Onpa ollu rankka viikko

Enpä enää ikinä tahtoisi tälläistä viikkoa kokea. Sellaiseen myrskynsilmään tunnuin joutuvan. Kiitoksia vielä kerran kaikille ihanille ihmisille jotka olette tukeneet, en voi sanoin kuvailla kuinka paljon se on helpottanut. Lääkkeet tuntuvat rauhoittavan koiraa, ja vettä juodaan sitten ihan äärettömän paljon. Mutta muuten kaikki ok, paitsi omistajan päässä... Viime yönäkin heräsin varmaan 20 kertaa siihen kun jotain rasahti, ja kun laitoin silmät kiinni alkoi sellaiset painajaiset elokuvateatterissa että lopulta oli siirryttävä sohvalle lukemaan.

No aamulla sitten oltiin sovittu jälkitreenit, ja oisittepa nähneet pikku-ukon ilmeen kun vedin liivin päälle, ei raukka meinannut nahoissaan pysyä! Moona oli vaan onnellinen kun tehdään jotain, se on niin ihana kun ihan mitä vaan sen kanssa touhuaa, niin se on yhtä hymyä <3 Wallulle tehtiin neliö vasempaan ja Moonalle neliö oikeaan. Wallun outous on kyllä tuo vasemmalle kääntyminen, nyt ekan kulman otti ihan ok mutta toisella sillä ei taaskaan ollut hajuakaan mihin mennä. No onneksi saadaan tätä tehdä nyt vaan omaksi iloksi, niin ei haittaa vaikka pitempäänkin menisi tuossa opettelussa. Kaikki 6 keppiä kyllä nousi Wallumaisen varmasti, ja ilo oli suunnaton kun sai tehdä jotain järkevää, ja vieläpä ihan kahdelleen mamman kanssa ;).

Moonalla tuntuu puuttuvan itsevarmuutta jäljellä, hyvin kyselevästi ekan kepin ilmaisi, mutta bileiden jälkeen hokasi ihan selvästi että tää on se juttu, tätä täytyy tehdä! Annoin tosi paljon löysiä ja roikuin n.3m koiran perässä, ja keppi kepiltä työskentely muuttui varmemmaksi. Yksi keppi sinne metsään jäi, mutta se ei harmittanut, niin suurella innolla se teki kuitenkin hommia. Ja tuntui myös Moonalla olevan ilo siitä kun pystyy vain miun kanssa tekemään, oli ihan sitä mieltä että jos ei mentäs autolle vaan jäätäs tänne metsään leikkimään.

On ne vaan ihana pariskunta, nyt ne nukkuu tuossa ihan voipuneena päivän touhuista :D

Wallun toinen blogi

Olen avannut Wallulle oman blogin tämän sairauden takia. Spostilla sitä voi minulta kysellä, sillä johtuen muutamasta henkilöstä jotka ovat kovin kriittisesti asiaan suhtautuneet, tulee blogi olemaan salasanasuojattu. Minä en tahdo tästä asiasta kuulla enää yhtään paskanjauhamista, enkä arvostelua. Enkä halua tarjota ihmisille sirkushuveja, sillä tilanne ei todellakaan ole sellainen josta niitä pitäisi repiä. Vituttaa ihan suoraan sanottuna.

Kemin reissukuulumiset sekä hieman treenausta

No nyt on kotiuduttu Kemistä, kera Kuningatar Moonan (Ketturetkun Ramona Rapid). Reissu meni vallan mainiosti, ja mukavaa oli. Maanantaina lähdettiin siis aamuisella ajelemaan, ja käytiin matkan varrella Kajaanissa eläinkaupassa, kun Satu oli vinkannut että sieltä löytyisi Wallun himoitsemaa herkkunappulaa. Löytyi sieltä myös vesiwubba, joka pääsi heti iltapäivällä testiin. Oli muuten aika erilainen kauppa kuin mitä täällä suunnalla on nähty, tiedän kyllä missä on pakollinen pysähdys kun tuonne suuntaan mennään :D



