Juoksuillaan

Lily on nyt tehnyt tarpeitaan sisälle ja hieman olen asiaa ihmetellyt, ja eilen aamulla pissi oli ihan ruskeaa. Tekipä sitten pissit vielä Mustiin ja Mirriinkin sisälle. Soitin eläinlääkärille ja sain Simoon ajan iltapäiväksi. Sain otettua pissinäytteen ja tulehdustahan se näytti, joten laitettiin antibiootit niskaan ja loput mukaan. Lämpö oli myös koholla. Aamulla katsoin lattialle että pieni veritippa oli, ja katsoin että josko ne juoksut alkaisivat, mutta mitään merkkiä ei vielä asiasta ollut. Päivällä käytiin lenkillä ja katsoin Lilyn pissiä, joka oli jo normaalimman väristä mutta verivana jäi jälkeen. Kotiin päästyä tutkin koiran ja mitään ei näkynyt. Tunnin päästä Wallu rupesi ihmettelemään Lilyn takapäätä ja yhdessä ne tutkivat että mikä siulla täällä on, otin Lilyn lattialle ja katsoin uudelleen, niin kas kummaa siellähän paikat alkoivat turvota ja verta oli kuin Niagaran putouksilla vettä. Eli heti kun Jarno tulee kotiin lähdetään sitten ostamaan juoksupöksyjä. Jipii! Lenkistä vielä sen verran että arvatkaapa oliko hieman pupun jätöksiä, joita Wallu ei ennen ole syönyt, mutta yleisen painostuksen eli Lilyn alaisena kyllä herkut maistuivat. Hyi yök ei muuten koirat tänään pusuttele meitä!

Uusia tuulia

Hieman on ollut muutoksia elämässä viime aikoina, joten yllättävästi blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. Ei me kyllä mitään kovin järkevää olla Wallun kanssa tehtykkän, joten varmaan siksikin ei ole tullut kirjoiteltua. Wallu oli joululta sairaslomalla tosi pitkään, joten se rajoitti tekemistä aika tavalla. Nyt kuitenkin lääkitys alkaa puremaan ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuntuu piisaavan entiseen malliin. Yritän saada myös Wallun toisen blogin päivitettyä. Mutta josko ensin vaikka tämän yhden ;)

Suurin muutoshan meillä näkyy jo blogin etusivulla, eli meille on tullut uusi koira! Tarkoituksenahan on ollut jo pitkään löytää Wallulle pikkusisko, mutta siis pentuahan me ollaan etsiskelty. Ja kuten olen aina sanonut, ei kodinvaihtajaa tähän taloon.... Ja jos värin saa valita niin ei blue merleä.... Eikä varsinkaan eriparisilmiä.... No sellainen meille nyt tuli Tampereelta Virtasen Minnalta Of Gurrent-kennelistä. Miksi Lily? on ihmiset moneen kertaan kyselleet? No siis päivällä saimme tietää ettei meille syntynyt pentua, ja illalla luin sähköpostejani, ja katsoin että jaahas onpas taas kodinvaihtajakoira. Joku koirassa kuitenkin pysäytti ja aloin katsomaan sukutaulua tarkemmin. Eli Moona joka oli minulla hoidossa, on Lilyn isotäti. Ja isänä on Tuiren kasvatti ihana Nemo, jota en ole tavannut (tietääkseni) mutta josta tiedän kuitenkin aika paljon. Mutta no, ajattelin että ei siitä mitään tulisi ja vaikkakin kaverit eivät helpottaneet asiaa sanomalla "ota siitä koira", pystyin nukkumaan yön yli. Aamulla ensimmäinen ajatus oli että pakko kai se on ottaa yhteyttä, koska kyllähän siinä sitten tulee esille jotain miksi en ottaisi koiraa. Mutta eihän siinä tullut, Minna kuulosti tosi mukavalta, koira kuulosti tosi mukavalta ja niinpä seuraavana aamuna suunnistimme Kemistä kohti Tamperetta. Lily oli siis edellisenä päivänä palautunut Minnalle, joten pitkään hän ei ollut vielä kerennyt olemaan kasvattajan luona. Autossa mietimme että Wallu saa päättää, miten homma menee, ja Walluhan päätti. En muista millon sillä olisi ollut noin hauskaa! Nuo kaksi olivat ihan kuin kaksi marjaa, ja sitä ilon ja riemun määrää! En tiedä mikä tuossa pienessä on mutta jostain syystä se sulatti minun ja Jarnon sydämen heti sillä hetkellä kun näimme hänet. Joten yhtäkkiä huomasimme että meillä on 2 koiraa autossa ja aloitimme kotimatkan Joensuuhun. Matka oli pitkä ja pysähdyksiä teimme monta, mutta viimein pääsimme Joensuuhun ja Wallu pääsi syömään synttärikakkua, sillä Wallu on jo iso mies ja täytti 3v!

Yhteiselo on kaikin puolin lähtenyt varsin mallikkaasti liikkeelle, mutta tietenkin Lilyn kanssa on monta uutta asiaa tullut esille ja jotkut niistä hieman vaikeuttavatkin arkea. Mutta kyllä me niistä selvitään ;) Avasin kuvagalleriankin kun nyt tulee näköjään tuota kameraa kanneltua taas mukana niin saa otettua pariskunnasta kuvia. Tässä vielä tuo osoite joka löytyy myös otsikosta wallulily.kuvat.fi .

Me ollaan elossa!

No nyt on kammottava pallien poisto takanapäin, ja taisi taas käydä niin että minä panikoin enemmän kuin mitä koira. Rauhoitusainetta meni kolminkertainen määrä, mutta loppujen lopuksi pallit saatiin pois. Eka yö meni itkiessä mutta seuraava päivä oli jo huomattavasti parempi. Neljäntenä päivänä otin puristussiteen pois, ja sehän oli 4 tikillä kiinni. Kiitos Elinan poisto oli suht helppo, hän kun liisasi tikinpoistokoukun töistä. Olin kyllä varautunut jo kunnon tappeluun, mutta Wallu vaan makasi ja odotti että eikö se tunari saa niitä millään pois. Samalla kaavalla meni myös loppujen tikkien poisto. Mutta se muu elämä... huoh... Kuinka energinen koira voikaan olla??? Ei nimittäin kaukana ollu kauniit fazerin sinisen suklaan väriset rukkaset. Mutta nyt siitä on selvitty, ja voin kyllä suositella lämpimästi operaatioita, koira on muuttunut aivan mielettömästi!

Mutta siis voitteko kuvitella, me käytiin Merjan kanssa tokoilemassa. (Siis 3 viikkoa sitten)Ensimmäisenä ruutu, ja koska olen käyttänyt samaa lelua siellä palkkana. Koiran hämmästys olikin suuri kun sieltä löytyi eri lelu (mitä tästä opimme) mutta pienen kannustuksen jälkeen älysi että se onkin palkka. Toisella kerralla otin jo pitemmän matkan, missä alkoi epäröimään, mutta muutaman toiston jälkeen ei haitannut vaikka muutettiin suuntaa ja matkaa pidennettiin. Ja kontakti oli Wallulla tosi hyvä. Välissä ihasteltiin Viivi-siskon ruutua jonka jälkeen siirryttiin luoksepäästävyyteen. Tässä koira kyllä ihan täysin yllätti. Luoksepäästävyyttä ollaan otettu kesäkuussa Aijan kanssa viimeksi, ja aloitettiin sillä että Merja vain käveli luokse. Ja mitä koira tekee??? Katsoo täydellisessä kontaktissa minua, enkö olekkin taitava näinhän tässä piti olla, eikös? Merja kuitenkin kuuluu ihmisiin jotka Wallu tuntee mutta ei ole kuitenkaan paljon ollut tekemisissä. Tästä innostuneena uskallettiin kokeilla kättelyä, joka meni aivan vastaavalla tavalla. Sen jälkeen patukkapalkka ja mielettömän hyvä fiilis! Miun mussukka <3

Sen jälkeen noutoja, joissa koira on älynnyt että voi pompata ennen käskyä ja leikkiä kapulalla. No sekin saatiin sillä kuriin että koira hihnaan ja merja hakemaan kapulaa joka kerta kun yritti lähteä. Ihan noin muistutuksena että ei kannata yrittää mitään ylimääräisiä. Sitten seuraamista joka paranee joka kerta, kyllä se vielä sen oppii :)

Muuten ollaan vaan oltu ja öllötetty, opetin minä flunssaisena pakkia käskyn. Onpahan yksi sirkustemppu lisää :) Täytyy tuo toinenkin blogi päivitellä kunhan tässä työn lomassa kerkeää!

Rauhallista eloa tai sitten ei :D

Moona päätti että kotiin on päästävä ja aloitti juoksut. Joten nyt vain yksi koira kotona ja ihmeen hiljaiselta tuntuu koti. Olis ihan selvästi yhden koiran mentävä aukko meidän taloudessa. No josko sitä sitten joskus uskaltaisi ottaa W:lle kaverin, mutta ei vielä ennen kun nähdään mihin tuon koiran kanssa homma menee. Ollaan vaan oltu ja käyty pohjoisessa ihmettelemässä MH-kuvauksen saloja. Nyt olen siis C-osio käynyt, ja loppukuusta suuntana uudelleen Oulu ja B-osio. Koulutus oli mielenkiintoinen ja odotan innolla seuraavaa viikonloppua. Loppuviikosta suunnattiin Kemiin ja siellä Merjan lihapatojen ääreen. Kyllä hirvenliha voikin maistua hyvälle kun sitä muutaman kerran vuoteen saa.

Ja jotta ei tuo koira ihan tylsyyteen kuolisi, mentiin Merjan kanssa peltojäljelle. Hieman arvelutti kuinka käy, koska a) W ei tykkää peltojäljestä ja b) viime treeneissä kävi miten kävi. Lopputuloksena c) koira joka ei meinannut nahoissaan pysyä kun pääsee tekemään jotain JÄRKEVÄÄ! No teknisesti jälki ei ollut mitään mestariluokkaa, mutta mikä oli ihanaa, oli kulmat. Viimeinen kulma meni kuin oppikirjan sääntöjen mukaisesti. Hieman Wallu vouhotti jäljellä, mutta ihan selkeä harjoituksen puute vaan paistoi tekemisessä. Täytyisi siis panostaa tuohon peltojälkeen enempi, sillä se näkyy heti tuossa metsässäkin.

Eli siis tänä aamuna kaatosateeseen ja metsään, onneksi miehet eivät ikinä petä ja saapuivat aina niin iloisina seuraksi. Nuotio tulille ja jälkiä tekemään. Lopputuloksena meillä 4 keppiä, 3 kulmaa jotka menivät aivan mielettömän hyvin! Ei yhtään harmittanut ne kaksi keppiä jotka jäivät metsään, kun ne kulmat meni niin mielettömän hyvin. Nyt tuntuu että koira on todellakin hokassu mitä ne kulmat siellä metsässä tarkoittavat. Ja pienen koiran pieni ilo kun pääsi mamman kanssa tekemään jotain järkevää. Kyllä oli eilenkin ilo kun Kirin nappasin luonnetestistä mukaani ja kaasuttelin jamikselle lenkille. Sain nauraa noitten pienten riehumiselle aivan maha kippurassa, niin hauskaa niillä tutnui olevan! Kotiin kun päästiin kumpikin oli niin väsynyt että W kellahti häkkiin ja Kiri minua lämmittämään sohvalle. Harmi vaan että Hilkka tuli niin aikaisin hakemaan, oli niin lämmin peitto :D

No ens viikko ei sit olekkaan niin iloinen, tiistaina Wallulle koittaa ankeat ajat ja mennään Kivuttomalle pallien poistoon. Sitten vietetäänkin sairaslomaa, jonka tiedän jo nyt olevan ihan yhtä helvettiä. Kumpa vaan se leikkaus menisi hyvin... Mutta siitä sitte ens viikolla lisää.

Onpa ollu rankka viikko

Enpä enää ikinä tahtoisi tälläistä viikkoa kokea. Sellaiseen myrskynsilmään tunnuin joutuvan. Kiitoksia vielä kerran kaikille ihanille ihmisille jotka olette tukeneet, en voi sanoin kuvailla kuinka paljon se on helpottanut. Lääkkeet tuntuvat rauhoittavan koiraa, ja vettä juodaan sitten ihan äärettömän paljon. Mutta muuten kaikki ok, paitsi omistajan päässä... Viime yönäkin heräsin varmaan 20 kertaa siihen kun jotain rasahti, ja kun laitoin silmät kiinni alkoi sellaiset painajaiset elokuvateatterissa että lopulta oli siirryttävä sohvalle lukemaan.

No aamulla sitten oltiin sovittu jälkitreenit, ja oisittepa nähneet pikku-ukon ilmeen kun vedin liivin päälle, ei raukka meinannut nahoissaan pysyä! Moona oli vaan onnellinen kun tehdään jotain, se on niin ihana kun ihan mitä vaan sen kanssa touhuaa, niin se on yhtä hymyä <3 Wallulle tehtiin neliö vasempaan ja Moonalle neliö oikeaan. Wallun outous on kyllä tuo vasemmalle kääntyminen, nyt ekan kulman otti ihan ok mutta toisella sillä ei taaskaan ollut hajuakaan mihin mennä. No onneksi saadaan tätä tehdä nyt vaan omaksi iloksi, niin ei haittaa vaikka pitempäänkin menisi tuossa opettelussa. Kaikki 6 keppiä kyllä nousi Wallumaisen varmasti, ja ilo oli suunnaton kun sai tehdä jotain järkevää, ja vieläpä ihan kahdelleen mamman kanssa ;).

Moonalla tuntuu puuttuvan itsevarmuutta jäljellä, hyvin kyselevästi ekan kepin ilmaisi, mutta bileiden jälkeen hokasi ihan selvästi että tää on se juttu, tätä täytyy tehdä! Annoin tosi paljon löysiä ja roikuin n.3m koiran perässä, ja keppi kepiltä työskentely muuttui varmemmaksi. Yksi keppi sinne metsään jäi, mutta se ei harmittanut, niin suurella innolla se teki kuitenkin hommia. Ja tuntui myös Moonalla olevan ilo siitä kun pystyy vain miun kanssa tekemään, oli ihan sitä mieltä että jos ei mentäs autolle vaan jäätäs tänne metsään leikkimään.

On ne vaan ihana pariskunta, nyt ne nukkuu tuossa ihan voipuneena päivän touhuista :D

Wallun toinen blogi

Olen avannut Wallulle oman blogin tämän sairauden takia. Spostilla sitä voi minulta kysellä, sillä johtuen muutamasta henkilöstä jotka ovat kovin kriittisesti asiaan suhtautuneet, tulee blogi olemaan salasanasuojattu. Minä en tahdo tästä asiasta kuulla enää yhtään paskanjauhamista, enkä arvostelua. Enkä halua tarjota ihmisille sirkushuveja, sillä tilanne ei todellakaan ole sellainen josta niitä pitäisi repiä. Vituttaa ihan suoraan sanottuna.

Kemin reissukuulumiset sekä hieman treenausta

No nyt on kotiuduttu Kemistä, kera Kuningatar Moonan (Ketturetkun Ramona Rapid). Reissu meni vallan mainiosti, ja mukavaa oli. Maanantaina lähdettiin siis aamuisella ajelemaan, ja käytiin matkan varrella Kajaanissa eläinkaupassa, kun Satu oli vinkannut että sieltä löytyisi Wallun himoitsemaa herkkunappulaa. Löytyi sieltä myös vesiwubba, joka pääsi heti iltapäivällä testiin. Oli muuten aika erilainen kauppa kuin mitä täällä suunnalla on nähty, tiedän kyllä missä on pakollinen pysähdys kun tuonne suuntaan mennään :D



Seuraava pysähdys oli Sadun työpaikalla jossa samalla syötiin, ja vaihdettiin kuulumisia kun muuten ei tekemisissä olla ;) Siitä jatkettiin sitten Kemiin jossa W pääsi heti wubbaa kokeilemaan kun käytiin lenkillä ja löysin upean koirapuiston, joka oli merenrannalla oleva saari, jonne oli tehty sillat ja joka oli kokonaan koirien aluetta. Koska kukaan muu ei ollut koiriaan ulkoiluttamassa mentiin rantaan ja koira oli jo meressä, ei paljon merivesi haitannut. Heittelin hetken wubbaa ja sitten piti jo lähteä etenemään. W jäi kotimieheksi kun suunnattiin Jarnon kanssa ekalle ulkomaanmatkalle eli ruotsin puolelle Ikeaan. Kyllä muuten hullua kiusattiin, kun juuri päästiin sisään niin kuuluu kuulutus jossa kerrottiin että on kokonaista puoli tuntia aikaa kun liike menee kiinni. Joten puolijuoksua läpi kaupan ja sitten pois. Taidettiin olla aika pitkälti viimeiset ;) No hieno puinen koiraportti löytyi, ja lukot kaapin oviin Kuningatarta varten.



Sitten takaisin Kemiin ja Merjan luo katsomaan W:n siskoa Viiviä. Lauma oli lisääntynyt 13v vanhalla göötillä sekä ihanalla ajokoiran pennulla. Hauskoja olivat kummatkin. W pääsi Viivin kanssa pihalle ja tällä kertaa sisarukset olivat kovin korrekteja, eikä mitään ihmeellistä sattunut. Ilta meni kyllä nopeasti, ja oli aika päästää Merja nukkumaan. Merja antoi Pian numeron, joka olisi kuulemma tekemistä vaille. Pian olin nähnyt viimeksi tammikuun Kemin reissulla, ja hän antoi silloin hyviä vinkkejä tokoon/tottikseen. Eli suunnattiin kotiin ja kohtapa Satu tulikin Moonan, Kertun ja Johnnyn kanssa vierailulle. Itsellä alkoi jo matka painaa päälle ja yllättävästi nukahdin ihan kesken illan (yön) ja jätin Satun ja Jarnon vaihtamaan kuulumisia.



Aamulla soitettiin Pialle ja hän olikin valmis tulemaan treenaamaan. Käytiin ensin kaupassa ja kyllä muuten nyt on hienot trimmaussakset W:lle. Ja olen niitä jopa käyttänyt. Koira oli kyllä kovasti alkuun sitä mieltä jotta hyvin voisi olla mehtäläisen näköinen, mutta pienen keskustelun jälkeen homma alkoi toimimaan. (Kunnes otin ne toiset sakset ja keskustelu alkoi uudelleen). No mutta siis niihin treeneihin. Kyllä muuten koira muisti mitä oltiin menossa tekemään, vaikka hieman arveluttikin että mikä se Pia on naisiaan. Työninto kuitenkin sivutti epäilyksen ja sain sitten huomata että koira on tehnyt ihan oman muunnoksen ruudusta. Heti kun lelu ei ole ruudussa se menee oikealle sivuun ja koskettaa ruutumerkkiä. Joten nyt naksulla palkataan heti kun on ruudussa, ja lyhennetään matkaa todella radikaalisti. Vauhtia pidetään yllä viemällä lelu välillä ruutuun ja lähettämällä suoraan ruutuun matkan päästä. Kyllä se aussie vaan on viisas koira!



Sitten katsoin Kertun treeniä joka meni tosi hyvin ;) Kyllä siitä pikkuisesti vielä tykki tulee :D Siten olikin aika ottaa Moona kehiin. Hieman ehkä menee kunhan löydetään yhteinen sävel, mutta eiköhän se siitä. Kovasti oli kyllä intoa ja virtaa, ei ikinä olis uskonut että 9v kanssa on kentällä. Mutta kovasti odotan et leikkaus on ohi ja Satu antaa Moonan olla sen aikaa että päästäs oikeesti treenaamaan. Olis nimittäin enemmän kun ihana. No siitä sitten saatiin sovittua hakutreenitkin, ja sitten olikin aika mennäs syömään, suihkuun ja katsomaan Viivin viestikisaa. Tulosta heille ei tullut, mutta kyllä oli ihan uskomaton tottis! Meidät pestattiin Jarnon kanssa henkilöryhmään, ja meinattiin mokata koko homma kun niin lumoutuneina katsottiin Viivin seuraamista. No ei tarvinnut paljon ihmetellä kun loppupisteiksi tuli siis mahtavat 90 pistettä. Voi kun mekin joskus ;)



Ja jotta ei aika kävisi pitkäksi menimme Kirsin ja Mikan luo katsomaan pentuja, ja olipa ne sulosia! 9 pientä marsua, ja näin sit ekaa kertaa noin peiniä pentuja! Söpöimpiä oli kyllä ne joilla oli pienet töpöhännät :D Ja sitten taas matkaan ja mentiin Merjan luo saunomaan. Wallusta sen verran että ihmeen rauhallisesti se otti kaiken tämän häsellyksen ja paikasta toiseen juoksemisen, eikä kerrostalossakaan hermoillut muuta kuin hississä. No siihen saatiin apuja kun Moona jäi meille, sillä kun Kuningatar ei hermoillu lopetti Wkin hermoilun.



Hakutreeneistä Wallun osalta jätetään likaiset yksityiskohdat kertomatta, viimeinen ukko meni kyllä tosi hyvin, johtuen varmaan siitä että tämä ukko oli Tiina joka on ollu Viivin kanssa koko Viivin elämän ajan, joten osaa käsitellä näitä koiria. Moona oli aivan intona kun metsään mentiin, ja teki tosi hyvät pistot mutta ilmaisua täytyy vielä harjoittaa, mutta ihana oli nähdä kuinka Moona teki minulle töitä, ja yritti kyllä parhaansa. Ja koska olisi ollut ihan tylsää vaan olla kotosalla piilossa sadetta ja myrskyä, mentiin suoraan treeneistä syömään Kirsin, Merjan ja Kyöstin kanssa. Ja kuinka mukava olikaan tulla kotiin kun Moona oli paskonut lattialle, syönyt Wallun ruuat ja tonkinut roskiksen. Ei Kuningatarta sovi jättää yksin ;)

Sitten torstaina suunnattiin kohti Oulua ja käytiin metsässä jälkeä ja esineruutua, ja Moonan kanssa otettiin hieno esineruutu ja Wallulla ihan hyvä jälki, ja sitten olikin aika suunnata kohti Joensuuta. Mukava reissu oli, kiitos Sadulle ihanasta koirasta, vaikka onkin vaan "lainassa" :D