Kauas on pitkä matka?

Vaikka treenaaminen ei viime viikolla kiinnostanut yhtään, oli Niina hoitanut sellaisen treeniviikonlopun että piti jopa ihan pitää sekä perjantai että maanantai palkatonta treenivaapata että pääsi kaikkiin rientoihin osallistumaan. Ja Noora ja Siiri viimeistelivät kattauksen Korrien koulutuksella. Ja kerrankin ei edes hirveästi harmittanut 1200km ajomatka. Vaikkakin olisihan se ihanaa että Joensuusta, tai edes vähän lähempää löytyisi samanlaiset treenimahdollisuudet.

Mutta siis perjantaiaamuna Skoda lähti kohti Järvenpäätä ja ensiksi kävimme nauttimassa ihansta eilumisesta metsästä, ja sen jälkeen kohti rakennusetsintää. En siis ikinä ole ollut moisessa mukana, mutta kun Niina on puhunut noista, niin on kuulostanut erittäin mielenkiintoiselta. Ja sitä se todellakin oli. Huomasi kyllä että kummatkin koirat joutuivat todellakin tekemään töitä löytääkseen kadonneet. Paikka oli purettava ostokeskus, jossa oli huoneistoja ja mm. sauna.

Ensiksi tuli Lily, joka hieman sai kärsiä siitä, että omistaja oli aivan kuutamolla etsinnöissä. Eka ukko oli portaiden alla, niin että sinne vievä ovi oli kiinni. Ilmaisi todella hyvin ja pääsi palkalle. Oltiin sovittu että jos alkaa tekemään valetta, otetaan suorapalkka. Ja toisen ukon kohdalla näin sitten kävikin, eli otti rullan ennen kuin ukko oli löytynyt, ja otin heti rullan pois, koska en todellakaan halunnut yhtään vahvistetta asialle. Kolmas ukko oli sitten erikoisen vaikea, sillä se oli eteisen kaapissa ja ihan selkästi huomasi että haju ei ollut lähelläkään kaappia. Lily jopa yritti ilmaista hajun tuomalla minulle lattialla olleen muovitaskun, mutta sitten joutui vaan käyttämään nenää ja löytämään ukon, ja olipas ilo ylimmillään kun se löytyi! Vaikka tulikin tuo ns. valeilmaisu, en siitä ole kyllä yhtään huolissaan, se vaan kertoo siitä että koira ei vielä osaa tätä juttua. Ja kunhan saadaan nyt muutamat treenit alle niin eiköhän sitä rullaakin uskalla taas ottaa mukaan kuvioihin. Seuraavan kerran otan irtorullat ja sitten kokeillaan taas kiintorullalla. Mutta olipas muuten neitokainen väsynyt illalla, varsinkin kun lenkille lähtiessä kävi Niinan koiran päälle kiukuspäissään ja annoin hieman palautetta asiasta. Ei yöllä ollut tainnut edes paikkaa vaihtaa?

Lystillä oli kaappiteema, ja olin kyllä erittäin ylpeä, että niin se vaan pikkutyttö pimeässä täysin tuntemattomassa paikassa heti tiesi mitä ollaan tekemässä, eikä pelottanut yhtään. Eikä kauheasti ihmetellyt miksi ihmeessä ne ukot tänne sisälle on kadonneet. Ja taas näki kuinka hemmetin sinnikäs tuo elukka on, eikä sillä ole mitään ongelmia nousta kaappien päälle, juosta rämisevien sänkyjen yli tai hyppiä pöydillä. Lystillä olikin heti suorapalkka koska omistaja on edelleen laiska eikä ole vieläkään saanut sitä rullailmaisua opetettua loppuun asti. Mutta jos jotain positiivista, niin kyllä mie sen sentäs nyt oon aloittanut.

Lauantaiaamuna jatkui teema "eipä olla tätäkään tehty ikinä ennen", eli menimme koirauimalaan. Niina oli sopinut aamuksi uintireissun, ja kun selvisi että mie tuun jo perjantaina, oli Niina kysynyt että mahdutaanko mekin mukaan. Otin vain Lystin, koska altaassa oli myös kolme muuta koiraa ja Lilyn kanssa olisi saattanut tulla hiemna ongelmia lentävistä leluista. Ensiksi pestiin koirat, ja sen jälkeen puettiin niille pelastusliivit ylle. Ja sitten eikun veteen. Niin. Kaikki muut paitsi se yksi jota kyllä kiukutti se kun ei vaan pysty eikä uskalla, mutta kun ei. Saatanan lampi. Syövyttää pikkukoiran. No henkilökuntaan kuuluva tyttö kysyi että käykö hän märkäpuvun ja menee koiran kanssa veteen, ja suostuin ihan heti asiaan.

No kyllähän sitä sitten pienen epäröinnin jälkeen pystyttiin menemään pallon perässä veteen, ja jopa uimaan siellä. Toi tyttö oli kyllä todella mukava ja kauniisti kohteli koiraa. Tässä vaiheessa kyllä itse mietin että olisin kyllä itsekkin tarvinnut märkäpuvun, niin täydellisesti kastuin tuolla keikalla. Onneksi oli vaihtovaatteet autossa mukana, muuten olisi voinut tulla ikävä loppupäivä. Mutta toivon että nyt pikkuneito uskaltaisi ihan normaaliinkiin järveen hypätä uiskentelemaan, sillä olisihan se oikein mukava lisä lenkkeilyyn että voisi pulahtaa veteen viilentelemään? Mukana olis siis Riemu, Nuka ja Pihka. Kiitos Marika että päästiin mukaan!

Hyvin mahtui neljä koiraa keskenään altaaseen. Sen verran vielä tuosta paikasta, että siellähän on siis kuivaustilat koirille, ja tottakai käytin tilaisuuden hyväksi ja tutustutin Lystin kuivariin. No joo, reaktio oli hyvin Lystimäinen. Mikä hitto toi, on ai ei se ollut mitään, voitko kuivata vielä tuolta kainalosta? No eli eikun koira kyytiin ja kohti seuraavaa paikkaa. Eli Niina oli sitten järjestänyt meidät myös paimennukseen, ja otinkin sitten viime tipassa kummatkin koirat paimentamaan. Mikä oli aivan huikea idea koska paikka oli ihan mudan vallassa, ja voi kun Lily näytti upealta sen jälkeen kun se oli käynyt siellä. Musta koira on kyllä siitä näppärä että siinä ei paljon lika näy.

Aloitettiin Lilyllä, koska Lysti oli vielä hieman väsynyt uimisen jälkeen. Mehän siis käytiin paimentamassa sillon ekana kesänä kun Lily tuli meille, ja todettiin että ei ole meidän juttu. Tai siis Lilyn. Koska miehän siis tykkään ihan älyttömästi paimentamisesta. Mutta tää on sellainen laji josta kummankin pitää pitää. No sitten me käytiin muutama vuosi sitten kokeilemassa että josko nyt, mutta todettiin edelleen että ei meidän laji. Mutta nytpä neito kypsässä 8v iässä uskaltikin alkaa paimentamaan. Aika hienoa! No eihän se siis millään lailla ole samanlaista kun Lystin tai Wallun kanssa, mutta kyllä siinä jo ajatusta oli. Ja se olikin minun haave tälle päivälle. Saada Lily paimentamaan. Uskaltamaan. Voittamaan itsensä. Koska sitä se Lilyllä on. Ja se toive toteutui. Ja sekä koira että omistaja oli onnellinen. Ja hemmetin kurainen.

Mutta Lysti päätti että tänään otetaan ilo irti tästä hommasta. Tämä taisi siis olla meidän neljäs kerta lampailla ja mie niin vielä sanon kouluttajalle että se on niin killti ja suloinen. Jepjep. Eipä ollut kiltti eikä suloinen. Ekaa kertaa piti ihan oikeasti sanoa että tuollainen peli ei muuten vetele. Mutta sitten alkoi homma toimimaankin kunnolla ja saatiin jo hyvä pätkä kuljetusta tehtyä. On se vaan oikeasti osaava tuossa hommassa. Harmittaa kyllä ihan mielettömästi kun ei päästä paimentamaan useammin. 

Kiitos Niina miljoonasti ihanasta viikonlopusta!

Kun kumpikin koira sekä omistaja oli kuorrutettu savella ja lampaankakakalla, oli aika siirtyä Lauran luo pentujen vahdiksi. Vaatteiden likaisuudesta kertonee se, että jopa minua hävetti mennä hakemaan pitsaa. Mutta vaatteet pyykkikoneeseen ja koirat suihkuun, ja sen jälkeen pennut valloilleen olohuoneeseen. Voi herranisä miten ihania ne ovat, kun ne ovat menossa ihan jollekkin muulle kun meille. Ei nimittäin tiedättekö iskenyt minkäänlainen pentukuume kunkatseli noita ihanuuksia. Wirneen koirien tapaan nämäkin olivat oikein reippaita ja kerkesivät kyllä jo tehdä vaikka mitä. Lysti oli niin väsynyt päivän touhuista että karkasi mummon kanssa sohvalle ja päätti että näiden tutustumiseen ei enää energia riitä. Täytyy kyllä sanoa että itselläkin oli aika vähissä jo ajatukset ja uni tulikin todella nopeasti. Toki yksi pennuista päätti yöllä lähteä vaeltamaan joten unesta ei tullut kovin pitkä. Mutta pennut oli silti ihania!

Siiri ja Noora olivat järjestäneet meille taas kerran Korrien koulutuksen, ja koska paikkoja oli vapaana, myös Lily pääsi mukaan rientoihin. Oli kyllä taas todella hyvä koulutus, ja saatiin monta ongelmaa ratkottua ja monessa asiassa mentyä eteenpäin. Ja saatiin myöskin monta uutta niksiä, kuinka voidaan treenata asioita yksin. Ei tämä ehkä sitten ihan niin toivotonta olekkaan? Mutta onhan se totta, että jos aikoo menestyä tokossa, niin ei se yksi kerta viikkoon riitä yhtän mihinkään. Kyllä sitä pitää vaan treenata monta kertaa enenmmän. No katsotaan nyt, perjantainahan meillä on nyt kisat, että saadaanko tunnari siihen mennessä korjattua. ST1:n miehet saavat harjoitella tunnarin liikkuroinnin?

Mutta sitten olikin jo aika lähteä kotiinpäin, ja tällä kertaa matka hieman jatkui, kun menimme Aijan luokse Jyväskylään yökylään. Neito oli sitä mieltä että nyt on tyyny hyvin. Ja niin olikin, miekin nukuin melkein 8h! Pienten olohuonetottisten jälkeen olikin sitten aika suunnata Skoda kohti Liperiä. Ja illalla tehtiin vielä uudelleen tunnari, ja tadaa, oma nousi ekalla yrittämällä. Kyllä se taas tästä!

Kiitos kaikille viikkonloppuun osallistuneille, oli kyllä hauskaa!