonipiikin, kun oli elo ihan mahdottomaksi herkkupyllyn naapurissa muuttunut. Anteeksi :D

Juoksujen ajan pidettiin hieman hiljaiseloa eikä paljoa harrasteltu, ja onneksi tähän saumaan sattui myös miun pitkä työputki ja reissaamiset. Neito kasvaa ja kehittyy kovasti, ja onpa jopa sellainenkin ihme nähty että talipallukalle tuli rasvaa niin että raukka joutui laihdutuskuurille. Kerta se on ensimmäinenkin! Treenattu ollaan kuitenkin pienissä pätkissä ja hiljakseen on jopa alettu ottamaan pk-tottiskin kuvioihin. Hyvin metrinen este jo menee ja A-llahan ei ole ikinä ollutkaan ongelmaa. Tai siis ai niin pitikö se kumminkin päin suorittaa ;)

Muutama viikko sitten Helsingin reissun kunniaksi ilmoitin Lilyn tokokokeeseen, luottaen sen juoksujen säännöllisyyteen. No muutamalla päivällä jo säikytti, mutta vuoto loppui ja koe oli siis edessä. Ja kerrankin mie en ollu ihan jäykkänä jännityksestä! Neidolla oli hauskaa, tai miten sen nyt ottaa? Mutta tuomari tykkäsi kovasti ja ekan kerran itsekkin muistan jotain kokeesta. Vielä meillä on paljon harjoiteltavaa, mutta ylöspäin ja kunniaan on matka, ihan selvästi! Ja mikäs se on matkatessa kun on tuollainen koira. Se vaan päivä päivältä hitsautuu miun kanssa paremmin ja paremmin toimivaksi. Ja siis puhun nyt ihan jokapäiväisestä elämästäkin. Sen kanssa on vaan niin helppo olla. Aloitettiin jopa pyörällä lenkkeilykin! Moona kyllä kävi ekana kokeilemassa mitä neito on asiasta mieltä, ja niinpä uskaltauduin itsekkin pyörän selkään. Ja ei muuten ikinä ole niin paljon koiria tullut vastaan kuin mitä tuolla yhdellä reissulla. Muutaman perkeleen jälkeen homma alkoi luistamaan ja tässä tulee olemaan kyllä meille mukava kesäharrastus.

Tässä muuten kiinnostuneille video tämän päivän tokokokeeseen http://www.wallulily.kuvat.fi/kuvat/2012%20Kokeet/tokokoe05052012.wmv

Vaikka toi koe menikin aika rimaa hipoen, mie oon vaan niin onnellinen tuosta pienestä elukasta! Sen kanssa on vaan niin mielettömän mukava tehdä! Ja huomenna on sitten "tuomiopäivä", meillä olisi luonnetesti! Videota saatte odotella, sillä mie oon ottanu ihan kuvaajan mukaan. Mutta tulosrivi kyllä julkaistaan heti kunhan pääsen kotio. Ja siis sillä ehdolla että en ite jännitykseltä kuole sinne ;) Ja mie tiiän, mie oon ihan pöhkö!

Ja ensi viikolla koittaa neidolle onnen päivät kun se pääsee viikoksi sulostuttamaan Minnan elämää! Voi se olla ilo suuri, kun on niin pitkä aika kun ovat viimeksi nähneet. On kyllä itekkin kiva päästä käymään Lempäälässä.

Mutta nyt on mentävä taas, huomiseen!

Tokokoulutusta ja onneton rävellys joka myös kokeena tunnetaan

Viikonloppu on ollut hyvin tokopainotteinen. Lauantaina oli koe ja sunnuntaina kuinka korjataan virheet koulutus.

Koulutus oli todella hyvä, sain paljon vinkkejä moneenkin pulmaan. Kouluttaja tokokokeen tuomari Riikka Pulliainen. Otan ensiksi Lilyn ongelmat, ja sitten mitä muuta tuli otettua.

