Herranisä sentäs että on muuten metsässä itikoita. Poksin alkeiskursit haun ja jäljen osalta pyörähtivät käyntiin, ja kyllä muuten saavat osallistujat heti karun todellisuuden silmilleen, kun se itikkaparvi hyökkää autosta nousijan kimppuun. Mutta tiedättekö kyllä mie taas älysin miksi mie niin tykkään tästä hommasta. Siitä kun näkee oikein kuinka se lamppu syttyy pienen koiran päässä, ja näkee sen ilon jonka se syttyminen tuo. Silloin tietää todellakin onnistuneensa. Omistaja voi päin naamaa kiitellä mutta sitten selän takana sanoa että olipas paskaa, mutta koirat näyttävät sen onnellisuutensa aivan syvästi ja aidosti. Ja se on kyllä aivan huikean mahtavaa.
Kävin myöskin arvostelemassa mölli-BH:n Linnunlahdella, ja kyllä muuten kannatti muutama hetki omasta ajastaan antaa muille, kun palkintona oli näin ihania kuvia Lilystä. Kuvaajana toimi Anni Rask, ja kerrankin tänä kesänä myös sää todellakin helli. Kiitos Anni vielä tätäkin kautta kuvista!
Mie voisin katsella tätä kuvaa ihan vaikka koko ajan. Tuo Lilyn ilme, tunnelma ja kaikki. Aivan mahtava kuva. Kertakaikkiaan.
Sain järjestettyä Jari Lukkarisen luo hyppytekniikkakurssin elokuulle. Näitä Annin ottamia kuvia kun katsoo niin ehkäpä on aihettakin? No tarkoituksena olisi saada Lysti hyppäämään oikein, koska onhan se totta että tuo metrinen este on aikamoinen mörkö tollaiselle pienelle kirpulle. Mutta kyllä minä uskon että kun tekniikka ja into ovat kohdillaan niin siihen(kään) ei tule meidän PK-ura kaatumaan. Tarkoitus olisi tehdä nyt ihan oikeasti aikataulu ja suunnitelma kirpun varalle. Muuten me vaan pidetään hauskaa kentällä eikä oikeasti edistytä ollenkaan. Mutta mie kyllä epäilen että ei tuon koiran huumorintajulla ikinä tästä hommasta saakkaan vakavaa. Ehkä huikein esitys oli tässä muutama päivä sitten kun otin koiran autosta, se karkasi merkinkiertoon ja oksensi matkalla. Pysähtymättä. Ei edes askellaji vaihtunut. Koska on vaan pakko mennä TÄYSILLÄ?
Kirppu edistyy muutenkin ihan mielettömästi koko ajan, nyt sillä on taas sellainen oppimisvaihe ihan selkeästi päällä. Ajattelin kokeilla viikonlopun leirillä sille jo kiintorullaa. Katsotaan kuinka sen kanssa sitten käy. Pakko koko ajan kuitenkin mennä eteenpäin, ja nyt tuon rullan kanssa ei ole ollut mitään suurempaa ongelmaa. Lilyllä on se ongelma tällä hetkellä, ja ongelma johtuu ihan huonosta alkuopetuksesta. Se nimittäin vaihtaa koko ajan ilmaisutapaa tarkkuusruudussa. Mikähän helvetti siinä onkin että se on se meidän vaikein liike ehdottomasti EK:ssa. Ja juuri tuo kohta "kuinka koira ilmaisee esineen". No täytyy katsoa siihenkin ratkaisua viikonloppuna. On muuten oikeasti kiva mennä porukkaan, jossa on jo todella pitkällä olevia pk-harrastajia. Siitä on jo aikaa kun olen tuollaiseen porukkaan päässyt mukaan.
Sain hyviä vinkkejä eteenlähetykseen Kiteellä toukokussa olleella kurssilla, ja nyt olen sillä keinolla tehnyt Lilyllä sitä, ja hitto sehän alkaa kantaa hedelmää. Eilen vieraalla kentällä sain sen ihan kisafiilikseen ja vaikka se kääntyikin ja pysähtyi, niin jatkoi itsenäisesti matkaa eteenpäin. Eli todella hyvä edistysaskel. Pakko oli vielä varata yksi koe ennen SM:iä, että näkee mitä viime hetken muutoksia pitää tehdä, ja sitten vaan auton nokka kohti Paimiota. On miulla kyllä edelleenkin ihan epätodellinen olo tuosta kisasta. Päästä nyt EK:ta kisaamaan, ja vieläpä noilla tiukennetuilla säännöillä. Ihan uskomatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti