Elämäni mielenkiintoisin ja mieleenpainuvin jälki

Torstaina mentiin Hannan kanssa jälkitreeneihin. Hanna sai kunnian tehdä meille jäljen. Minä kävin tekemässä Moonalle jäljen. Makkaranpaiston jälkeen lähdettiin katsomaan kuinka koira selvittää jäljen, jota epäilin suht vaikeaksi Hannan hyminästä päätellen. No toisen kepin jälkeen alettiin nousta pientä mäkeä jossa oli kaatunut puu, ja kauniilla bambiloikalla hyppäsin sen yli. Tai siis melkein. Eli oli rähmälläni maassa, ja ei tarvinnut lääkärin koulutusta näkemään, jotta käsi on poikki. Hanna soitti Moonan paikalle ensiapulaukun kanssa. Wallu oli kovasti sitä mieltä että tuo se ei muuten tule mamman luo. Hanna teki upean lastan puunokasta ja siitä sitten sairaalalle. Hanna ajoi 150km/h ja minun olo oli vallan järkyttävä. Sairaalalle saapuessa hoitaja ei ollut edes katsonut meitä, kun äsähti että hän ei nyt jouda, mutta jokainen joka on Hannan kanssa tekemisissä tietää hänen vallan loistavat neuvottelutaidot. (Tämä tyttö pyörtyy,sillä on käsi katki,p....kele nyt apua) Joten jostain syystä apu tuli hyvin nopeasti, ja hoitaja oli vielä kaiken hyvän lisäksi alan miehiä, eli arvatkaa meidän ilmeet kun hoitaja kysyy tarkennusta, eli oliko se pk-jälkeä ;) Hanna otti Wallun yöksi,kun ei tiennyt kuinka kauan menee ennekuin saan asian selväksi. No palvelu oli kyllä ripeä, tunnin päästä oli jo Pinkin käden kanssa menossa kotiin. Koska onhan se tyyli säilytettävä vaikka käsi onkin paketissa ;) Joten nyt on ainakin 5 viikkoa sit sairaslomaa :)

Tokoilua lämpimässä auringon paisteessa

Mentiin Aijan kanssa Pärnävaaralle, ja mukaan tuli myös Elli ja Katja-karjis. Otettiin heti ekana Wallulla luoksepäästävyyttä, ja nyt oli jo niin innokas että siirrymme seuraavalla kerralla vaiheeseen 2, eli Aija tutkii ja minä pidän koiran kiinni. Treenit meni aika pitkälti nimimerkillä kunhan on vaan kivaa, ja sitä kyllä tuntui olevan :D Ainakin pikku-ukolla ;) Hypyissä aletaan jo edistymään niin paljon että kerran toi jo noutokapulan, mutta a:lla sitä en vielä uskalla kokeilla. Kunhan nyt tehdään niistä ekana maailman parhaat esteet niin kyllä se sit kerkee sitä noutoa harjoittelemaan. Koska oli niin kuuma, koira alkoi olla jo hieman poikki, mutta otettiin vielä seuraamista, ja noita käännöksiä pitäis pikkuhiljaa harjoitella. (Eli pitäs nähdä Hilkka ja kuunnella kuinka se opetti sen täyskäännöksen Kirille, koska se osaa sen niin hienosti) Myös Aija varmaan osais neuvoa (vinkkivinkki). Mutta siis miusta on niin hauska käydä tuon ukon kanssa treenaamassa että vois tehdä sitä vaikka joka päivä :D

Agiliitoa ja jälkeä

Sunnuntai-iltana hyvin menneen juhannuksen jälkeen mentiin liitämään. Koiralla oli taas kierroksia ihan liikaa, ja se näkyi heti. Ratakaan ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä, ja yhtäkkiä vielä tupsahti pusikoista koiranulkoiluttaja, tietenkin juuri kun olin koiralle lähtökäskyn antanut. Eli lopputuloksena hermojen totaalimenetys. Wallu oli täysin sitä mieltä että hypyn ali voi juosta, putken voi ohittaa ja mennä alle suoraan, yms.... Olihan varmaan minunkin ohjauksessa vikaa, mutta suurin vika oli se, että vauhtia oli taas aivan liikaa ja itselleen on paljon kivempi tehdä kun toisille :D Eli minulle ;)

Eli mitä teen kun hermot menee: Hypyt 70cm, hirveä hitlerhuuto perkele hyppää, tänne, kierrä, tänne, PUTKI!!!! Ja johan rupesi korvat löytymään!!!! Sitten hirveä palkkaus ja onnellinen hymy :D Kyllä tuo on ihan mahdoton elukka ;) Mutta opin myös hyvin tärkeän asian. Eli koiraan en enää päästä yhtään haahuilemaan, vaan heti kun palkkaus on suoritettu, koira seuraamaan ja muutama tokoliike joilla mennään radan alkuun. Toimii muuten aivan loistavasti!!!

No jotta saisi itsensä rauhoittumaan, mentiin kepon kanssa eilen metsää, ja kepo teki elämänsä ensimmäisen jäljen. Matkaa n. 1km, kolme (tai neljä) tienylitystä, janat ja monta kulmaa. Ja mitä koira tekee? No toimii aivan mahtavasti. Alkumatka juostiin, mutta 5 kepin kohdalla en edes huomannut pyykkipoikia, koira itse löysi kepit. Hieman sekoitti jälkeä kun jouduin käskemään paikalle kun liina meni jalan ympäri. Viimeiset kaksi keppiä taas täyttä juoksua, kun koira pääsi liinasta ja vauhti yltyi vallan mahdottomaksi. Mutta vaikka vauhti oli aivan älytön, teki todella tarkkaa työtä, eikä poikennut jäljeltä ollenkaan. Ja paras oli: Viimesen kepin kohdalla olin jo täysin myöhässä, ei nimittäin minun kunnolla juosta aussien perässä :D Koira jäi kauniisti odottamaan kun minä juoksin perässä, ja toi kepin vastaan!!!! Aivan mahtava koira, täytyy kyllä vaan päätä pyörittää miten tuo onkin noin hyvä! Ja kepo oli tehnyt vallan hyvän jäljen, kyllä siitä hyvä kepo tulee pienellä koulutuksella :D :D :D

Wallun ihana lauantai-ilta :D

Koska minulla oli lauantai-iltana työkaverin häät, pääsi Wallu Tiinan luo Sylvin kanssa riehumaan. Kuvat kertokoon illan kulusta :D

Jälkeä

Nyt ollaan käyty muutaman kerran jälkeä ajamassa, ja parhaiten mieleen ovat jääneet Sadun ja Monan tekemät jäljet. (Kannattaisiko niitä tänne kirjoittaa niin muistaisi...?) Sadun kanssa oltiin Kuttukuussa Sinikan luona, ja aikaa jäi sopivasti myös hieman huville. Eli Satu teki tosi vaikean jälken, jossa osa meni täyden ryteikön läpi ja jälki loppui pellolle. Aluksi tietenkin koira rynni ensimmäiset kolme keppiä, ja kadotti myöskin jäljen. Löysi sen kuitenkin ja sen jälkeen mentiin rauhallisesti ja varmasti, ja vaikka tuulikin aika kovasti, loput kepit nousivat ja pellollakin meni tosi hyvin, vaikka tuuli painoikin jälkeä metsään päin.

Nyt pääsin vihdoinkin torstain jälkitreeneihin, ja koska on uusi porukka, kyseltiin minulta mitä koira osaa. No hieman selitin (omaan tapaani no mitäpä se....) ja sitten Mona lähti tekemään Wallulle jälkeä. Makkaranpaiston jälkeen lähdettiin jäljelle ja kerrankin koira keskittyi. Vaikka vauhti oli aluksi aika hurja, kepit löytyivät ilman suuria ongelmia, ja hakkuuaukealla tuuli teki tepposia, mutta koira pysyi aivan mielettömän hyvin hommassa mukana. Mona oli tehnyt kulmia ja kulkenut puiden ympäri ja vaikka mitä keksinyt, mutta koira teki työtä käskettyä, ja vaikka alkoi olla ihan loppu niin silti vaan viimeinenkin keppi nousi maasta. Itse kyllä hävitin kepit kun palkkasin koiran (kiva jos noin teen joskus sitten kokeessakin). Lopputuloksena siis nyt jatkossa treeniä missä omistajan täytyy oppia luottamaan koiraan. No ihan kuin en tätä olisi jo tiennyt ;)

Mietin että kannattaako esineruutua edes tehdä, kun koira oli niin poikki jo tuon jäljen ajamisesta, mutta onneksi otin. Tuo taas höyrysi ja kävi superkierroksilla, etsi kyllä esineet mutta ei ajatustakaan että ne minulle olisi tuonut. Eli tätä täytyy ihan oikeasti ruveta treenaamaan, sillä nuo toisten tuoksuisethan eivät ole esineitä, ja jos ne eivät ole takarajalla ne eivät myöskään ole esineitä. Että silleen. Mutta jälki alkaa siis menemään :D

Kesäloma hieman myöhässä :D

Onpas ollut ihana olla kesälomalla ;D Kyllä lauantai tuntui niiiiiin pitkältä kun olis vaan tahtonu kotiin ja lomailemaan. No kotiinhan siis pääsin sen verran että kävin hakemassa koiran kyytiin ja suunnistin muuntajalle odottamaan Satua. Meillä kun oli yhtä aikaa kesäloma niin arveltiin että yhdistetään se ja vietetään yhdessä hauskaa :D No meillähän on aina ollutkin kieroutunut näkemys "lomasta".

Eli meillä oli viikonlopun neljä koiraa ja kani :D Ja jotta tilanne ei olisi näin yksinkertainen, koirista kaksi oli uroksia, eli Wallu ja Johnny ;) Mutta meidän miehet yllättivät kyllä suuresti, sillä kun mentiin ekalle yhteislenkille, eivät nämä olleet moksiskaan toisistaan. Kumpikin juoksi omiaan eikä yhtään rähähdystä ollut. Wallusta on tullut oikea naistenmies, Moona oli aivan ihana... Sitten jatkettiin meille rauhoittumaan, ja mentiin saunaan. Wallu ja Moona oli makkarissa ja Kerttu ja Johnny toisella puolella. Hirveä rysähdys, ja kumpikin hiljennyttiin, että tuleeko tappelu. No sitten kun mitään ei tapahtunut, pääteltiin että Moona tuli yli, mutta Wallu pysyi makkarissa. Sadun kanssa oltiin hengittämättä ja kuunneltiin, mutta kun mitään ei kuulunut arveltiin että näin on. No sitten siideri loppui ja lähdin sitä hakemaan, ja oven avatessani Johnyn nenä näkyi, ja vierellä Wallu. Sadulle sit pieni huikkaus tuukko tänne, samalla otin Wallusta kiinni ja vein takasin makkariin, ja Satu nappasi Johnnyn kiinni. Sittenpä olikin saunomiset saunottu ja lähdimme Joensuun yötä katselemaan, ja jännitysmomentti jatkui kun koirat oli kevythäkissä sisällä. Eli että kuinka pieninä palasina ne on kun tullaan takasin. Kenties meillä ei ollut suurta luottoa koiria kohtaan, sillä kaikki nukkuivat sievästi kun tultiin takaisin.

Aamulla suunnattiin Sipriin, mukaan saatiin myös Laura ja Saimi ja Sina. Koirat taas vapaiksi ja vaikka Wallu jo hieman kokeilikin että kuinka lähelle Johnnyä voi mennä, ei silti mitään suurempaa. Hauskaa kyllä oli, saatiin nauraa koirille kippurassa, mutta myös yllätysmomentti saatiin aikaiseksi kun Sina päätti lähteä hakemaan kaatuneen puun luota keppiä, ja siis puu oli kaatunut lampeen. Joten Sina molskahti sinne eikä jostain syystä päässyt uimaan rantaan. Naiskaunetta edustivat Laura ja Satu, jotka heittivät vaatteet pois päältä ja Laura urheana molskahti lampeen. Koira saatiin ongittua ylös ja Lauran talviturkki on virallisesti nyt sitten tämän kesän kohdalla riisuttu :D Koska vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli ollut tarpeeksi, suunnattiin takaisin meille ja kahville.

Siitä matka jatkui kohti Kuttukuuta ja Vehmersalmea. Siellä oli tarkoitus olla torstaihin asti, ja Wallu oppi mm. kuinka vuohille viedään ruokaa päästämättä niitä aitauksesta ;). Satu teki meille myös jäljen, ja se meni kyllä todella hienosti. Sellaisen ryteikön läpi keppien paratiisiin vei meidän tie, että hirvitti itseäänkin. Loppu meni vielä pellolla ja tuuli oikein mukavasti, mutta pikkumies vaan selvitti jäljen loppuun asti. Minulla ei kyllä ollut hajuakaan koko matkasta, mutta onneksi tuo koira tietää minne mennä.

Kuttukuusta matka vei meidät takaisin Joensuuhun ja Mikan (Wallun kasvattajan) agiliitokoulutukseen. Siitä löytyy jopa videokin, mutta se on vielä siirtämättä nettiin. Lyhyesti kuvattuna koira todella yllättävästi pomottaa minua koko ajan, ja minun täytyy nyt unohtaa tuollaiset iloiset käskyt, ja muuttua titi-nallesta hitleriksi. Muutos näkyy videolla vallan hyvin, eli koira lopettaa heti räksyttämisen ja rupeaa keskittymään, kun minä hyvin artikuloiden käskytän sitä (perkele hyppää :) ). Eli kyllä me silläkin saralla ilmeisen hyvin edistytään. Iloisinta olikin huomata se, että Wallua ei näköjään yhtään kiinnosta muut koirat eikä muut ihmiset, kun se tekee töitä minun kanssa. Jospa se tästä, valssi kesäyössä ;)

Siitä suunnattiin mökille mukavan seuran kera, ja löhöttiin auringonpaisteessa ja poltettiin nahkaa. Torstaina oli taas paimennuksen vuoro, ja arvatkaa harmittiko kun en videokameraa ottanut mukaan. Muutos viime kesän räksyttävään pikkukoiraan oli nyt täydellinen, ja Sinikka väistyikin ja antoi meidän paimentaa, ja tunne oli aivan uskomaton!!!! Kyllä tuosta paimenkoira tulisi, enää puuttuu ne paimennettavat ;) Eli paljon saatiin lomalla aikaiseksi :D