Tokoilua ja agilliitoa

Koska olen SUPERlaiska ihminen kirjoittamaan, niin taas kannatti hyötyä Hannan kirjoitustaidosta, josta tässä näytteitä :D

"Lauantai-illan ratoksi järjestetyt porukkatreenit kuivuivat tälläkin kertaa minun ja Marin kahdenkeskiseksi puuhailuksi. Käveltiin Marin luota leipomon parkkiin, jossa oli mukavasti sulaa asfalttipihaa käytettävänä.

Otettiin ensin paikkamakuu ryhmäliikkeenä. Wallulla oli keskittymisvaikeuksia, mistä lie johtunut. Osaa ja tietää, mitta ei malttanut pysyä aloillaan. Jatsi pysyi, mutta kellahti lepoasemiin. Pitää pikkuhiljaa ruveta palkkaamaan skarppina olosta, ettei rentoudu ihan selälleen asti.Tämän jälkeen otettiin muut jutut käsittelyyn. Minun tehdessä luoksetuloa ja ruutua Mari otti Wallulle kontaktiharjoituksia. Meillä oli jälleen sitä hidastelua havaittavissa, mutta Wallu toimi kuin unelma. Kontakti jatkui ja jatkui kuin duracell-pupu konsanaan.Jatsi jäähylle ja Wallu ruututreeniin. Vauhtia oli jälleen vähintään riittävästi. Tämän mukavan homman jälkeen oli hyvä pistää Wallu välillä odottelemaan, kun Jatsi pääsi töihin. Molemmat kirppuilivat innoissaan aina kun olivat narun jatkeena ja työvuorossa oli mieletön into päällä.

Seuraamiset meni molemmilta koirakoilta tosi hyvin. Tein Jatsin kanssa vielä jääviä liikkeitä ja nekin meni rivakasti. Seisomista pitää vahvistaa, koska välillä tuppaa siirtelemään jalkojaan.Häiriötä oli Wallua ajatellen sopivasti ja silti treeni meni tosi hyvin. Ihan eri koira kuin vuosi sitten. Itsellenkin jäi pitkästä aikaa hyvä mieli. Pitäisi vaan saada itsensä potkittua niihin vaikeampiin juttuihin eli tunnareihin ja kaukkareihin. Ehkä ensi kerralla."

Kieltämättä nyt alkaa olla hyvä mieli noissa treeneissä, jopa niin hyvä että aloin taas miettiä että josko sitä tuosta koirasta oikeasti saisi tokoilevan elukan. Kenties... Ja paikkamakuussa olisi oikein suotavaa jotta muutkin tulisivat paikalle, vaikka oli tuossa Jatsin vieressäolossa ja minun pomppimisessa oikeasti kestämistä. Joten kun vielä otan siihen vinkupalloa niin katsotaan sitten ;)

Kotiin tultua sauna ja vesi lämpiämään, ja koska vaatekaapin siivous on enemmän kuin tappotylsää puuhaa houkuttelin Hannan henkiseksi tueksi. Hyvin Hanna hoiti hommansa, kaksi pussia täynnä vaatteita. ( ja kaapissa ei mitään tyhjennyksen näköistäkään) Ihmeteltiin että miten sinne joskus on kahden ihmisen vaatteet mahtuneet, varsinkin kun yhden ainoan paidan olen tämän sinkkuuden aikana ostanut, ja sekin oli päällä... hmmm... outoa...

Sitten Hanna ymmärsi vinkkini (kolmas siideri) ja ehdotti josko mennään katsomaan miltä se kaupunki näytää tähän aikaan illasta. Suuntana Feever ja J:n hassut paukut. Kyllä hieman puhallutti aamulla ;)

No sunnuntain kääntyessä iltaan suunnattiin agiliitoon, ja olipas Marjo keksinyt hauskan radan meille. Monta juttua saatiin tehtyä, koiralla oli kyllä taas enemmän intoa kun järkeä, mutta heti kun hieman juoksutettiin sitä ja rauhoittelin, alkoi yhteistyö taas pelittämään. Eteenmenokin alkoi vallan mainiosti toimia, mutta se täytyy sanoa että edelleen täytyy olla tosi tarkka virheissä, koira ampuu heti yli kun tekee virheen (eli siis minä ohjaan väärin). Mutta mitä rauhallisempi minä olen ja mitä paremmin opettelen tekemiseni ennen koiran tuloa, sitä paremmin menee. Uskomatonta vaan miten pienestä tuo koira lukee, ei tarvitse todellakaan rautalangasta vääntää. Edelleen on outoa miten sitä voikin nauttia treenaamisesta ;)

Tokoilua ja vieraissa käymistä

Sunnuntaina oli aika suunnata Lahteen, aussieväen kokoukseen. Wallun vein aamulla Miimin luo päivähoitoon. Oli kuulemma ollut kovin nätisti, ja Hannun koiraksi oli alkujännityksen jälkeen muuttunut :D Päivän muisteloita löytyy miimi.vuodatus.net osoitteesta. Kiitos vielä tuhannesti Miimille että jaksoi pikku-miestä vahtia!

Maanantaina olikin niin väsy mies, ettei tehty yhtään mitään, illalla käytiin Aijan ja Rinin kanssa lenkkeilemässä, mutta lyhyt oli lenkki kun sekä koirat että emännät olivat niin väsynyitä. Muuten tämä viikko onkin mennyt ihan hulinan merkeissä, ja eilen ajattelin ryhdistäytyä ja lähteä treenaamaan.

Paskan päivän päätteeksi tuollainen päätös on aina oikein hyvä, varsinkin kun matkalla saatiin vielä kaksi läheltä piti tilannetaa, ekaks naiselta pääsi koira irti ja tuli suorilla päin, sain kylläkin sen perääntymään ihan perinteiselle painu v*ttuun huudolla :D Muutama hetki ja toinen nainen päätti että Wallu näytti juuri sellaiselta koiralta jota hänen pikkukoiransa haluaa haistella ja sain taas kuulla olevani outo ja koira vielä oudompi, kun kieltäydyin (ehkä en niin kohteliaasti) kysesisestä kunniasta ;). Eli kaikki hyvän treenin ainekset olivat kasassa. Ja tietenkin valitsin vielä paikan jossa ei oltu ennen treenattu!

Aloitettiin noudolla, jossa edelleen yrittää varastaa kapulalle, nyt vauhti oli aivan loistava, mutta luovutuksen kestossa on edelleen toivomisen varaa. Mutta intoa riittää! Otin muutaman kerran ihan perusnoutoa, sitten vaadin jo pitämään palikkaa ja sitten taas vauhtia. Hyvin kestää jo 5-6 toistoa.

Sitten ruutua, jossa on pallo, ja vauhtia riittää. Muutama kerta ilman palloa, ja vauhti tippuu aivan mielettömästi, mutta kun matkaa lyhentää ja muutaman kerran tekee, alkaa vauhtia taas löytymään. Jostain syystä vaan menee yhden tolpan luo ja rupeaa maahan??? Ihan sen näköisenä että näin tämä pitää tehdä? Ei käsitä mistä se tuollaisen keksi :D

Ihmisiä,koiria ja autoja kulki ohi, ja kontakti hiipui aina hieman. Sitten otettiin seuraamista, ja uskomatonta kyllä kontakti ei hiipunut ollenkaan, n. 5 askeleen seuraamista ja vasemmalle kääntymistä, ja aivan käsittämätön vire, en kyllä ymmärrä, miten se tuon nyt hokas noin hyvin. Eli nyt 1-6 askelta ja pikkuhiljaa käännösten opettelua. Mutta edelleenkään ei liian pitkää pätkää, koska sitten nopeasti tulee koiralla en osaa olo, ja sit alkaa komentamaan.

Kokeiltiin vielä kaukokäskyjä maahan ja istu, ja tuo on ihan hulluna siihen, näkisitte kun se ihan vapisee! Eli vaikka itellä oli totaalipaska päivä, kyllä tuon treenin jälkeen olo oli miljoona kertaa parempi, ja koira oli myös suhteellisen tyytyväisen oloinen. Eli tästä on taas hyvä jatkaa :D

Tokoilua Veikon Koneella

Kyllä minä osaan noutaa :D
Anna se pallo tänne NYT!
Kapula!!!
Tässä on nyt todiste, Wallu osaa seurata!
Kuinka istua paikallaan :D

Valokuvaajana oli Aija, tässä osa hienoista kuvista :D

Kyllä sitä ihminen on hieman outo,kun paskan työpäivän jälkeen käy koiran kotoa ja vapaaehtoisesti tallustaa takaisin töihin. Mutta kun siinä on niin hyvä treenata :D Aija lupautui seuraksi, henkiseksi tueksi ja valmentajaksi, joka huomauttaa jokaisesta väärin tehdystä asiasta, ja niitähän miulla riittää. Koska oltiin hieman aikaisessa, saatiin tehtyä muutama paikallaan olo, jotka onnistu ensimmäisen jospa nousisin ja hieman liikkuisin kokeilun jälkeen oikein mainiosti, sain jo hyppiä, pomppia ja juoksennella ja koira katto varmaan vähäjärkiseksi :D Sitten tuli Aija, ja suurempi häiriö oli Rinin olemattomuus kun Aija.

Aloitettiin ruudulla, joka siis onnistuu jo todella mainiosti. Kokeiltiin muutaman kerran pysäyttämistä, jatkossa muutama lelun haku, muutama pysäytys, taas lelun haku ja sit väliin muutama kerta niin ettei lelu ole siellä. Koira on ihan selvästi hoksannu mikä on siis ajatuksena.

Sitten seuraamista, ja kiitos Hannan se on aivan mielettömän upea!!! Siis ei millään tavalla kisavalmis, mutta siis miedän tasolla upea! Ja salaisuus on siis verilettu. Kyllä, sellainen musta pieni ja pyöreä. Saa tuon koiran tekemään ihan mitä vaan, ja ei muuten kontakti laske. Nyt vaan vaihdellaan seuraamisen pituutta askeleesta kolmeen-neljään, ja häivytetään lettua kädestä.

Sitten lopuksi noutoa, nyt pitää hyvin mutta vauhti on laskenut. Vauhtia saatiin lisää kun lähdin juoksemaan poispäin, koira hätäänty et veriletut häviää ja kyllä muuten vauhtia tuli! Joten se menee tosi hyvin, voisi jopa ruveta harkitsemaan hypyn ottamista kuvioihin.

Sitten Aija vielä opetti kuinka saadaan kaukokäskyt aloiteltua, ja siihen sitten wubba on oikea ase.

Hyvin menneien treenien kunniaksi kutsuin Aijan teelle, ja otettiin vielä sitten luoksepäästävyysharjoituksia, ja nyt ei ollu mitään ongelmaa, hieman aristeli kun takapäähän käsi meni, mut makkara oli silti parempaa. Joten nyt siirretään asia ulos, ja katsotaan mitä koira on siellä mieltä asiasta. Kyllä on nyt hieno olo, huomenna Wallu pääseekin tyttöjen luo, menee nimittäin Miimille hoitoon kun itse suuntaan Lahteen Hannan ja Aijan kanssa. Katsotaan miten se itten menee :D

Tokoilua

Käytiin Hannan ja Jatsin kanssa tokoilemassa, ja johtuen minun hienosta päivästä mentiin Prisman parkkipaikalle. Olin siis aamulla unohtanut kukkaron kotiin, ja jumin sitten parkkihalliinkin. Onneksi pelastava enkeli Heidi lunasti minut sieltä pois. Mutta siis paikka oli ihan uusi, siellä ei olla treenattu ennen. Wallu oli koko treenin ajan vapaana, ja kontakti oli kyllä todella hyvä. Siis ei vieläkään edes lähellä koetason kontaktia, mutta ei merkannut kertaakaan koko treenin aikana, ja vaikka lähti haahuilemaan tuli heti käskystä luokse. Idean tähän vapaana oloon sain Mikan antamista lehtileikkeistä, jossa tähän kannustettiin.

Otettiin ruutua, joka onnistui aivan loistavasti, nyt jo niin että Hanna kävi laittamassa pallon ruutuun niin ettei Wallu sitä nähnyt. Matka ei vielä ole pitkä, ja käskytys oli taas minulla ihan typerä, mutta Hannan korjauksilla sain muutaman todella onnistuneen ruudun.

Sitten noutoa, joka on siis edistynyt kovasti. Kotiläksyksi saatiin palikan pitoa, siinä on vieläkin hieman hiomista. Palikalle meno on hyvin vauhdikas, ja periaate on siis jo hallussa.

Ihan muutaman askeleen seuraamista otettiin, ja kun veriletut ilmestyivät käteen, myös seuraaminen parani aivan ilmiömäiseksi. Tätäkään ei otettu kun muutaman kerran, ja mahdollisimman helpolla, jotta saadaan nyt niitä onnistuneita suorituksia. Oli kyllä mukava treenata, oon nyt huomannu että ei siis tarvi jännittää, koira kyllä tekee mielellään ja tottelee. Eli voidaan nyt siis jo hieman vaatia enemmän ja katsoa jopa kestävyyttä noihin liikkeisiin. Mutta edelleen siis pienin askelin :D Ihanaa :D :D

Ystävyyttä???

Hiihtelyä ja hieromista

Sunnuntain jäljiltä iski into, ja kävin sit maanantaina ostamassa omat hiihtimet :D No sit tietenkin piti päästä hiihtämään, ja tiistaina sain Paulan houkuteltua Kulhoon hiihtelemään. Wallu oli ihan intona kun sai juosta ja riehua,kylläkin yksinään. Ja voi kun oli mukavaa, ja lihakset oli kyllä sitä mieltä että lisää tätä kiitos! Eilen käytiin sit Aijan luona lenkkeilemässä ihan ilman suksia, ja samalla kokeiltiin pallokoulutusta. Kyllä se kilarit ottaa, vaikka Aija on hyvin rakas ihminen. Häntä ja korvat luimussa, ja hilseily päällä. Mutta siis toimii, sillä vähemmän se nyt hermoilee kun mitä Tiinan kanssa. Joten siis treeniä vaan enemmän ja enemmän.

No sitten koska edelleen oli mukavaa, sovittiin Hannan kanssa että tänään mennään hiihtämään ja paistetaan makkaraa. Joten aamulla suunnattiin Wallun kaa Viinijärvelle, ja pienen alkusähellyksen jälkeen matka jatkui suksilla jäälle, ja siellä makkaranpaistoon. Ilma oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja koirien temppuja oli hauska katsella. Wallu sai jonkun ihme kohtauksen, ja halusi poseerata kameralle, ja onneksi Hannalla sellainen oli mukana. Joten kuvasatoa kirjoituksen lopussa. Ihana oli kyllä käydä, tuollaisen reissun voisi vaikka uudelleen tehdä!

Sitten meille tuli uusi fysioterapeutti katsomaan tuon koiran jumeja. Ja alkuhan ei kovin lupaava ollut, eli Wallu taas kerran rähähti. Sain tilanteen haltuun ja kuonokopan koiralle, ja alettiin hommiin. Pitkään oli hyvin epäileväinen, mutta sitten kun lonkkia alettiin hieromaan, rauhoittui. Selkärangan kohdalla nukahti, ja ei edes kuonokopan poistamiseen heränny. Taisi tehdä hyvää! Niska oli jumissa, muuten kaikki oli ok. Eli ei ole enää lonkissa kipua. Saan nyt ohjeet kuinka jatkaa treenaamista, ja Aija toi Tampereen koiranäyttelystä hierontakirjan, joten sitä lukemaan. Fyssäri sano et kannattaa nyt katsoa tuota niskaa, ettei se nyt kipuile, ja siitä tulisi takapakkia. Täytyy siis seurata. Mutta nyt niitä kuvia/jotka sit hyppäs alkuun....

Uskomaton päivä!

Eli en osaa laittaa tänne ratapiirrosta, mutta se tulee heti kun joku neuvoo miten sen saan tehtyä :) ja en muuten edelleenkään onnistunu saamaan noita hymiöitä toimimaan... hmmm... no mut siihen asiaan:

Aamulla ajeltiin Outokumpuun ja haettiin porukat+Ansu mökille. Wallu sai kunnon hepulin kun älys missä ollaan, ja riemulla ei ollu rajaa :D Kävin hetken kävelemässä jäällä, ja ilmeisesti sain jonkun sortin happimyrkytyksen kun kipasin mökille, vedin sukset jalkaan (ekaan kertaan n. 20 vuoteen) ja painoin jäälle. Ja tietenkin Wallu perässä. Ja voi että nautin, oli nimittäin sen verran ihanaa. Kuviakin on tästä ihanuudesta,mutta ei tänään, on näköjään tää tekniikka minua vastaan :D Äiti paistoi sillä välin makkaraa, ja olipas nälkä kun palasin lenkiltä. Koirakin alkoi olemaan hyvin vaisun olonen, lunta oli nimittäin paljon! Kn oltiin nautittu hyvin paistettuja makkaroita ja hieman viiniä, palattiin kotiin jossa lämmin sauna jo odottikin. Ja laastarit, raukka kun sain rakot jalkoihin :D Mutta sukset on nyt mukana, joten en jaksa oottaa torstaita, kun on vapaapäivä ja pääsen uudelleen hiihtämään (kysykää huomenna uudestaan kun en sängystä pääse ylös ;) ).

Sitten kello alkoikin olla sen verran että täytyi lähteä suuntaamaan koti agitreenejä. Kerettiin oikein sopivasti, ja koska koira oli tunnin maannu autossa ponkaisin lämmittelylenkille. Rata oli suht kinkkinen, mutta jostain kumman syystä se ei tuntunu kuitenkaan mitenkään mahdottomalta. Aloitettiin puomilla, jonka jälkeen muutama hyppy ja sit kaksi putkea vierekkäin. Sitten A ja siihen lopetettiin. Ja siis ihan oikeasti ME tehtiin tollanen rata!!! Ilman mitään erikoista, ilman räkstystä, ilman hampaita ja niiden kiristystä. Uskomatonta!!! Sitten opeteltiin etenemistä ja hyppyjä, niin että Marjo oli palkaamassa viimeisen hypyn jälkeen. Sekin meni tosi hyvin, jopa niin hyvin että päästiin siitä muutaman harjoituskerran jälkeen jatkamaan, eli sit tuli a, taas noi kaksi putkea, pari hyppyä ja taas lopetus puomille. Oli kyllä NIIIN voittaja olo tossa puomin päässä, kun koira vielä pysähty kontakteille juuri oikeaan kohtaan. Vieläkin leijun :D Ja siis mikä tärkeintä, koira totteli, uskoi ja kuunteli. Ja odotti paikallaan kunnes käskin eteenpäin. Muu porukka katsoi hieman "suu auki", ja Mari kysyikin että mitä ihmettä mie oon tehny, ei kuulemma uskos Walluks tuota koiraa :D Ja että mie olin ylpee miun pikkumiehestä! Nyt se niin ihanasti nukkuu tuossa lattialla, taisi olla rankka päivä....