Eli ensimmäisenä nouto. Ikuisuusongelma nouto. Eli koirahan lähtee vauhdilla kapulalle, mutta ei ota kunnolla kapulaa ja himmaa ja hiipii sen miun luokse. Joten nyt harjoitellaan kolmessa erässä liikettä, jonka jälkeen sitten kokeillaan yhdistää tätä iloa. Onneksi tässä on reilu kuukausi aikaa hinkata :D

1. Eli ensimmäisenä laitetaan koira seisomaan kapulan eteen, ja itse menen koiran taakse. Käskytän noutamaan ja heti kun koira tulee hyvällä vauhdilla palkkaan ennen kuin alkaa himmaamaan. eli en edes yritä saada koiraa tulemaan eteen ja luvuttamaan kapulaa. Ja tietenkin ideana on se että palkkaus tulee koko ajan myöhemmin ja saadaan koira tulemaan jo ihan eteen ennen palkkausta. 
2. Laitetaan kaikki kynnelle kykenevät kapulat maahan (täytyy lähteä ehkä kapulakauppaan) ja odotetaan että koira alkaa tarjoamaan kapulan tuontia. Heti kun koira tarttuu kapulaan palkataan namilla. Ja näin jatketaan kunnes koira on tuonut kaikki kapulat. Eli tällä saadaan koiran ote kapulaan parantumaan ja tuonti varmistumaan. Ja tietenkin intoa ja iloa joka nyt puuttuu liikkeen loppusuorituksesta. Ja tietenkin tämä on loistava paikka ottaa myös metallikapulan koulutus mukaan kuvioihin.

3. Eteentulo, ensin ilman kapulaa ja sitten kapulan kanssa. Peruuttamalla ja jättämällä koira paikalleen. Ja vaatimalla se suoraan tulo, muuten ei palkkaa tule. Koska koira kyllä osaa periaatteessa homman. 

Ja kun nämä ovat kunnossa pitäisi meillä olla mahtava varma ja kaunis nouto. Helppoa eikö totta???

Ja toisena luoksetulon pysäytykset. Aika perusongelma ilmeisesti? Eli koira himmaa ensimmäiselle pysäytykselle ja sen jälkeen tulee hyvin eteen. 

1. Ensinnäkin tässä ei vielä meitä koskeva mutta liike jota ehdottomasti aletaan erikseen opettelemaan. Eli maahanmeno niin että koira "sukeltaa" maahan. Näin tälläisen koiran kokeessa ja täytyy kyllä sanoa että se oli todella näyttävää! Ja sitten kuinka se tehdään: Pallolla. Tähän on kyllä pakko sanoa että harmitti vietävästi että videokamera jäi kotiin, mutta seuraavassa treenissä yritän ottaa kameran mukaan ni saan itselleni muistiin mitä piti tehdä. Eli autetaan pallolla koira sukeltamaan maahan ja siitä plkataan omistajan taakse maata myöden jotta liike on täysin "matala"
2. Ja sitten se saakelin "stop". Eli seisominen. Ja se himmaus. Nyt taas pallolla palkaten, ja samoin kuin ollaan jo Jykälle ja Riialle tehty. Eli minä muutun passiiviseksi ja appari palkkaa. Ja palkka ainoastaan siitä kun koira alkaa laukkaamaan. Ei mistään muusta. Vaan vauhdista. Ja välillä otetaan pysäytystä, jossa huijauskäsikäsky ja sitten vasta pallo. Mutta ekana on vauhti saatava kuntoon. Pysähtymistä pitää junnata ihan omana liikkeenään ennen kun vauhti on kunnossa.

Sitten liikkeisiin joissa muilla oli ongelmia ja joita ratkottiin, mutta joissa oli meillekkin hyviä ajatuksia. 

1. Hissinä kaukojen seisomisen opettaminen, sekä eri käskysanojen opettaminen koiralle. Kiinnitin huomiota että niillä koirakoilla joilla oli enemmän kuin seiso-maahan-istu käskyt koirilla tekivät useammin kauniimmat kaukot kuin ne joilla oli vain nuo kolme käskyä. Motolle opetettiin nyt peruuta-käskyn kautta seisomisesta istuminen. Ja tietenkin etuna se että koira ei edistä. Käskyksi tuli peris, eli peruutaistu :D Samalla myöskin jumpattiin koiraa tekemällä tätä namin avulla melkein maahan melkein seiso liikkeenä. Ajatuksena saada koira älyämään takapään käytön tässä liikkeessä. Tätä himottaisi jo heti alkaa tekemään, koska tämä on näitä "katso telkkaria ja opeta koiraasi" liikkeitä mutta sen verran viikonloppu kävi neidon herneille että jätän suosiolla huomiseen ;)
2. Tunnari. Joka alotetaan pentuna. No onhan toi melkein vielä pentu? Tästä minulla on jo idea, koska kouluttajan idea oli täysin sama kuin mitä minun. Joten nyt vaan rimakauppaan hakemaan tunnarikapuloita. Tähän minulla on videokin, kunhan sen kaivelen tuolta arkistojen kätköstä.
3. Seuraamisen kääntymiset. Ziggyllä oli samaa ongelmaa kuin meillä, eli käännöksissä hieman aukeaa. Tähän ratkaisuna kokeiltiin sitä että muutama askel seuraamista, ja heti kääntymisen jälkeen perusasentoon. Ja apuna käytettiin kääntyessä sivu-käskyä. Jolla saadaan taas koira huomioimaan kroppaansa paremmin ja keskittymään liikkeeseen paremmin. Myöskin tuohon pieneen painamiseen seuraamisessa oli vinkki, eli vasempaan pienen laatikon kiertäminen. Silloin koira oppii että ei kannata ihan painaa kiinni koska omistaja tulee muuten päälle. Tätä ainakin Lilylle voisi silloin tällöin tehdä. Nyt oli kokeessa nimittäin sellainen painaminen että siksi meinasin kompastua koiraan muutamaan otteeseen. 
4. Oikealle askeleet. Otetaan niin pieniä askelia että koiran täytyy siirtyä ihan vähän vaan, ja tässä samalla myöskin opetetaan takapään käyttöä. Sen myöskin opin tuota koetta seuraamalla että vaikka onkin hauskan näköistä kun koira pomppaa edestä sivulle, ainakin tällä tuomarilla siitä lähti aina piste pois. Joten siihenkin täytyy nyt kiinnittää huomiota. 

Ja sitten siihen viimeiseen opittuun asiaan: Toko on kyllä hauskaa! Ja sitä voisi/pitäisi treenata koko ajan ja jatkuvasti. Ja mietinpä jopa sellaista että alkaisikohan ottaa taas nuo teemaviikot käyttöön? Joka viikolle olisi oma teema? Wallun kanssa se toimi, niin miksei Lilynkin kanssa? Saisi samalla jäsenneltyö kaikki liikkeet joita tarvitaan PK-puolellakin? No huomenna on vapaapäivä joten ehkäpä joudun ottamaan tämän asiaksi. Olisi kyllä mukava kun pääsisi useammin noihin koulutuksiin, kyllä niistä vaan kovasti saa uusia vinkkejä ja varsinkin uutta intoa. Ja varsinkin kun kouluttajaksi sattuu noin mukava ja maanläheinen ihminen! Eli kohti ääretöntä ja sen yli :D

Ja loppuhuipennuksena meidän tokokokeen video. Toim. huom. Koira kyllä OSAISI jos omistaja OSAISI käskyt!!! Kyllä minua on niin hattuvituttanu että ite ryssii koiran hyvän suorituksen. Mutta tässä se nyt sitten olisi, olkaatte hyvät ;)

http://www.wallulily.kuvat.fi/kuvat/2012+Kokeet/lilyntoko032012.wmv

Juhlapäivä!

Tänään on aihetta juhlaan, mutta hieman myös haikeisiin muistoihin. Eli 5 vuotta sitten Moilasille Kemiin syntyi ihana pieni punainen poika, josta tuli sitten miun ikioma Wallu. Onnea tätäkin kautta vielä muille sisaruksille! Tämä päivä käänsi täydellisesti minun elämäni suunnan ja antoi sille aivan uuden merkityksen. Illalla sytytän kynttilän pienen miehen muistolle. Wallulla tulee aina olemaan erikoislaatuinen paikka sydämessäni, se oli Suuri Persoona.

Oikealla Wallu ihan muutaman päivän ikäisenä pikkumiehenä.

Mutta jotta saisi myös ilon kyyneleitä vierittää, alkoi 2 vuotta sitten uusi tarina. Pääosassa on pieni neitokainen, joka käytiin pitkän päivän päätteeksi hakemassa kotiin. Ja tänään tuota päätöstä on juhlittu jo kasvispossukorvalla ja uudella majavalelulla. Juhlasankari lähtee vielä hierontaan ja illalla käydään hipattelemassa treenien muodossa. Kevyet treenit siis tulossa. Ja kiitokset vielä Minnalle, joka luotti minuun niin paljon että antoi pienen koiran kyytiimme. Tässä on myös päätös jota en ole katunut, ja koira joka on kahdessa vuodessa alkanut muodostua yhdeksi minun kanssa. Pystyy jo lukemaan minua kuin avointa kirjaa ja tekee kaikkensa, että minulla on hyvä olla. Myöskin itse olen oppinut lukemaan koiraa ja teen myös kaikkeni että neito olisi vierelläni vielä vuosienkin päästä. Toivon että meidän yhteinen tarina on vasta alkanut!

