Kun tälläiseltä treenihullulta kysyy, että tuletko leirille, jossa valmistaudutan SM-kisoihin, mutta majoitus tapahtuu todennäköisesti teltassa, niin vastaus tulee epäröimättä: Tottakai. Koska ainahan jostain saa teltan? Pääasia että pääsee mukaan.
Autojono motarilla
Perjantaina suunnattiinkin nokka kohti Kiikalaa, ja täytyy kyllä sanoa että puitteet leirille olivat mitä ihanimmat. Ja telttaa ei todellakaan tarvittu, kun miulle oli varattuna ihan oma makuuhuone. Mökki oli Sannan koiran kasvattajan, ja se oli kyllä mitä hurmaavin pikkumökki. Mökillä ei kyllä tällä leirillä paljon aikaa vietetty, sillä heti kylmälaukun sisälle nostamisen jälkeen lähdettiinkin treenaamaan. Olin auttamatta myöhässä luvatusta aikataulusta, sillä aamun lähtö viivästyi masun takia, Heinävedeltä asti oli ihan järkyttävät ruuhkat ja kirsikkana kakun päällä juuri paria kilometriä ennen kääntymistä moottoritieltä liikenne pysähtyi. Eli pääsin osalliseksi Etelä-Suomen ihanista ruuhkista, tällä kertaa kolarin muodossa. Mutta siinä sen näkee, että kyllä tuollekkin matkalle tulee vaan pituutta, jos pikkaisenkin sattuu vastuksia tielle.
Mutta sitten itse treeneihin. Muu porukka oli tulossa vasta lauantaiaamulle, joten suunnattiin Sannan kanssa metsään tekemään jälkeä ja EK:n erikoisuuksia. Pudotettu esine meni todella hyvin, haasteellisesta maastosta huolimatta, ja nyt Lilyllä alkaa tulla taas talven jäljiltä varmuus tuohon liikkeeseen. Ja toki saattoi olla vaikutusta sillä, että omistajakin oli unohtanut käskyt? Ja nyt kun kerrankin oli mahdollista, otettiin pudotettu esine myös Lystille. Ja ihmelapsihan toki heti älysi mitä ollaan tekemässä. Jospa ihan oikeasti alkaisi nyt opettamaan Lystillekkin tuota? Jälkien ajaminen meni kyllä ihan aika reilustikkin päin peetä, täytyy ottaa nyt mietintämyssy päähän ja todennäköisesti alkaa tekemään kovanmaan jälkeä Lystille. Se menee niin ilmavainulla ja sitten sen takia hukkaa sen jäljen. Mutta tosiasia on myöskin se, että treenimäärä on aivan onneton. Joten siis nyt pitäisi alkaa tormistautumaan myös Lystin treenien kanssa. Eli parin viikon päästä Lily pääsee rauhaan ja mie alan keskittymään loppusyksyn Lystin treeneihin. Epäilen että Lily ei pistä asiaa pahakseen, kunhan SM-kisoista on selvitty. Ja Lilyhän harppoi keppien yli oikein iloisesti. Nyt on taas se aika kesästä kun kepit eivät vaan haise.
Maasto oli todellakin korkeanpaikanleirin maasto, ja kyllä täytyy sanoa että syvästi ihmettelen miksi ei jalat ole tämän kipeämmät noiden mäkien kipuamisesta. Harmi kun kuvassa ei näy todellinen maastoero. Kyllä ihmettelen noitten koirien kuntoa juosta ihan täysillä mäkiä ja riehua elämänsä kyllyydestä. Kello taisi olla lähempänä kymmentä kun kömmittiin takaisin mökille, ja pienen iltapalan jälkeen olikin hyvä mennä sänkyyn nukkumaan. Aamulla tulikin aika kiire lähtö, kun muistettiin väärin moneltako oltiin treenit sovittu, ja herättiin siihen kun muu porukka alkoi tulla paikalle. Mutta hyvin sitä kuitenkin metsään kerettiin. Sovittiin että aamun rata on mäkinen ja todella fyysisesti haasteellinen, ja iltapäivän on sitten puupeltoa. Ihan uusi termi, mutta kuvasti kyllä todella hyvin paikkaa.
Sanna ja Lily korkealla kukkulalla
Koska olin miettinyt että haluaisin Lystillä aloittaa kiintorullaharjoituksia nyt kun on osaavat maalimiehet, niin valitsin Lilylle haasteellisen maaston ja Lystille puupellon. Lilyn ensimmäinen treeni oli ns. kokeenomainen, eli laitoin kolme ukkoa valmiiksi, ja otettiin kaikki palkattomana, viimeiseltä palkkasin itse. Lily teki hyvin omatoimista hakua, taas kerran, ja nosti ukot haasteellisesta maastosta huolimatta muutamalla pistolla. Ongelmaksi muodostui taas kerran se, että koira on aika haluton lähtemään ukoille. Ajattelin että oli vaan tilapäinen häiriö, mutta ei se sitten ollutkaan. Onneksi sunnuntaina sain hyvän ajatuksen asiaan, mutta siitä tarkemmin kun kerron mitä sunnuntaina tapahtui.
Lystillä tehtiin ensimmäistä kertaa ensimmäinen pisto tyhjänä, ja hyvin eteni etukulmaan ja kääntyi tekemään laatikkoa. Kutsui luokse ja palkkiona sai toisesta etukulmasta ukon. Kyllä se nyt näyttää siltä, että noita tyhjiä voi jo alkaa tekemään. Mahtavaa! Olin erittäin tyytyväinen kokonaisuutena treeniin. Treenin loputtua menimme mökille takaisin ja kuuntelimme samalla SM-kisojen tottisnumeroiden arvonnan. Kerrankin en ole viimeinen kisaaja, mahtavaa! Ja tulipa jopa hienoinen jännityskin pintaan, kun älysi että ne kisat olisivat ihan kohta.
Takakulma
Iltapäivällä aloitettiin esineruudulla treenit, ja Lysti tempaisi kisaruudussa neljään minuuttiin esineet ylös. aivan huikeeta. Lily teki hyvin töitä, mutta esineiden pitoa pitää nyt hieman vielä viilata, aika löyhästi tuntui kantavan niitä. Täytyy varmaan taas tehdä Millan nostatustreeni jotta homma taas muistuu mieleen. Lystin kiintorullatreeni alkoi odotetusti sillä, että koira sinkosi hetkessä moneen paikkaan yhtä aikaa ja vauhtia oli taas enemmän kuin ajatusta, mutta nopeasti hokasi mitä piti tehdä ja kuudennella ukolla otti jo ilman erillistä käskyä rullan. Joten kyllä jäi hyvä mieli treeneihin kokonaisuuteena ja hyvillä mielin palasimme mökille saunomaan.
Sunnuntaina teimme Lilylle pidemmän radan, ja tarkoitus oli ottaa etukulmaan yksi ukko, sen jälkeen tyhjää ja sitten kun näyttää työskentely hyvältä niin otetaan vielä yksi ukko. Niin eikös siinä käynytkin niin että nyt koira jäi ihan selkeästi taas haistelemaan eikä suoraan vienyt minua maalimiehelle. Puhuttiin kovasti Lilyn palkaamistavasta ja siitä kuinka se ilmeisesti ei kuitenkaan vieraiden kanssa ole kaikkien paras, ja että koira mahdollisesti kuormittuu liikaa asiasta. Joten kokeillaan nyt sitten muutamat treenit muuttaa palkkaamista, ja katsotaan tuoko se intoa lisää. Hyvä vinkki, ja pisti kyllä kovasti pohtimaan tätä palkkausasiaa. Kun on ihan totta, että Lilyn kanssa ei kaikki osaa leikkiä. Ja eihän tuo nyt ole mikään erikoinen leikitettävä, mutta pääsääntöisesti ihmiset tosiaan kyllä leikkivät sen kanssa huonosti. Onneksi päästään perjantaina raunioradalle, ja saadaan melko vieraat maalimiehet, niin voidaan testata toimiiko asia. Täytyy nyt miettiä erittäin tarkkaan tuota, että pystyn itse kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota.
Mie niin vaan tykkään!
Ja iltapäivällä Lystin rullatreenit jatkuivat, ja nyt keksittiin oikea tapa kertoa sille mitä tehdä, joten sieltähän se rulla vaan tuli minulle asti enää pienen säädön kanssa. Käskyä ei tainnut tarvita sanoa ollenkaan. Ja myös Lystin palkkaamista säädettiin, ja kyllähän tuo ruokaraivo vaan on niin huvittava sen syömisensä kanssa. Ja koska vapaa-aikaa oli niin reilusti, niin aloitimme uudelleen tarkkuusruudun ilmaisun opettamisen Lilylle. Minä kun (TAAS) sain sen paineistumaan siinä ja siihen se sitten taas kosahti. Mutta siihenkin saatiin hyvät vinkit ja nyt joka päivä otetaan pieni ilmaisuharjoitus. Katsotaan miten se viikonloppuna sitten toimii.
Hieman haastetta
Illalla päästiin vielä paimentamaan, mikä oli kyllä aivan mielettömän kivaa. Saatiin Lysti tosi rauhalliseksi ja tekemään töitä, mitä arvostin kyllä kovasti. Samalla sain parannettua maailmaa ja hieman taas ajattelemisen aihetta. Viimeisen yön olinkin yksin mökillä, ja täytyy kyllä sanoa että jos ei olisi ollut irrallaan olevaa karkurikoiraa jota piti kuulostella niin rauha olisi ollut täydellinen. Juuri ennen sadetta hetki, kun koko maailma on aivan hiljaa. Siinä sitä suomalainen mieli lepää.
Maanantaiaamuna alkoikin kotimatka, ja ensimmäinen pysähtyminen oli Lystin kasvattajan luona, ja aiheena paimennus. Eilisestä mielentilasta ei ollut mitään ajatustakaan, ja muutaman yrityksen jälkeen todettiin että lampaat olivat aivan liian villillä tuulella ja koira turhautui kun minä olin epälooginen, ja lopetettiin siihen. Ei ollut todellakaan hyvä mieli noista treeneistä. Mutta aina ei voi voittaa, eikös se niin mene? Ja kun melkein huudeilla oltiin, niin käytiin vielä Järvenpäässä uppo-oudolla kentällä ottamassa tottista Lilyn kanssa, ja eteenmeno edistyy jo niinkin hyvin, että Lily kyllä pysähtyy, mutta katsoo minua ja takaa matkaansa ilman käskyä. Ja maahan menee ensimmäisellä käskyllä. Joten ehkä tässä on mahdollisuudet vielä saada muutama piste tuostakin liikkeestä normaalin puhtaan 0 sijaan? Ja lopuksi Lysti pääsi leikittämään "pientä" sakemanninpentua. Alkuihmetyksen jälkeen leikki todellakin maistui, mutta tyttöpusut on Lystin mielestä äklöjä.
Wicca ja Lysti
Kiitoksia kaikille jotka kanssani viettivät tämän ihanan viikonlopun, tästä on hyvä jatkaa treenaamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti