Luin lehdestä juuri ennen matkaa, että menet bussilla Pyhäsalmelle joka onkin Pyhäjärvi. No tokihan Wikipedia osaa kertoa tuollekkin asialle selityksen:
"Pyhäjärven kunta oli vuoteen 1968 saakka Pyhäjärvi Ol-niminen, vuosina 1969–1992 Pyhäjärvi, vuosina 1993–1995 Pyhäsalmi ja taas vuodesta 1996 Pyhäjärvi-niminen.[7] Muita Pyhäjärvi-nimisiä kuntia Suomessa ovat olleet Pyhäjärvi Ul, joka nykyään kuuluu Karkkilaan, ja Pyhäjärvi Vpl, joka sijaitsi luovutetussa Karjalassa."
Ja epäilemättä tämän takia ihmiset eivät enää tiedä, kummaksi sitä kutsua?
Mutta siis, maanantaina suuntasimme nokat kohti Pyhäsalmijärveä. Jarno ja karvaiset lapset pakkautuivat minun kanssani autoon ja pienen Matkuksessa vietetyn pysähdyksen jälkeen pääsimme perille mökille. Jarno oli siis tehnyt minulle kesälomayllärin ja varannut mökin missä saadaan olla ihan kaikessa rauhassa. Ja sitä tuolla mökillä todellakin sai olla. Rauhassa. Harmi vaan että Jarno toki joutui tekemään töitä samalla, mutta onneksi sillä aikaa me nautittiin sohvalla köllimisestä ja käytiin Lystin kanssa kaupunkikävelyllä.
Koirat riehaantuivat niin täydellisesti mökin pihasta ja vapaudestaan, että juoksivat aivan järkyttävää pyllyhepulia ympäri mökkiä ja rantasaunaa. Ette muuten ikinä arvaa kumpi oli takana ja kumpi johti juoksua? Illalla ei tarvinnut paljon koiria rauhoitella, ihan itse osasivat sen tehdä. Mökiltä löytyi myös ihan grillikota, jossa oli suojassa siltä viimaiselta tuulelta joka oli koko alkuviikon ilonamme mökillä. Hämmästyksekseni huomasin että edes se keli ei juuri harmittanut, kun sai olla vaan rauhoittua.
Itselle tämä kevät on ollut todella raskas yhdistysasioiden takia. Jo ennen vuosikokousta mietin, että mitä hiton järkeä tässä oikein on. Koko ajan samat tietyt ihmiset vetää kapuloita rattaisiin, kaikki uudistukset mitä yrität saada aikaseksi saa karmean vastarinnan, taas näiden yksien ja samojen henkilöiden toimesta. Ja suurin osa jäsenistä vaan harrastaa, eli heilleppä on ihan sama. Ja joka kerta kun kuulen sanottavan "näin on aina tehty", voisin alkaa huutamaan.
Ja sitten meidän pj erosikin ilman erillisvaroitusta. Tai siis olihan se ollut ilmassa, mutta jotenkin sitä kai vaan kuvitteli että no kyllä se siitä. Ja sitten tulikin tarve uudelle vuosikokoukselle. Koska selvitimme asian lakimieheltä, ja koska vuosikokous ei ole valinnut varapuheenjohtajaa, ei hän voi jatkaa kautta loppuun, vaan on valittava uusi puheenjohtaja. Minua kysyttiin asiaan, ja mietin sen niin, että nyt on minun aikani joko siirtyä taka-alalle tai sitten jatkaa samoilla uudistusten teillä. Ihan tarkoituksella en pitänyt mitään massiivista äänestyskamppanjaa. Tiesin kyllä, miten nämä yhdet ja samat oikein riemulla alkoivat soittelemaan ja haalimaan ihmisiä tulemaan äänestämään minua vastaan. Mutta mietin, että jokaisella on minun numero tiedossa. Tai ainakin sen saa todella helposti selville. Että jos tahtoo kysyä minun näkemykseni asiaan, niin voi soittaa ja kysyä.KUKAAN ei soittanut. Kaikki uskoivat ihan mukisematta näiden puheet minusta. Se on kyllä huikeaa. Kyllä siinä muutamalla ihmisellä olisi varmaankin peiliin katsomisen paikka? Kun minä katsoin sitä porukkaa kokouspaikan pihalla, mieleni teki ruveta nauramaan. Sellaisella lynkkausmielialalla siellä pihalla oltiin. Ja miksi hitossa? Tämä on herranjumala vain harrastus. Ja kuten monesti olen sanonut, fanaattiset ihmiset ovat todella pelottavia. Ja jos joku olisi vaivautunut kysymään, olisin kyllä kertonut että kynsin ja hampain en todellakaan tuosta paikastani pidä kiinni.
Suurin osa tuosta väestä oli myös niitä, joita vuosia oltiin yritetty saada tekemään yhdistyksen hyväksi asioita, ja aina oli ollut parempaakin tekemistä. Mutta mahtavaa on se, että nyt he sitten päättivät alkaa tekemään asioita. Toivottavasti he nyt saavat "Josepan nousuun", kuten heidän mahtava sloganinsa oli kokouksessa. Upeaa yhteystyötä, kyllä tuolla jos millä saakin sen nousuun!Vain ripaus näistä perusharrastajista oli tullut paikalle, mutta kaikki ne olivat kyllä paikalla, jotka olivat tehneet toimintamme vaikeaksi jo vuosien ajan. Ja ilolla minä heille "luovutin" sekä varapuheenjohtajan paikan, että myös rahastonhoitajan ja kirjanpitäjän pestit. Koska mitäpä järkeä minun olisi ollut jäädä noiden ihmisen kanssa toimimaan? Nythän he saivat sen, mitä olivat jo vuosia toivoneet. Minut pois hallituksesta. No samalla lähti kyllä aika moni muukin hallituksesta, mutta voitteko uskoa, ihan omasta tahdostaan. Vastoin kaikkia paskapuheita, minä en pakottanut ketään eroamaan. En yhtään ketään.
Mutta tiedättekö, seuraavan yön minä nukuin todella hyvin. Ja aamulla kun heräsin, olin iloinen. Olin ihan hiton iloinen. Koska nyt oli aika avata uudet ovat, ja sehän se vasta olikin mielenkiintoista. Päästä toimimaan uusien ihmisten kanssa. Ihmisten jotka haluavat samoja asioita kun minä! Aivan huippua. Ja kaikki tämä kuminoitui onneksi juuri tähän lomaviikkoon. Josepa sai uuden hallituksen ja puheenjohtajan, ja me päästiin aloittamaan puhtaalta pöydältä Poksin riveissä. Ensimmäistä kertaa ihan hiton pitkään aikaan minä oikeasti nautin yhdistyshommista. Kun saa tehdä sen kuuluisan makkaran mieleisekseen eikä tarvitse koko ajan tapella. Se on tiedättekö aivan huikea fiilis!
Ja sitten alkoikin juhannukseen valmistautuminen. Kävin minä kyllä virtatestissä kirjaa lukemassa, ja sepä vasta olikin mielenkiintoista. Päivä päivältä enemmän alkaa tuo pelastuskoirapuoli kiinnostamaan. Koska siellä ei todellakaan homma ole ihan tiukkapipoista, ja siellä oikeasti autetaan, eikä vaan mietitä että mikä on sopiva laatikon koko hakukokeessa tai että menikö koira nyt täysin suoraan janalla. Ja porukka ei vaan juokse titteleiden perässä, vaan selkeästi se yhdessä tekeminen on se joka vie eteenpäin.
Alkujuhannus vietettinkin Outokummussa, ei kylläkään mökillä koska vielä aamulla keli näytti todella synkeältä. Yritettiin ottaa tytöistä juhannuskuvia, ja sitten illalla päästiin meidän Riihilammen rantaan katsomaan kokkoa. Oli muuten tosi ihanaa että kerrankin tuollaisen olivat meille järjestäneet. Kiitos kovasti puuhaihmisille!
Ja koska Ikeassa sattui olemaan margaritalasit tarjouksessa, niin olihan se pakko loman lopettajaisia viettää tekemällä mitäs muutakaan kun mansikkamargaritaa. Ai että tuli hyvää, nam!Joten pitkästä aikaa oli loma joka oikeasti tuntui lomalta. Jonka aikana sai todellakin levätä ja ladata akkuja. Ja tehdä ainoastaan niitä asioita jotka tuntuivat hyvältä. Aivan huikea loma kaikkineen!
Ja ps. noi punaiset kumpparit on miun paimennuskumpparit. Aivan huikeeta päästä pitkästä aikaa paimentamaan! Ja vieläpä niin että näyttäisi siltä että saadaan sitä tehdä useamminkin kuin vaan kerta kesässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti