Kyllä minä niin mieleni taas kerran ilostutin ja myöskin pahoitin

Ollaan koko kevät hinkattu eteenlähetystä uusien neuvojen avittamana. Välillä paljon, välillä vähän, mutta ihan selkeästi Lilylle uusi tyyli on sopinut. Ja koska sain myöskin pienesineen ilmaisun paineistettua sellaiseksi sekamelkaksi muutaman muunkin asian kera, niin ajattelin että minäpä lähden Kouvolaan kisoihin katsomaan, mitä se koira oikeasti osaa, eli ajatuksena oli ottaa ns. kenraali ennen SM-kisoja. No oli siellä todella paljon hyvää, mutta aika hiton iso mörkökin.

No mutta itse tarinaan. Lauantaina ajeltiin ensiksi Kerimäelle paimentamaan Lystin kanssa. Viime kerta Kasvattaja-Lauran luona oli sellainen katastrofi, että vieläkin kiukuttaa kun ajatteleekin asiaa. Olin siis erittäin odottavalla mielellä, että millainen sirkus nyt tulee olemaan. Ja sitähän se oli alkuunsa. Sitten sain kerrottua koiralle mitä minä haluan hänen tekevän, ja saatiinpa jopa ihan pinetä kuljetuspätkääkin jo tehtyä, ja mikä tärkeintä, saatiin koiran mielentilaa parannettua kaahaamisesta työskentelyyn. Sovittiinkin että kunhan miulla alkaa kesäloma, käydään muutaman kerran sitten ihan peräkkäisinä päivinä niin alkaa todellakin nähdä mihin sen mielentila sitten muuttuu. 

Kerimäeltä ajeltiin Pyhtäälle, ja housujen pesun (hieman lampaankakkaa) jälkeen lähdettiin katsomaan Kotkan maisemia. Olipas kaunis kaupunki! Kyllä nuo menrenrantakaupungit ovat vaan niin ihania, varsinkin kun niissä on todellakin huomioitu vanhan säilyttäminen. Minähän olisin voinut vaan kierrellä vaikka koko päivän tuolla, niin kauniita rakennuksia ja maisemia siellä oli. Käytiin yhdessä rantakahviossakin koirien kanssa, ja kumpikin käyttäytyi ihan kun oisivat useinkin moista tehneet. Meidän landepaukut osaavatkin siis käyttäytyä kaupungissa. 

Seuraavana aamuna suunnattiin Kouvolaan EK-kisoihin. Tarkoitus oli siis nähdä, oliko treenit tuottaneet tulosta. Ja olivathan ne, hyvässä ja pahassa. Olen kyllä tietyllä tapaa tosi tyytyväinen että lähdin, nyt on kuitenkin vielä viikko aikaa korjata tilannetta. 

Sen verran on pakko sanoa kokeen järjestelyistä, että harmittaa kyllä aivan älyttömästi järjestäjien puolesta muutama seikka. Kokeen maasto oli valittu oikein hyvin, siitä ei todellakaan voinut moittia. Hakurata oli kyllä aivan ihana, jälkimaastot tarpeeksi haasteelliset muista osioista puhumattakaan. Kaikki oli kyllä tehty todellakin koesääntöä noudattaen. Siksi harmittaakin että sitten yksi asia pilaa koko hienosti tehdyt järjestelyt. Aamulla kun tulimme koepaikalle, alkoi koe täysin normaalisti koirien tarkastuksella. Sen jälkeen järjestäjät alkoivat arpomaan tuomarin kanssa mitä päivän aikana tehdään. Tämä keskustelu käytiin siis kaukana meistä kilpailijoista, jotka tietysti odotimme järjestyksen kuulemista. Kun mitään ei tuntunut tapahtuvan, yksi kilpailija sitten kertoi mitä oli heidän seuran facebooksivuilta lukenut kokeen aikataulusta. Kukaan järjestäjistä tai tuomareista ei kertonut meille edelleenkään muuta kuin että jäljellä aloitetaan. 

En tiedä oliko järjestäjissä yhtään ihmistä, joka olisi kisannut EK:ssa, mutta ainakin itselle on todella tärkeää viritellä koira ja varsinkin itsensä aina seuraavaa suoritusta varten. Jokainen joka EK:ssa on kisannut tietää myöskin että koepäivä voi olla yllättävän pitkä. Ihan joka ikinen. Ja kun päivä on pitkä, sitä tahtoisi tietää milloin kerkeää koiraa lenkittämään, milloin pitää alkaa valmistautumaan ja milloin voi ottaa aurinkoa retkituolilla. 

Koko kilpailun aikana emme tienneet mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja milloin. Ja täytyy sanoa että se kyllä ainakin itseäni harmitti todellakin. Se ehkä toi kisaan myös tietynlaista negatiivisuutta, enkä oikeasti ymmärrä miksi järjestäjät eivät voineet kertoa mitä seuraavana tapahtuu, ja sanoa vaikka että odotetaan tässä puoli tuntia tms? Edes jälkien lähtöaikaa ei kukaan kertonut. Meitä vaan ajatettiin odottamaan sinne, odottamaan tänne, odottakaa tuolla. Minulla oli vielä Lysti mukana, niin olisipa ollut mukava tietää että joo nyt odotatte tunnin tässä, olisi voinut käydä lenkillä. Mutta kerron tästäkin kohta lisää.

Mutta siis itse suorituksiin takaisin. Eli arvottiin maastojärjestys, ja arvoin numeron 6, eli olin viimeisenä suorittamassa. Tämä oli erittäin ihana, koska aiemmissa kisoissa ei tuollaista luxusta ole käynyt. Näin myöskin että ei tuolle koiralle ole mitään merkitystä monentenako se suorittaa, samalla tavalla se tekee suoritukset. Lähdettiin kentältä maastoon, ja sitten alkoi se odottelu. Kukaan ei tiennyt moneltako jäljet lähtevät. Kävin sitä kertaalleen kysymässäkin, mutta vasta oli että ei ole tietoa. Sitten me odoteltiin, noustiin autoon ja ajettiin, odoteltiin, noustiin autoon ja ajettiin, ja taas odoteltiin. Onneksi itselläni on sen verran kisakokemusta myös järjestelyjen suhteen, että laskettiin muiden kilpailijoiden kanssa suunnilleen aikoja milloin ne ehkä voisivat lähteä. 

Lopulta minut neuvottiin ajamaan tiettyyn paikkaan ja kääntämään auto, ja kysyin vielä että voinko käyttää siinä koiraa. Minulla sanottiin että voi käyttää koiraa. No onneksi en ottanut kuitenkaan koiraa autosta, koska ensinnäkin toisen kisaajan jälki meni ihan autoni vierestä, ja toisella puolella menikin minun jälki. Sitten ajoin lähetyspaikalle ja lähetin koiran. Ilmeisesti jäljentallaaja oli mennyt todella läheltä lähetyspaikkaa jäljelle, koska Lily tempaisi sinne, ja kutsuin sen pois ja lähetin uudelleen. Sitten lähdettiin jäljelle ja jostain syystä taas kerran yksi keppi jäi matkalle. Ajoin keppien luovutuspaikalle josta siirryttiin letkana odottamaan. Kukaan ei edelleenkään tiennyt mitä sitä sitten tapahtuu. Sen verran meille kerrottiin että odotetaan että tuomari käy lähettämässä alokasluokan koirakot jäljille ja sitten jatketaan. Odotuspaikka oli vilkkaasti liikennöidyn tien pientareella, ja siinäpä ei paljon koiraa päästetty jaloittelemaan jälkien ajamisen jälkeen. 

Sitten siirryimme haku-alueelle, odottamaan. Kukaan ei taaskaan kertonut kuinka pitkään odotamme. Sitten jonkun ajan päästä tullaan kertomaan että 1 ja 2 menevät jo hakuun, niin että 2 odottaa odotuspaikalla jonne mentiin siis kävellen. Hieman ihmettelimme moista järjestelyä. Aiemmissa kokeissa meille on annettu radiopuhelin, johon on ilmoitettu kun koirakko on radalla, että tietää seuraava ilmestyä odotuspaikalle. Nyt onneksi kaikki koirakot olivat haukkuvia, joten laskimme haukuista milloin pitää mennä odottelemaan. 

Itse haku meni meillä kyllä täysin plörinäksi. Etukulmassa oli ukko, jonka Lily kyllä ilmaisi, ja oli käynyt siis hyvin tarkastamassa, mutta näytölle lähtiessä se pysähtyi n. 20m päähän piilosta, eikä suostunut enää etenemään. Odotimme hetken, ja tein pienen käsiavun jolla sain koiran menemään ukolle. Tämä ukko tietenkin hylättiin. Lily teki todella nättiä laatikkoa, ja viimeinen ukko oli 100m kohdalla. Tässä Lily taas ilmaisi ukon hyvin, mutta meni todella katkonaisesti liikkuen näytölle. Tästä kuitenkin saatiin vielä muutama piste. Eli tiesin että tulosmahdollisuus oli siinä. Tuomari ilmeisesti ei kuitenkaan ollut kertonut ihan kaikkia pisteteitä, sillä yllätyksekseni kisakirjojen jaossa sainkin tietää että saatiin me kuitenkin kolmostulos. 

Sitten taas odotimme. Kukaan ei edelleenkään kertonut mitä seuraavaksi tapahtuu. Kunnes jonkun ajan kuluttua meille tultiin kertomaan että seuraavana oli pudotettu ja tarkkuus. Mutta sitä, kumpi oli ekana, ei meille kerrottu. Pelasin upporikasta ja rutiköyhää ja tein Lilylle tarkkuuden että se muistaisi mistä oli kyse. Soitimme ensimmäiselle kisaajalle ja kysyimme häneltä miten suoritusjärjestys meni. Ensiksi oli tarkkuus, ja sehän meni täysin mallikkaasti. Koira meni ruutuun, nuuskutti ja läpsähti maahan. Tökkäsi esinettä vielä nenällään. Arvatkaa kuinka onnellinen olin! Ja pudotettu meni myös aivan nappisuorituksena, koira seurasi, lähti ja haki. Todella mahtavaa. Näistä täydet pisteet. Sitten minut opastettiin esineruutuun, jossa meidän suoritusvuoro olikin jo. Ja Lily teki taas hienosti töitä, kolme esinettä tuli todella varmasti perille. Siitäkin täydet pisteet. 

No sitten menimme tottiskentälle ja sain kuulla, että meidän maastonumerot eivät olekkaan tottisnumerot, ja että me ollaankin ekassa parissa. Pyysin että saisinko hetken hengähtää, ja se meille onneksi suotiin. Oltiin ensimmäisenä suorittamassa ja alku oli taas aivan karmeeta rävellystä. Lily vaan odotti paikkamakuuta ja seuraaminen oli sen näköistäkin. Koska tiesin että ykköstulosta tästä ei nyt jokatapapauksessa tule, otin tottiksen koulutuksen kannalta. Ja onnistuin siinä aivan mahtavasti. Sain koiran pois siitä omasta kuplastaan, ja liike liikkeltä koira paransi koko ajan suoritustaan. Ja sitten olikin jo eteenlähetyksen vuoro, ja ette voi muuten uskoa, kuinka onnellinen olin kun koira eteni, kääntyi ja jatkoi itsenäisesti matkaansa mennen ensimmäisellä käskyllä maahan. Siinä vaiheessa oli kyllä sellainen voittajaolo että ei tosikaan!

Ja sittenpä taas odotettiin. Alokasluokan koirakot tulivat jo pois maastosta, ja saimme kuulla että tuomari oli vielä jäänyt lenkittämään koiriaan. Joten sitten odotimme melkein tunnin ennen kun tuomari saapui paikalle, ja reilun puoli tuntia vielä senkin jälkeen. Koska kello alkoi olla jo melkein kuusi, kävin kysymässä että meneekö vielä pitkään, että saisin kisakirjani ja pääsisin lähtemään. Tämä oli selkeästi virhe, koska sittenhän sain kuulla miten itsekäs olen ja kuinka en arvosta järjestäjiä. Sekä tuomari että kokeen koetoimitsija vielä kummatkin jatkoivat ripitystä palkintojen jaossa. En ole ikinä näiden melkein 40 kisan aikana saanut moista ripitystä. Ja siis tämä oli suunnattu kaikille kisaajille. Koska voin kertoa että puoli seitsemän aikaan, hemmetinmoisen odottamisen jälkeen, ei ollut enää yhtään kisaajaa jäljellä jota ei olisi tuo homma ärsyttänyt, ja ilmeisesti muutama kisaaja oli avautunut asiasta aika paljon raisummin kuin mitä minä tuolla "saanko kisakirjani" kysymyksellä. 

Toki parempihan se kai on että ripittävät meidän kisapaikalla eikä sitten tarvitse jälkikäteen kuulla somessa kuinka paskamaisia olemme olleet ja kuinka olemme valittaneet ihan turhasta? Ja tämäkin kyllä harmitti, koska koe oli siis todella hyvin järjestetty, ainut mikä puuttui oli se, että kisaajille olisi informoitu aikataulusta. Edes niin että "reilun puolen tunnin päästä tehdään se ja se osio". Sekin olisi minulle riittänyt erittäin hyvin. En usko että KUKAAN olisi minuuttiaikatulua tarvinnut. Toivonkin että tuo porukka ottaisi opikseen tästä, ja ensi kerralla tekeisivät yhtä hyvin maastot JA kertoisivat kisaajille missä mennään. Silloin tuo olisi ollut ehdottomasti järjestelyiltään yksi parhaimpia kokeita joissa olen ollut. Ja silloin voisin ilmielin ajaa tuon 4,5h että pääsen Kouvolaan uudelleen kisaamaan. 

Joten kiitoksia ja anteeksi järjestäjille, jos pahoitin heidän mielensä. Voin kyllä kertoa että tunne oli täysin molemminpuoleinen.