Seuraava pysähdys oli Sadun työpaikalla jossa samalla syötiin, ja vaihdettiin kuulumisia kun muuten ei tekemisissä olla ;) Siitä jatkettiin sitten Kemiin jossa W pääsi heti wubbaa kokeilemaan kun käytiin lenkillä ja löysin upean koirapuiston, joka oli merenrannalla oleva saari, jonne oli tehty sillat ja joka oli kokonaan koirien aluetta. Koska kukaan muu ei ollut koiriaan ulkoiluttamassa mentiin rantaan ja koira oli jo meressä, ei paljon merivesi haitannut. Heittelin hetken wubbaa ja sitten piti jo lähteä etenemään. W jäi kotimieheksi kun suunnattiin Jarnon kanssa ekalle ulkomaanmatkalle eli ruotsin puolelle Ikeaan. Kyllä muuten hullua kiusattiin, kun juuri päästiin sisään niin kuuluu kuulutus jossa kerrottiin että on kokonaista puoli tuntia aikaa kun liike menee kiinni. Joten puolijuoksua läpi kaupan ja sitten pois. Taidettiin olla aika pitkälti viimeiset ;) No hieno puinen koiraportti löytyi, ja lukot kaapin oviin Kuningatarta varten.



Sitten takaisin Kemiin ja Merjan luo katsomaan W:n siskoa Viiviä. Lauma oli lisääntynyt 13v vanhalla göötillä sekä ihanalla ajokoiran pennulla. Hauskoja olivat kummatkin. W pääsi Viivin kanssa pihalle ja tällä kertaa sisarukset olivat kovin korrekteja, eikä mitään ihmeellistä sattunut. Ilta meni kyllä nopeasti, ja oli aika päästää Merja nukkumaan. Merja antoi Pian numeron, joka olisi kuulemma tekemistä vaille. Pian olin nähnyt viimeksi tammikuun Kemin reissulla, ja hän antoi silloin hyviä vinkkejä tokoon/tottikseen. Eli suunnattiin kotiin ja kohtapa Satu tulikin Moonan, Kertun ja Johnnyn kanssa vierailulle. Itsellä alkoi jo matka painaa päälle ja yllättävästi nukahdin ihan kesken illan (yön) ja jätin Satun ja Jarnon vaihtamaan kuulumisia.



Aamulla soitettiin Pialle ja hän olikin valmis tulemaan treenaamaan. Käytiin ensin kaupassa ja kyllä muuten nyt on hienot trimmaussakset W:lle. Ja olen niitä jopa käyttänyt. Koira oli kyllä kovasti alkuun sitä mieltä jotta hyvin voisi olla mehtäläisen näköinen, mutta pienen keskustelun jälkeen homma alkoi toimimaan. (Kunnes otin ne toiset sakset ja keskustelu alkoi uudelleen). No mutta siis niihin treeneihin. Kyllä muuten koira muisti mitä oltiin menossa tekemään, vaikka hieman arveluttikin että mikä se Pia on naisiaan. Työninto kuitenkin sivutti epäilyksen ja sain sitten huomata että koira on tehnyt ihan oman muunnoksen ruudusta. Heti kun lelu ei ole ruudussa se menee oikealle sivuun ja koskettaa ruutumerkkiä. Joten nyt naksulla palkataan heti kun on ruudussa, ja lyhennetään matkaa todella radikaalisti. Vauhtia pidetään yllä viemällä lelu välillä ruutuun ja lähettämällä suoraan ruutuun matkan päästä. Kyllä se aussie vaan on viisas koira!



Sitten katsoin Kertun treeniä joka meni tosi hyvin ;) Kyllä siitä pikkuisesti vielä tykki tulee :D Siten olikin aika ottaa Moona kehiin. Hieman ehkä menee kunhan löydetään yhteinen sävel, mutta eiköhän se siitä. Kovasti oli kyllä intoa ja virtaa, ei ikinä olis uskonut että 9v kanssa on kentällä. Mutta kovasti odotan et leikkaus on ohi ja Satu antaa Moonan olla sen aikaa että päästäs oikeesti treenaamaan. Olis nimittäin enemmän kun ihana. No siitä sitten saatiin sovittua hakutreenitkin, ja sitten olikin aika mennäs syömään, suihkuun ja katsomaan Viivin viestikisaa. Tulosta heille ei tullut, mutta kyllä oli ihan uskomaton tottis! Meidät pestattiin Jarnon kanssa henkilöryhmään, ja meinattiin mokata koko homma kun niin lumoutuneina katsottiin Viivin seuraamista. No ei tarvinnut paljon ihmetellä kun loppupisteiksi tuli siis mahtavat 90 pistettä. Voi kun mekin joskus ;)