TODELLA onnellinen koira kun ei saa syödä herkkuja heti vaan täytyy malttaa odottaa!!!

Tässä vielä lähikuvaa herkkukattauksesta.

Kun kerta haukutte miun silmiä, ni en sit näytä niitä enää!!!

Eli tälläisiä kuvia ollaan sit otettu Tuusniemen näyttelyn jälkeen ;) Arvostelua ei ole, koska en saa siitä mitään selvää. Toivotaan että Taija saa ja kunhan se tulee nettiin ni sit voin sen tännekkin laittaa. Mutta siis tiivistettynä koirassa hyvää ainoastaan kaula, ja kaikki muu onkin sitten surkeaa. Varsinkin silmät. Jotka harittavat *reps*. Ja arvosteluna kehäsihteerin mukaan Riittävä. Eli T. Joten silleen. Mutta olipa kiva näyttely muuten, näki tuttuja ja tuntemattomia, ja näinpä Lilyn isoenon Dinon ja hänen "pikkuveljen" Rion. Ihania koiria ja olipa mukava nähdä myös omistajia Tainaa ja Jyrkiä.

Mutta sitten iloisimpiin asioihin! Ollaan siis treenattu agilityä viikottain ja koiralla alkaa olla ajatusta, omistajalla ei. Edelleenkään ei ole sitten mitään todistusaineistoa asiasta, uskotellaan että syy on siinä että vanhempani lähtivät Thaimaaseen ja veivät videokameran mukanaan? Mutta agi onkin ihan mielen viihdykettä, ei sen kummempaa. Mitään kisatavoitteita ei kyseisessä lajissa ole. Johtuu sitten ihan omistajasta. Kun ei pysty kävelemään ja syömään purkkaa yhtä aikaa ni ei vaan pysty!

Mutta tokossa tämän vuoden tavoitteet alkavat siintää, ja nyt toivotaan ettei juoksut ala ennen kuin saadaan tuo AVO korkattua. Sillä neito jo osaa kaikki liikkeet, pientä viilausta toki aina on. Mutta muutinpa muuten luoksetulon käskyn tuossa joutessani muutama viikko ennen koetta! Ensiksikän olin sitä mieltä että en edes treenaa pysäytystä, yritän vaan pyhällä hengellä saada sen pysähtymään. Mutta sitten kuitenkin sen tein, ja kas kummaa, sain aikaiseksi himmaavan koiran. Kuinka yllättävää? No sitten sisätreeniä meidän ihanassa käytävässä ja nyt liike menee Tänne, Stop, Tule. Ja n. 40 toiston jälkeen on muuten ihan sama onko se käsky Tänne vai Tule, lujaa lähdetään. Täytyy vielä erikseen harjoitella tuota pysähtymistä, ja se onkin ensi viikon treenin aiheena. Vaikka olenkin joka päivä töissä ni silti pitää yrittää illalla jaksaa kalsari/takapihatreeniä saada aikaiseksi. Mutta nopeasti se tuo neito oppii, ja jotenkin vain päivä päivältä saadaan yhteistyötäkin paremmaksi. Siis vielä paremmaksi ;)

Helin luona käytiin ihan ylläpitohieronnassa, ja jumejahan sieltä löytyi. Joten tiistaina uudelleen. Että kenties sekin selittää noi arvostelun huonot liikkeet. Mutta koirahan täytyy ehdottomasti saada kuntoon ennen kesän treenejä, ja täytyy alkaa muistaa käyttää koiraa fyssärillä säännöllisesti. Kyllä se vaan on taivahan tosi että noita jumeja tuolle kengurulle vaan tulee. En tosin ymmärrä mistä ;)

Ja jotta elämästä voisi välillä nauttiakin ja pitää hauskaa, on me nautittu ihanista kevätpäivistä ja käyty pitkillä lenkeillä kun alan vihdoinkin löytää täältä lenkkipolkuja joita voi talvellakin kulkea. Ja siis kuten huomata saattaa myös kameraa on tullut ulkoilutettua. Tänään käytiin Päivilänvaaralla grillamassa makkaraa ja tässä olisi maisemakuvia. Ja siis kaikille jotka eivät tiedä, nämä maisemat löytyvät muutaman kilometrin päästä meiltä.

Ja muuten, arvatkaa kuka pääsee ens viikolla pallottelemaan pentuja!!! Mie!!! Onneks on jo myyty ni ei tule kiusausta :D