Ainakin omistaja voisi paeta :D Jopa Lily on nyt tykännyt talvesta kun on kaveri jonka kanssa riehua, niin ei tule kylmä. Ainoastaan -25 ja sen yli pakkasella Lystin jalkoja alkoi palelemaan, koska pikkuinen päätti tuossa joulun aikoihin tiputtaa kaikki karvansa. Ja nythän kun ne on tiputettu, Lily seuraa perässä, eli karvan määrä on vakio lattialla. Paitsi Lilyssä sitä taitaa olla tuplasti enenmmän kun mitä Lystissä. Joka tietenkin tarkoittaa myös sitä, että kevään koiranäyttelyt saa unohtaa. No ehkä sitten myöhemmin.
Ihana rullailmaisuongelma oli, kuten arvata saattaa, minun pääni sisällä, ja kun sain oman pääni selväksi ajatuksista, alkoi myös ilmaisu toimimaan. Tässäpä pieni esitys siitä miltä se nyt jo näyttää.
Lilyn kaukot ovat myöskin olleet murheen kryyninä, ja nyt ollaan taas kokeiltu ja junkattu kuinka ne saataisiin toimimaan. No vanha kunnon harjanvarsitekniikka toimii nyt parhaiten, ja koska Lily on niin epävarma vielä tekemisestä, niin myöskin se, että ei tee liian isoa numeroa epäonnistumisesta vaan kehuu onnistumisesta. Ja tässä myös minun oma kroppani vaikeutti asiaa, ja nyt ollaankin videoitu melkein jokainen treeni jotta saadaan myös minun tekemät virheet videolle ja siten saadaan niitä korjattua. Ja tältäpä se nyt näyttää:
Lilyn kanssa uskon että saamme nyt nopeasti nuo virheet korjattua, ja pääsisimme vihdoin ja viimein KOKEESEEN! Pakko käydä hakemassa vikalista jotta tietää mitä pitää seuraavana treenata. Toi voittajaluokka vaan on itselle jotenkin niin suuri mörkö, mutta pakkohan se on voittaa möröt ja lähteä kokeilemaan. Harmi kun täällä suunnalla ei noita kokeita ole kovin paljoa, mutta ainahan se auto kuljettaa?
Jotenkin aika vaan menee niin nopeasti. Voisiko johtua myös siitä että tänä talvena ei sellaista ns. treenitaukoa ole todellakaan ollut? Mutta on se vaan niin ihanaa että saa treenata lämpimässä hallissa!
Uusi vuosi vaihtui kovin perinteisissä merkeissä, eli en tänäkään vuonna jaksanut valvoa puolille öin asti. Lysti ei edelleenkään reagoinut muuta kuin kuulemalla kovimmat paukut. Se on kyllä niin huikean hienoa, koska joka ikinen uusivuosi muistan Wallun viimeisen uuden vuoden. Ei ole todellakaan helppoa elää ääniä pelkäävän koiran kanssa. Ja Lilyhän on jo niin konkari uuden vuoden kanssa että se ei enää edes kuuntele paukkuja.
Lily pääsi eilen kiropraktikon käsiteltäväksi, ja ainoastaan niska oli jumissa. No sen tiesinkin, koska seuraminen on sen kertonut. Olisikohan tällä jotain tekemistä tuon personal trainer Lystin kanssa? Pitäsiköhän Lystin opetella uusia treenitapoja, niin ei menisi toiselta niska noin jumiin? Lily sai samalla laserhoitoa ja akupunktiota, ja sai kaupan päälle kehut hienosta käyttäytymisestä. Jos kuulemma kaikki asiakkaat olisivat yhtä rentoja ja helppoja hoitaa kun Lily, niin noiden hoitojen vaste olisi paljon parempi. Lysti pääsi mukaan häkkieläimeksi ja ainoastaan siinä vaiheessa kun laitoin takin silmien suojaksi laseroinnin ajaksi, alkoi protesti-itkua kuulumaan. Hän olisi toki halunnut nähdä mitä tapahtuu?
Ongelma Lystin hakuilmaisukin alkaa ratkeamaan kun tarpeeksi pohtii ja kyselee. Kyllä pistää nöyräksi tuo koira kouluttajansa. Mutta onneksi on ihania ystäviä jotka auttavat pohtimisessa, yksin olisin aika hukassa tuon koiran kanssa. Nyt aloitetaan koko homma aivan alusta, ja uskon että kyllä se keväällä rullan käytön osaa. On se vaan niin mielenkiintoista kouluttaa täysin erilaista koiraa kun aiemmat, saa todellakin taas aivonystyröitä jumpata oikein huolella ja kunnolla. Tuo koira kun ei tunnu antavan mitään ilmaiseksi, vaan pitää todellakin miettiä kuinka koulutuksessa etenee. Ja kaikkein parasta on se toistojen määrän kestäminen ja kokoaikainen uusien juttujen tarjoaminen. Ja nauraa saa kyllä, vaikka välillä melkein itkettää :D
Vuoden koira-kisoihinkin on nyt ilmot laitettu, ja jännityksellä odotan kuinka meidän käy tänä vuonna. Viime vuosi oli kyllä niin huikea että ilolla täytteli rivejä. Täytyi ihan miettiä mitkä tulokset ilmoittaa. Jos koira sai EK2 ja EK3, sekä 4xHK3 ja koko vuonna oli ainoastaan yksi pummi, niin aika loistava kisakaveri tuo Lily on kyllä.
Mutta nyt alkaa tämän tulevan vuoden kisatavoitteetkin olla selville, ja tuntuu että kesä voisi jo tulla :D Muutenkin kuin lämpimän sään puolesta. Nämä pakkaset ei niin ole miun juttu!
Joulu on nyt taputeltu ja töihin palattu. Olisi toki voinut olla pidempikin loma, eihän tuossa kerennyt edes hengähtämään. Joulupukkikin kävi ja sai kyllä tuolle kaksikolle nauraa maha kippurassa. Lily on kuin omistajansa, ratsaa paketteja heti kun silmä välttää, Lystiä ei taas haittaa vaikka joku näkisikin.
Joulupukki sai osakseen tyttöjen riemun lahjoista. Lily odotti kauniisti istuen milloin on hänen pakettinsa vuoro, ja kun se sitten lahjakasasta paljastui, sitä piti sohvalla ihailla ja odottaa kaikessa rauhassa että joku aukaisisi paketin kauniisti. Sen jälkeen odotettiin että pahin ryysis oli ohi ja käytiin jokaiselle rauhallisesti näyttämässä millainen lahja paketista tuli. No Lysti Lystimäiseen tapaan hyppi pukin sylistä lattialle ja "annatännenytseoonmiunlahjaalaantaase" ja kun sitten vihdoin ja viimein paketti sieltä tuli, koki se tuhoisan kohtalon ja jokaikinen varmasti huomasi että Lysti sai lahjan. On ne vaan niin hauskoja!
Joulu meni muuten koirien kanssa touhutessa ja vaan ollessa, ja nyt onkin hyvä katsoa hieman taaksepäin ja miettiä, mitä sitä ollaan saatu kuluvana vuonna aikaiseksi.
Kuvan on ottanut Jouni. Lisää kuvia en sitten saanutkaan listtyä, koska verkkoselain kaatui joka kerta kun yritin lisätä kuvia. Mystistä.
Aloitetaan Lystistä. Siitä on vuodessa kasvanut erittäin mukava nuoren koiran alku, ollaan jo päästy samalle sivulle elämisessä ja tavoissa, vaikkakin edelleen tavarat mystisesti räjähtelevät aina silloin tällöin. Paljon olen joutunut muuttamaan itseäni tuon koiran kanssa, ja onkin ollut erittäin mielenkiintoista huomata kuinka paljon voikaan koira omistaajansa kouluttaa. Toi on vaan niin jännä eläin, ja käyttöohjeet ovat aikasta lailla erilaiset kun mitä edellisen kahden koiran käyttöohjeet ovat olleet. Mutta nauraa sille saa, joka päivä. On siinä niin vitsikäs persoona. Tuloksiakin saatiin tälle vuodelle, nimittäin terveystuloksia, ja nyt voikin sitten hyvillä mielin jatkaa elämistä pikkutytön kanssa. Ensi vuodelle en aseta myöskään mitään tulostavoitteita, mutta sen verran olen kyllä päättänyt että tokon puolelta aloitetaan kisaura sitten kun sen aika on. Mutta nyt vasta opetellaan asioita, ja jotenkin oudolla tavalla olen myös antanut itseni rauhoittua kisatavoitteiden kanssa ja ymmärtänyt että kokeeseen mennään vasta kun ollaan siihen ihan oikeasti valmiita. Ja toki onhan meillä sitten keväälle tulossa MH-kuvaus, joka on kyllä erityisen mielenkiintoinen. Avaa varmasti aika lailla tuon pikkutytön mielenliikkeitä? Nyt jo jännittää olenko osannut ollenkaan lukea noita käyttöohjeita oikein :D Lystin kohdalla toivon että eläinlääkäriä ei paljon tarvitsisi ensi vuonna vaivata, vaan että iloinen mieli ja vauhti alkaisivat kohtaamaan myös älyn :D
Lilyn kanssa on ollut kyllä niin huikea vuosi että välillä pitää ihan nipistää itseään että onko tämä kaikki ollutkaan totta? Keväällä käytiin hakemassa vikalista voittajaluokasta tokossa, mutta seuraavalla viikolla riehunut tulipalo pisti tokon jäihin ja kun sen sieltä kaivelin, olivat liikkeet niin levinneet että tämän vuoden puolella ei ollut mitään mahdollisuutta mennä kokeeseen. Joten jätetään se TK3 tavoitteeksi ensi vuodelle? Huikeinta tänä vuonna oli tietenkin käyttövalion arvo hausta, mutta samalla oli tosi haikea fiilis, kun matkan tekeminen tuossa lajissa loppuikin noin lyhyeen. No haikeutta kesti vain hetken, kun saatiinkin jo uusi laji kokeiltavaksi. Olemme siis liittyneet Popekoon, ja Lilyn kanssa kokeillaan nyt pelastuskoirapuolen juttuja. Saatiinhan me se EK2 ja EK3 joten ei se hakukaan ihan kokonaan ole pudonnut lajivalikoimasta. Koska olisihan se ykköstulos EK:ssa aika makea homma! Muuten ei oikeastaan ensi vuodelle olekkaan kisatavoitteita, sillä tein päätöksen että ensi vuonna emme mene SM-kisoihin. Neljän päivän kisat Turun lähellä ovat jo liikaa meille, jotka mennään kisoihin vaan edustamaan, ei voittamaan. 6 päivää kesälomasta siihen on aivan liian paljon. Puhumattakaan rahallisesta puolesta, ja epäilen että 6 päivää reissussa räjäyttäisi myös minun mahan niin pahaan kuntoon että sitä taas paranneltaisiin loppusyksy. Muuten toivoisin että Lily voisi yhtä hyvin kuin tänäkin vuonna, sairastelusta ollaan päästy ja neito on voinut erittäin hyvin, kiitos siitä Soilelle!
Jotenkin ihan hassua kirjoittaa näitä juttuja, ja huomata että ensi kesänä ei tarvitse kisata ihan joka ikinen mahdollinen viikonloppu! Voidaan siis keskittyä treenaamiseen, jei!
Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille!
Nyt kun tämän blogin sain päivitettyä ajantasalle, ajattelin että voisi samalla hieman kertoa mitä meille kuuluu yleisesti. Ja koska eilen oli oikein ihana aurinkoinen sää, sain naapurin Tomin ottamaan tytöistä, ja niistä tuli oikein ihania.
Nyt on mennyt vuosi siitä kun Lysti tuli taloon, ja kylläpä on elämä muuttunut tuon Kirpun tulon jälkeen. Olinkin jo unohtanut millaista on pentuaika! Arki alkaa sujumaan oikein hyvin, hieman vielä aina ajatuskatkoja on siitä mitä saa syödä ja mitä ei. Minun kengät on edelleen piilotettava, ja välillä vaan tavarat räjähtelevät oudosti. Mutta muuten ruokaraivo on edelleen ruokaraivo, seinille ei enää kiipeillä ruuan toivossa, mutta kaikki mikä on syötävää kelpaa kyllä. Sekä talossa että puutarhassa. Lysti on muuten maailman helpoin koira kotona, ei turhia pöhise eikä riehu, osaa todella hyvin rauhoittua kun mitään ei tapahdu ja ottaa vieraat vastaan hyvin neutraalisti. Välillä pitää ihan katsoa että missä se koira on kun ei näy eikä kuulu. Oikein iloinen koiralapsi, joka päivä saa kyllä nauraa tuon koiran touhuille. Ja tylsää päivää ei meillä tunneta. Oikein kuuliainen pieni lapsonen myös on, vaikkakin omaa myös todella tiukan oman tahdon ja välillä täytyy aika napakastikin keskustella yleisistä käyttäytymissäännöistä.
Treeneissä näkyy hyvin työkoiran loistava sinnikkyys ja tarmo, minun pitää olla se joka sanoo että nyt riittää ja voidaan välillä huilata. Olen onnistunut omasta mielestäni etenemään treeneissä sopivalla vauhdilla, ja voi hyvä päivä kuinka hyvä mielentila tuolla koiralla on treenata. Ei tarvitse nostatella eikä anella, kaikki tehdään täysillä. Leikkimisessä oli hieman ongelmia, kun ruoka oli se ykkönen, mutta sitten kävimme Venäläisen Juhan luona leikkikoulussa ja sehän aukaisi pienen lasukaisen lukot ja nyt voidaan leikkiä oikein hienosti treeneissäkin. Siitä iso kiitos Juhalle ja Sannalle! Tokon ja tottiksen alkeet alkavat olla hallussa, ja nyt vaan kasvatetaan kestävyyttä ja lisätään koemaisuutta treenihin. Ja ihme ja kumma, minulla ei olekkaan mikään kiire kokeisiin! En ole edes tehnyt mitään suunnitelmaa milloin olisi ekat kokeet, sitten kunhan ollaan niihin valmiit?
Tässä kuvassa näkyy täydellisesti pienen elämänasenne, täysillä!!!
Kävimme myöskin virallisissa kuvauksissa, ja tuloksena oli terve selkä, 0/0 kyynärät ja B/B lonkat. Ja tulipa myöskin virallisessa silmäpeilissä käytyä, ja nyt on myös silmät terveet. Joten eikun täyttä vauhtia eteenpäin myös sen puolesta!
Ja miten tytöt tulevat toimeen keskenään, no nehän on aivan parhaat kaverukset. Laumajärjestys on täysin selvä, eikä siitä tarvitse keskustella. Ja huomaa ihan selvästi että kun toinen on ollut päivän poissa, sitä tervehditään suurella ilolla ja riemulla.
No mitäpä sitten kuuluu Lilyn elämään? Syksyllä kun saimme sen tuplakäyttövalionarvon, tuli jotenkin tyhjä olo. Treenaamassa kyllä käytiin mutta mitään ei saatu aikaiseksi. Koirahan kyllä teki mutta omistajalla taisi tulla jonkinlainen tyhjä hetki. Mitä tehdä kun kaksi todella isoa arvoa ja unelmaa on jo saavutettu? No vastaustahan ei tietenkään tarvinnut pitkään odotella, eli ruvetaan tietenkin etsimään uusia haasteita ja unelmia :D Joten nyt olisi koekalenteria taas katseltu ja ihan uusia juttuja opeteltu, ja jotenkin ollaan päästy ihan uudelle tasolle yhteistyössä. Minä en enää välitä Lilyn piippauksista ja hermostumisista, ja se on todellakin vienyt meitä eteenpäin. Neito on todellakin päässyt myös eteenpäin omaan Lilymäiseen tyyliinsä, eli ekana ollaan ihan että ei hitto tätä voi osata, sitten jäädytään, en mie todellakaan osaa, ja sitten oho, osasinkin!
Arki on Lystin tulon ja terveystilanteen paranemisen myötä muuttunut myös todella paljon. Lily on paljon rennompi ja iloisempi, ja näkee oikein kuinka se nauttii elämästä. Siitä on myös tullut vielä enempi miun tissinvälikoira, se vaan haluaisi olla miun sylissä ja pusutella. Ja välillä voi sitten leikkiä Lystin kanssa. Välillä pitää ihan käydä herättämässä toinen sikiunesta kun just nyt leikityttää.
Asenne muita koiria kohtaan on myöskin muuttunut suvaitsevaisemmaksi, jokaiselle ohikulkevalle koiralle ei jaksa enää pöristä ja nykyään koirat saa tulla myös meille sisälle ilman suurempaa tervetulokomiteaa. Ja ainahan voi Grimmin kanssa istua sohvalla ja katsoa paheksuvasti "pentuja" eli Rundia ja Lystiä jotka riehuvat sydämensä kyllyydestä. Tai jos on vieraampia koiria, ei enää tarvitse portin takana kytätä joka risahdusta vaan voi vaan maata iskän tyynyllä sängyssä ja limeksiä sitä :D
Eli kokonaisvaltaisesti olemme saaneet lauman kasaan ja arjen rullaamaan :D
Ja jos haluatte käydä katsomassa lisää kuvia eiliseltä, niin täältäpä ne löytyvät!
Ollaan pitkään kytätty edullisia lentoja Walesiin tuttavapariskuntamme luokse. Vihdoin ja viimein Finnair alensi hintoja ja päästiin matkaan. Ja koska tämä on meidän matka, ei tietenkään kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Mutta toisaalta täytyy sanoa että asioillahan on tarkoitus järjestyä, ja nyt matkan suunnitelmien muutokset olivat tosi hyvä juttu. Aloitettiin reissu jo keskiviikkona matkaamalla Aijan luo jonne Lily jäi hoitoon. Ja voin sanoa että kyllä oli aivan ihana saada Aijalta videota perjantaina ja nähdä kuinka Lily oli voittanut pelkonsa ja pystyi jo olemaan samassa tilassa tyttöjen kanssa. Kyllä se Aija vaan osaa tän homman! Vai mitäpä olette näistä Aijan ottamista kuvista mieltä :D
Tämä on kyllä ehkä hauskin näistä kuvista, kun oikein näkee kuinka Lilyn mielestä tuollainen päätön riehuminen on täysin typerää :D :D :D
Kiitos Aija Lilyn hoidosta ja ihanista kuvista!
Torstaina suuntasimmekkin sitten kohti Keravaa ja Satun ihanalla avustuksella saimme Lystin Niinan luo jossa sisarukset olivat heti laittaneet bileet pystyyn. Sisarukset olivat todellakin leikkineet koko viikonlopun aivan täysillä, ja saatiin myös Niinalta kuvia vauhtikaksikosta, kiitos niistä!
Sunnuntaina Laura kävi hakemassa Lystin Niinan luota, koska neitohan katkaisi hampaansa reilu kk sitten, ja nyt poisto kävikin todella näppärästi Lauran toimesta. Mutta kipeähän tuo pieni oli leikkauksen jälkeen, ja itkeskeli koko matkan kotiin. Itku kyllä loppui siihen kun näki Lilyn, ja kylläpä oli tytöillä ollut ikävä toisiaan.
Kiitos Niina ja Laura Lystin hoitamisesta!
Itse Walesin reissulta ei sitten olekkaan juuri kuvia, kun jotenkin tuli vaan keskityttyä olennaiseen eli maisemien ihasteluun, rentoutumiseen ja ihmisten kanssa olemiseen. Mutta on se edelleen ihana maa, niin karu ja kaunis. Ja ihmiset ovat edelleen erittäin ystävällisä ja mukavia, joten suosittelen lämpimästi käymään Walesissa.
Lauantaiaamuna lähdettiin Tiinan kanssa 5:30 Käsämän Teboililta kohti Jyväskylää. Koirat oli trimmattu ja laitettu, ja olin siis opetellut myös Lystin trimmaamista. Sillä todellakin nyt vasta trimmasin sen ensimmäsitä kertaa. Hyi minua, olisihan tuon voinut koiralle opettaa huomattavasti aiemmin kun nyt, vuoden vanhana! Vai mitäpä olette kuvasta mieltä, oliko trimmi aiheellinen :D
Ennen
Jälkeen
Lauantain tuomarina oli Karl-Erik Johansson, Ruotsi. Hän oli oikein mukva mies, ja kohteli erittäin hyvin nuorta koiraa. Tuloksena JUN-H. Ja tässä arvostelu:
"1-vuotias. Kevytluinen, hyvä rungon pituus. Pään mittasuhteet hyvät suhteessa runkoon. Ei kovin tyypillinen ilme. Koiralla pitäisi olla parempi korvien kiinnitys ja kanto. Suora selkälinja. Hyvät kulmaukset mutta koira on hieman kapea edestä ja takaa liikkeessä. Aija Tanskanen otti tämän aivan ihanan kuvan meistä!
Lily pääsi myöskin kehään juoksemaan, ja jostain syystä neito oli sitä mieltä että häntä ei juuri nyt oikein huvita olla kehässä. Tuloksena AVO-EH, ja arvostelu olisi tässä:
"Voisi olla hieman kompaktimpi runko. Hyvä pää ja ilme. Pitäisi olla parempi korvien kiinnitys. Hyvä selkälinja. Hieman ahdas edestä ja takaa liikkeessä." Kuvaa ei lauantailta saatu, kun Aija juoksi meidän kanssa kehässä.
Kehien jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille ja siitä ravintoja kautta Eijan luo. Palvelu pelasi erittäin hyvin, sauna oli lämpimänä ja Lily löysi ihanan lelun josta riitti hupia vielä seuraavalle aamulle asti. Lysti piti bileet ja pissi sohvalle. Kuulemma silti ollaan tervetulleet toistekkin yökylään. Lysti ja Kayla löysivät heti yhteisen sävelen ja heillä oli erittäin hauskaa, samoin kun omistajallakin. Väsy vaan alkoi painaa silmää ja pakotti nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna Eija lähti mukaan katsomaan kehiä, ja nyt oli tuomarina Tino Pehar, Kroatia. Olin kuullut että tuomari olisi oikein mukava ja arvostaisi myöskin näitä ei niin näyttelylinjaisia, mutta todellisuus oli aivan jotain muuta. Tuomari oli ensinnäkin kaatanut ilmeisesti koko pullon hajuvettä päälleen, kohti koiria todella tylysti ja oli muutenkin erittäin mielenkiintoinen. Oli ensin antamassa Lystille hylättyä, mutta muutti kuitenkin mielensä ja antoi JUN-T:n. Arvostelu olisi tässä:
"Hyvä tyyppi. Hän on aivan liian kevyt ja ilmava. Feminiininen pää ja jonkun verran kevyet korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja selkä. Pitäisi olla enemmän rintakehää. Erinomaiset kulmaukset. Pitäisi olla enemmän luustoa. Hyvin lyhyt kaula. Erinomaiset liikkeet ja esiintyy oikein hyvin."
Eli itseasiassa periaatteessa parempi arvostelu kun lauantaina mutta sitten tuomari ei kuitenkaan tunnista koiraa aussieksi?!? No tätä tämä näyttelyelämä on, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu? Mutta todella tyytyväinen olin kumpanakin päivänä Lystin esiintymiseen, juoksi todella kauniisti ja seisoa pönötti erittäin kauniisti. Eikä haitannut melu, muut koirat ja ihmiset.
No toki Lilykin kävi sunnuntaina arvosteltavana, ja tuloksena oli AVO-H.
"Erittäin hyvä tyyppi. Tyypillinen feminiininen pää mutta aivan liian kevyt. Hyvä ilme. Hyvä purenta. Erinomainen kaula, vahva selkä. Hyvä rintakehä ja oikein hyvät kulmaukset. Liikkuu ok. Hyvä turkki"
Ja nyt saatiin sitten kuviakin, kiitos Aijan!