Ja jotta ei aika kävisi pitkäksi menimme Kirsin ja Mikan luo katsomaan pentuja, ja olipa ne sulosia! 9 pientä marsua, ja näin sit ekaa kertaa noin peiniä pentuja! Söpöimpiä oli kyllä ne joilla oli pienet töpöhännät :D Ja sitten taas matkaan ja mentiin Merjan luo saunomaan. Wallusta sen verran että ihmeen rauhallisesti se otti kaiken tämän häsellyksen ja paikasta toiseen juoksemisen, eikä kerrostalossakaan hermoillut muuta kuin hississä. No siihen saatiin apuja kun Moona jäi meille, sillä kun Kuningatar ei hermoillu lopetti Wkin hermoilun.



Hakutreeneistä Wallun osalta jätetään likaiset yksityiskohdat kertomatta, viimeinen ukko meni kyllä tosi hyvin, johtuen varmaan siitä että tämä ukko oli Tiina joka on ollu Viivin kanssa koko Viivin elämän ajan, joten osaa käsitellä näitä koiria. Moona oli aivan intona kun metsään mentiin, ja teki tosi hyvät pistot mutta ilmaisua täytyy vielä harjoittaa, mutta ihana oli nähdä kuinka Moona teki minulle töitä, ja yritti kyllä parhaansa. Ja koska olisi ollut ihan tylsää vaan olla kotosalla piilossa sadetta ja myrskyä, mentiin suoraan treeneistä syömään Kirsin, Merjan ja Kyöstin kanssa. Ja kuinka mukava olikaan tulla kotiin kun Moona oli paskonut lattialle, syönyt Wallun ruuat ja tonkinut roskiksen. Ei Kuningatarta sovi jättää yksin ;)

Sitten torstaina suunnattiin kohti Oulua ja käytiin metsässä jälkeä ja esineruutua, ja Moonan kanssa otettiin hieno esineruutu ja Wallulla ihan hyvä jälki, ja sitten olikin aika suunnata kohti Joensuuta. Mukava reissu oli, kiitos Sadulle ihanasta koirasta, vaikka onkin vaan "lainassa" :D

Viikon kooste

Kyllä se on kumma että vaikka on sairaslomalla tuntuu että ei kerkeä mitään. Sunnuntaina suunnattiin selkielle hakutreeneihin, ja nyt oli ukkoja joita käyttää, mutta yksi eli Arja ainoana tuttuna. Jarno meni myös ukoksi, jotta saataisiin niitä tuttuja. Metsä oli aivan älytöntä ryteikköä ja sen kyllä näki myös Wallun työskentelyssä. Ei millään meinannut lähteä irtoamaan ja uudet ihmiset tuntuivat olevan kovin pahoja mörköjä. Täytyy ihan selvästi edelleen vaan jaksaa tehdä helppoja juttuja, jotta uskoisi että kukaan ei ole paha metsässä.

Maanantai-iltana suuntasimme uudelleen selkielle, ja tällä kertaa saimme Seijan, Arjan ja Sadun ukoiksi. Nyt kyllä uskalsi hyvin mennä, mutta silti hieman pelottaa leikkiä ukon kanssa. Ei vaikka Jarno oli yksi ukoista. No huomasin sitten eilen Elinan kanssa että kun tekee helpon metsään juoksemisen ja on tosi tuttu ihminen uskaltaa jopa etsiäkkin. Eli nyt täytyy saada ens viikolla Satu M juoksemaan metsään, jotta saadaan sitä varmuutta, ja Elinan ja Hannan kanssa jatkaa täällä suunnalla. Ja ei tänä syksynä kyllä muuta kun noita iloisia harjoituksia. Hannalta saatiin uusi panta hakua varten, ja ennakko-odotuksista poiketen ei haittaa sitten yhtään vaikka rulla heiluu kaulalla, mietin jopa että siitä se nyt varmaan alkaa tunnistaa että olllaan hakuilemassa? En tiedä, ens viikolla katsotaan miten homma sujuu kun on tosi ihana ihminen metsässä ;)

Torstai-iltana syöksyimme jälkiharjotuksiin. Tämän viikon olen taas viettänyt hitlerin asussa ja en ole huomioinut koiraa ollenkaan, enkä myöskään ole päästänyt ollenkaan makuuhuoneeseen. Kova paikka on ollut pienelle joka taas alkoi kuvittelemaan liikoja itsestään. Mutta treeneissä homma palkittiin, sillä esineruutuhan on ollut aivan älytöntä koheltamista aikaisemmin. Eli kiteytettynä etsi ämmä ite esineesi, mie kuseksin ja komennan täällä. Ei ole auttanut esineiden näytöt, ei komentaminen, ei mikään. No nyt kun mentiin metsän laitaan oli koira jo ihan erilainen, intoa kyllä oli mutta jaksoi odottaa käskyä. Muistin myös tehdä autolta lähtiessä yhden esineen etsimisen. Kun päästin irti koiran juoksi se suoraan takakulmalle ja TOI NÄTISTI minulle esineen! Pääsin palkkaamaan kunnolla ja pieni mies oli aivan intona, mamma rakastaa minua taas! 2 muuta esinettä nousi yhtä hyvin ja tuonnissakaan ei ollut suurempia ongelmia. Todella outoa, en nimittäin muista milloin ikinä olisi mennyt näin hyvin esineruutu, ei ainakaan tänä kesänä.

No kauhulla odotin jälkeä, että kyllähän se siellä viimeistään rupeaa rellestämään. 6 keppiä ja saman verran kulmia oli jäljellä, hieman muistutti tuolia. En ottanut tälläkään kertaa janaa, kun tuntuu että noissa kulmissakin on tekemistä. Jälki vanheni n. 2 h ja sitten menoks. Koira kulki nenä maassa! ja näin koko ajan mistä jälki meni, koska kerrankin seurasi askeleita todella hyvin. Kepit nousivat kaikki ja yhtä kulmaa lukuunottamatta kaikki kulmat menivät täysin oppikirjan mukaisesti. Tuo yksi kulma vaati hieman vahvistusta, teki siinä pyörähdyksen mutta ilman apuja meni takaisin jäljelle. Ilmeisesti otti hieman pieniin herneisiin ja oli niin väsynyt jäljen loputtua että ei jaksanut kunnolla edes leikkiä, makkarat kyllä söi hyvällä ruokahalulla.

Ja jotta ei kaikki olisi tällä viikolla ollut pelkkää treeniä, käytiin Turren ja Elinan kanssa lenkillä. Pojillahan oli koko kesä niin etteivät nähneetkään, ja hieman arvelutti kun viikko sitten käytiin lenkillä että kuinka ne muistavat toisensa. Pienen alkupöhinän ja kolinapurkin jälkeen homma meni varsin hyvin, leikkimään eivät kyllä vielä kehdanneet ryhtyä. No nyt oli homma toisin, nyt ei tarvittu kolinapurkkia ja leikkiäkin löytyä. Kyllä ne on ihania kun ne on niin kavereita! Elinan kanssa melkein eksytettiin itsemme metsään kun keskustelu oli niin syvällistä, mutta onneksi löydettiin takaisin autolle :D Ja koska ei vielä ollut kiire mihinkään (paitsi Elinalla kaupungin sykkeeseen) otettiin pienet hakuharjoitukset. Turre on kyllä tosi hyvä tuossa hommassa, ja kuten jo aiemmin sanoin, täytyy kyllä nyt ottaa oikeasti asiaksi useammin ottaa yhdessä hakua. Korvatulpat vaan täytyy etsiä ;)Wallulla tehtiin niin että näki kun Elina meni metsään ja vauhtia oli kyllä aivan älyttömästi, ja mikä parasta kestävyyttäkin että kun ei nähnyt Elinaa joutui ihan oikeasti jo etsimäänkin että missä se ukko oikein on. Toinen ukko tehtiin superhelppo, eli Wallu näki Elinan mutta jäi varmasti hyvä mieli koiralle. Ja taas oli ihan superonnellinen kun mamma rakastaakin. Tuosta jäi kyllä itsellekkin hyvä mieli! Ensi viikolla sitten yhteiskuvia kunhan saadaan Wallun kaveri kotiutumaan :D

Jatsin luokse ja jäljelle!

Mamma on tullu järkiinsä! Me mentiin pitkästä aikaa Jatsin luokse! Vähänkö siistii! Ajettiin autolla johonkin ja ne jätti meidät takakonttiin kököttämään. Vähän me huudettiin, mutta vaan siks kun tiedettiinhän me että ne meni jälkiä tallaamaan. Sit kun ne tuli takas, lähettiin lenkille. En kyllä tajua, miks piti alkuun olla hihnassa? Ihan älytöntä, kun kerran maalla ollaan niin siellä juostaan tuhatta ja sataa eikä roikuteta mammaa hihnan päässä. Jatsi meni jo, v***u älä vedä!! Henkitorvi meinas katketa!! Äh, pakko oli antaa periks ite, on se tyyppi niin jääräpäinen. No nyt koitti vapaus! Tätä lenkkiä ei oo ennen kävelty, on tuossa Hannassakin se hyvä puoli että joskus keksii jotain uutta. Jatsi ei alkanu leikkii, vaikka kuinka haukuin. On se joskus aika tosikko.

Jatsi meni lenkin jälkeen autoon. Lälläslää, pääsinpäs ekana hommiin! Oli kyllä lapsellisen helppo, janaa ei ollenkaan ja pelkkiä suoria ja pari kulmaa. Kepit nostin heti kun löysin ekä pureksinu niitä muuten yhtään. Nimittäin Jatsi on olevinaan muuten niin fiksua, mutta kepeistä se tekee selvää jälkeä. Hahhaa, menis töihin tulitikkutehtaalle! Kyllä tulis pikkupärettä kun liukuhihnalta.
On se vaan kiva joskus tehä tuo mamma hyvälle mielelle. Se leikki mun kanssa tosi iloisena. Hannakin heitti patukkaa mulle ja tapansa mukaan höynäytti vikasuuntaan. Joojoo, tosi hauskaa ku naurovat mulle. En muka meinannut löytää patukkaa. Hm!

Vuoronvaihto ja Jatsi ajoi jäljen. Kai silläkin meni hyvin kun Hanna näytti niin iloselta.

Sitten lähdettiin Jatsin pihaan. WTF?? Jättivät meidät takakonttiin ja alkovat siivota Jarnon autoa! No onko hullumpaa nähty! Ei mua vaan vaivaa, vaikka Jatsin auto tai koti ois kuinka karvassa ja hiekassa. En takuulla siivois. Ei noita ihmisiä voi aina tajuta.

Sitten lähdettiin etenemään ja parin pysäyksen jälkeen päästiin kotiin. Pitkään piti houkutella, että sais ruokaa. Anto ne lopulta kun tajusivat, että ketkä tässä on isoimman työn tehneet. Jatsi on kyllä epäreilu, söi taas hullun vauhtia ja kärkky sitte mun ruokia. Vois tuo Hannakin vähän kouluttaa koiraansa.

Hanna paisto jotain oudonhajuista ruokaa ja sitten ne söi. Jatsi sai jämät! Hei, mulle kans! Mamma anto omat tähteensä kun ei jaksanu syödä, mutta voi juma miten pahaa! En tiiä mitä se oli, mutta en olis syöny jos ei Jatsi ois kärkkyny taas siinä vieressä. Ehei, järkevä koira ei anna tuolle sitä iloa että syö MINUN mamman jämät. Pakko niellä vaikka yääkh!! Hyi helv...!

Ihmiset meni saunaan ja ulkoa kuului outoa pauketta. Ei loppunu vaikka me haukuttiin ihan täysillä.
No niin. Piti arvata. Mamma ja Hanna aikoo taas lähteä johonkin kun alkovat tällätä itseään. Menkööt. Väsyttää. On ne tulleet ennenkin takas ja siihen luotetaan nytkin.

jälkeä hassun ukon kanssa

No olipas reissu ja tulipas tehtyä. Paikkana Sipri ja jäljen tekijä Mona. Esineruudusta kolme esinettä, ensimmäinen pienen pöhinän jälkeen edestä. Toinen vasta kun Mona kävi sitä vinguttamassa ja kolmas samaan tyyliin. Nyt siis ongelmana takakulmat, jonne ennen mentiin tuhatta ja sataa. Eli vahvistusta ja iloista tyyliä. Kussut ei kuitenkaan kun kerran koko homman aikana. Se alkaa siis loppumaan.

Eilen käytiin peltojäljellä, joka meni täysin haahuiluksi ja miihailuksi ja hiusten repimiseksi päästä. Kerkesin jo kirota koko koiran alimpaan helvettiin, ihan kun oltas päiväkävelyllä oltu pellolla. Minä jo kerkesin sanomaan että metsäjälki jää ja pellolla tehdään tästä eteenpäin. No mutta kun treenit on niin niihin mennään. Tehtiin tosi helppo, eli pitkä suora, 2 keppiä, 2 kulmaa, pitkä suora ja 2 keppiä. Hienosti onnistui lähetys, hienosti seurasi jokaista askelta. Kunnes saavuttiin kanttarellien kohdalle. Ne ilmaisi ja siinä vaiheessa huomattiin että ei nyt kyllä olla oikealla jäljellä. Oli sitten joku käynyt ennen meitä juuri samassa paikassa juuri samaan suuntaan ja vielä juuri samasta kohdasta tekemässä jäljen!!!

Joten kanttarellit muistiin ja paluu alkuun. Pieni etsiminen mistä meidän jälki eroaa, ja sitten matkaan. Ja koira teki aivan täydellisen jäljen, kepit nousi ja kulmat meni aivan upeasti. No jotta ei kaikki olisi noin täydellistä, pitää minun mennä pilaamaan toisen työskentely kun katsoin että keppi on ja käskin koiran takaisin, ja sehän meni kulmassa juuri upeasti. Joten täytyy kenties käydä huomenna tekemässä korjaava jälki. Perkeleen apina minäkin olen! No mutta koira teki hyvin töitä, upea eläin oli kyllä tällä kertaa. Taitaa joka toinen kerta joutua kiroamaan se hanskatehtaalle niin joka toinen kerta menee upeasti!

No sitten kävin pussin ja keräsin kanttarellit parempiin suihin ja koira sai samalla juosta metsässä koivulta koivulle :D

Ihanaakin ihanampi viikonloppu

Huh huh mistähän aloittais... Eli Elli oli ilmoittanut Pennin+chihut joensuun näyttelyyn, ja Satu tietenkin lähti mukaan. No Heidi asiasta kuultuaan piti pienen neuvonpidon kotosalla ja suuntasi myös kohti Joensuuta. Elli ja Satu saapuivat jo perjantai-iltana, ja käytiin ekana koirien kanssa pihalla. Chihut ekana ulos, ja täytyy kyllä myöntää että hassuja söpöjä elukoita olivat. Sitten päästetään aussiejengi pihalle, eli Kuningatar Moona, Johnny, Kerttu, Penni ja Wallu. Voitte vaan kuvitella vauhdin ja vaaralliset tilanteet, kun tuollainen lauma hyökkää :D Ulkoilutuksen jälkeen veimme Ellin ja Satun yöksi Jarnon asunnolle, ja toivotimme hyvää yötä.

Lauantaipäivänä työ sotki seurustelua, ja tytöt olivat suunnanneet näyttelykehiin. Nyt täytyy myöntää että en sitten yhtään muista mitä pikuiset sai, joten en ala edes arvailemaan, mutta Penni sai EH:n. Tuomari oli kuulemma ollut tosi mukava. Heidi liittyi seuraamme ja suunnattiin Sipriin, koska ei tuollaisen lauman kanssa juuri muualle uskaltanut mennä. Heidillä oli mukana Rokki ja Misty, ja liittyipä joukkoon vielä Saimi ja Jatsikin, omistajiensa kera. Koska siinä vaiheessa kun mennään yli 5 aussien, on näköjään ihan sama onko niitä 6 vai 10!

Vauhtia ei taaskaan puuttunut, Wallu ja Moona ottivat kuningasparin paikan ja johdattivat alamaisensa metsän siimekseen. Kyllä oli hauska katsoa kuinka koirat nauttivat ja tekivät omia "ryhmiään". Lauraa ja Saimia oli mukava nähdä, vaikka heillä ei mukavia uutisia ollutkaan, koska muuttavat Joensuusta pois. Heidi otti kuvia reissusta, ja en näitä ole mitenkään korjaillut, hirtä Heidi miut vaan ;)

Lenkin jälkeen mentiin meille syömään huippukokki Jarnon kanapaistosta, ja ilmeisesti ruoka maistui, sillä juurikaan ei ruokaa jäljelle jäänyt. Sitten alkoi illanvietto, ja koska ei mitään normaaleja olla, aloitettiin illanvietto menemällä alkudrinkeille baariin, josta sitten kotiin ja saunomaan. Hauskaa oli ja kellon kulkua ei edes huomannut, juttua riitti ja hauskaa oli. Mutta jotta jäisi toiseenkin kertaan juttua, piti kuitenkin kolmen aikaan kömpiä nukkumaan. Koiratkin olivat hyvin hiljaisia, ja ainakin allekirjoittanut ei herännyt kertaakaan koko yön aikana. Sadun kanssa käytettiin vielä koirat ulkona, ja Wallu on nyt täysin hyväksytty joukkoon, sillä vauhtia riitti ja kyllä saattoi yön kulkijat ihmetellä, kun 4 aussieta otti jalkapallokentän haltuunsa.

Aamulla noustiin ja suuntana oli Joensuun missikisat, joissa Penni sai taas EH:n, ja avostelu oli kyllä tosi hyvä. Koska vettä alkoi tulla kaatamalla, poistuimme takavasemmalle eli ruokaa hankkimaan, ja sitten rauhoituttiin sohvalle syömään ennen kuin matkalaisten oli kiidettävä matkaan. Ihana viikonloppu oli ja yllättävää oli, kuinka helposti noinkin iso määrä koiria mahtuu melko pieniin tiloihin. Wallusta vielä sen verran että oli myös ihana nähdä, kuinka vapautunut se oli. Kaksi täysin tuntematonta ihmistä, ja koko viikonlopun aikana ei ollut yhtään läheltäpiti tilannetta. Tuntui ihan uskomattomalta, kun yli vuosi sitten olen nähnyt koiran tuollaisena. Koska pidättyväinen se on aina ollut, mutta nyt se oli se normaali pidättyvyys. Ei kytännyt, ei stressannut. Piti jopa käskeä kiehnäämästä pois.

Wallu oli jopa niinkin normaali, että mentiin hakutreeneihin sunnuntai-iltana. Vauhtia riitti, kolme ukkoa oli metsässä. Koska ukot olivat viime treeneissäkin, huomasi että koira uskalti ihan eri tavalla mennä ukolle, ja viimeisen ukon leikityksen aikana ukko astui tassulle, josta ennen olisi todellakin ollut seurauksia, nyt oli vaan urahdus ja leikki jatkui. Ihan älyttömän mukavat treenit, nyt vaan edelleen täytyy vahvistaa että olipa siellä metsässä kuka tahansa, se on mukava ja sillä on aina wubba siellä mukana. Nyt karsitaankin kaikki muu ylimääräinen pois, ja metsässä on vaan ihanaa ja mukavaa.

Tänään mentiin uusiin treeneihin, ja koska Miimi oli myös mukanajoten otettiin hänet ekaksi ukoksi. Hyvinkoira löysi ja leikki. Toisena ukkona oli mies, ja hieman arvelutti miten Wallu suhtautuu vieraaseen. Hyvin alkoi leikkiä, mutta sitten loppui pokka ja rupesi minun suuntaan katsomaan että sano mamma mitä teen, kun en millään uskalla leikkiä tuon miehen kanssa. Miimi sanoi että käännä selkä koiralle jotta se oppii uskaltamaan, ja se toimikin vallan hyvin. Kun ei minulta apuja saanut jatkoi leikkimistään. Kolmannen ukon kohdalla uskoa oli jo niin paljon että leikki tosi reippaasti,ja ukko sai koiran tuotua ihan minulle asti. Wallu vaan katseli metsään ja oli vielä neljännelle menossa. Tähän oli hyvä lopettaa, ja koirasta kyllä näki että mielellään olisi vielä sen neljännen ottanut. Ja kuinka ylpeä olikaan kun tultiin metsästä ja kaikki kehuivat yhteen ääneen. Häntä pystyssä ja rinta rottingilla. Tälläisiä treenejä kun vaan saataisiin enemmän :D No ens viikon maanantaita odottaessa! Nyt levätään torstaihin asti ja sitten olisi vuorossa jälkitreenit.