Ja nyt Lilykin muisti missä ollaan ja esiintyi oikein kauniisti ja seisoi tosi nätisti. Muutenkin täytyy kyllä sanoa että ennakkoajatus kahden koiran viemisestä tuollaiseen näyttelyyn oli todella paljon kauheampi kuin mitä se sitten oli todellisuudessa. Tytöt mahtuivat todella hyvin pieneen kevythäkkiin, ja nukkuivat siellä vierekkäin kun mitään ei tapahtunut, hihankävelyssä on hieman parantamisen varaa mutta hallissa sisällä mentiin ilman minkäälaista ongelmaa, ja muutenkin olo oli ihan kuin olisi yhden koiran kanssa ollut reissussa. On ne vaan niin ihania matkakumppaneita!
Kehien jälkeen mentiin Armaksen kanssa lenkille, ja olipa Armas ottanut myös isäntäväenkin mukaan. Puolentoista tunnin lenkki meni oikein rattoisasti ja koirilla oli mukavaa. Lily ilmeisesti on ihastunut näihin Wirneen sukulaiskoiriin, sillä Armaksen kanssa pystyttiin nujuamaan heti autoilta asti. Loppulenkistä piti vähän sanoa asiasta, mutta muuten neito osasi käyttäytyä oikien mallikkaasti. Lystistä puhumattakaan, Lystillä oli taas bileet. kuten Jounin ottamista kuvista näkee:
Maksimaisen Susanna soitti miulle ja kysyi voitaisiinko tulla Lilyn kanssa kokeilemaan voittajaluokkaa Pärnävaaralle jotta hän saisi tuomariharjoitteluja. Ja koska uusi voittaluokka on ollut aikamoinen märkö mielestäni, päätin että käydään nyt kokeilemassa kuinka hyvin osataan liikkeet. Ja koska kerrankin koe ei vaatinut pitkää ajomatkaa, ei ollut tulostavoitetta eikä rahaakaan mennyt paljoa, otin teemaksi sen, että koira menee paikkamakuuseen iloisesti eikä ahdistu, ja muutenkin mennään pitämään hauskaa. Eli viraaliset möllikokeet?
Ja kuinkas siinä sitten kävikään? No huomattavasti paremmin. Katja sanoi mielestäni kokeen jälkeen hyvin: On se Lily kyllä uskomaton, tekee kokeessa paremmin kuin treeneissä. Ja se kyllä piti paikkansa. Mutta sen pidemmittä puheitta itse suoritukseen (videoita ei ole sitten mitenkään käsitelty koska ei ole vaan aikaa):
Paikkamakuu 9,5
Kuten odotettaa saattoi, Lily lähti tuomarin luota aivan kauheassa jäätymismielentilassa kohti paikkamakuupaikkaa. Päästiin siis todellakin ongelman ytimeen, jota ei treeneissä ole enää aikoihin näkynyt. Mietin kuumeisesti mitä hittoa tehdä, kun koira vaan litistyy vierellä enkä saa siihen mitään kontaktia. Kunnes keksin, että muutan askelkuviota, ja sehän toimi! Pieni steppailu seuraamisessa ja Lily unohti kauhun ja alkoi ihmettelemään että mitkä lääkkeet tuolla omistajalla nyt on jäänyt ottamatta? Jäi todella rauhallisesti paikkamakuuseen, ja ei piipannut, nuuhkinut eikä muutenkaan osoittanut mitään ahdistuksen elkeitä. Liikkuria piti hieman katsella ja siinä oli muutaman kerran pientä huulien lipomista, mutta muuten todella rauhallinen suoritus.
Seuraaminen 6
Aloitetaan positiivisista asioista. Koiran häntä heilui melkein koko ajan, ja kontakti oli parempi kuin aikoihin. Piti hyvin paikkansa, vaikka hieman välillä levisikin. Jäätävän pitkä seuraamiskaavio! Meinasi jo itseltä usko loppua ennen kun kuului kiitos. Mutta toisaalta hyvä että oli noin pitkä, koska siinäpä saatiin oikein täydellinen esimerkki mikä meillä on tällä hetkellä pielessä seuraamisessa.
sivulletulo
liikkeestä istuminen
käännökset edelleen aika löysiä, mutta täyskäännökset oli napakoita kun vihdoin olen löytänyt oikean kääntymistekniikan itselleni
Peruutuksen tiesinkin että se on vielä kesken, mutta toinen peruutus meni jo paljon paremmin
L 8, liikkeinä seisominen ja istuminen
No tämähän on peruskauraa Lilylle. Mutta voi perkele noita sivulletuloja. Aivan turhanpäiväisiä pistemenetyksiä. Toki huomaa kyllä että koira on edelleen PK-moodissa ja hieman nopeamminkin olisi liikkeet voinut tehdä, mutta siihen ei nyt takerruta.
Luoksetulo 7
No tästä iso kiitos Pirjolle, pari viikkoa sitten koira ei pysähtynyt ollenkaan, ja nyt tempastaan 7! Toki hidashan se vielä on ja epävarma, mutta että saatiin se jo tuohon kuosiin ni on aivan käsittämätöntä!
Ruutu 8
Tätä kanssa en voi edes käsittää. Koira ei keskiviikkona suostu menemään ruutuun ollenkaan, koska en ollut älynnyt että en saa näyttää käsimerkkiä. Vaikka olen lukenut säännöt moneen kertaan ni silti! Enkä muuten edes muista ollaanko tehty kisanomaisena liikkeenä viimeiseen kahteen vuoteen. Ja niin vaan Lily toimii. Käsittämätön elukka! Mutta nyt vaan varmuutta ja iloa tähän, ja toki tuota paikkaa voisi todellakin alkaa parantamaan.
Ohjattu nouto 6,5
Voi hyvä päivä sentään. Miten se nyt sitten tässä levisi ihan käsistä? Kauhea piippaaminen, hermostunut nuuskuttelu, jäätävä seuraaminen ja en ole kyllä ihan varma mitä sanoit kun käskit seisomaan? Joten tähän täytyy keksiä muutos, tämä on ehkä yksi isoimpia ongelmia tällä hetkellä. En nimittäin usko että tässä mistään harjoituksen puutteesta kyse on? Mutta hyvin tuli eteen suoraan, siitä pitää olla ylpeä.
Tunnari 8,5
Ja siinä se sitten on. Ennen Lahden keikkaa kk sitten, oli tunnari aivan levinnyt. 27.2 ei pystynyt edes liikkumaan saatikka haistelemaan. Ja nyt sitten tempasee tuollaisen esityksen kokeessa! Ei voi kun sanoa että huh huh. Toki näkyihän tuossa se alkuhimmas ja epävarmuus, mutta keskiviikkona samalla paikalla ei tuonut ollenkaan omaa. Että silleen.
Metalli 9
No kyllä se noutaa osaa. Metalliakin. Kokeessa. Ei treeneissä ;) Ei tähän muuta sanottavaa.
Kaukot 0
No tulihan se nollakin sieltä. Omasta virheestä. Oikeesti!?! Oon minä ne säännöt lukenut. Vaan eihän niitä tuossa hetkessä muista. Vaan muistanpa jatkossa. Todellakin. Mutta siis tässä sama, lauantaina saatiin ensimmäinen onnistunut nouseminen. Ja sunnuntaina tämä on tulos. Ja kaksi viikkoa sitten aloitettiin aivan alusta koko liikkeen treenaaminen. Vaihdoin käskynkin. Ja kyllä se vaan osasi. Minä en. Ja ps. ei muuten olla koko istumista vielä harjoiteltu, jännä kun ei se ymmärtänyt mitä tehdä? Kiitos Pirjo kun aukaisit silmäni, ei olisi nimittäin ollut näin nättiä tekemistä jos et olisi auttanut meitä näkemään tämän liikkeen ongelmia.
Ja tässä loput liikkeet pötköön:
Perjantaina Poksin tokoryhmä saakin sitten kakkukahvit, yksinhän tälläisiä tuloksia ei saa tehtyä! Ja ehkä se voittaja ei olekaan täynnä voivottelua? Lopputulema siis oli KOLMOSTULOS ja pisteitä 217,5, eli huomattavasti odotettua paremmin. Joten kyllä kannattaa kuitenkin jatkaa treenaamista vaikka aika pohjamudissa käytiinkin ennen koetta. Kiitos varsinkin Einille, joka olet jaksanut tsempata meitä ja kuunnella kaikki ne voivottelupuhelut :D
