Agiliitoa pitkästä aikaa :D

Koska olin masentunut meidän treeneistä Kemissä, sekä on tässä nyt ollu kaikkea muutakin (seli seli), ei olla sitten käyty Kemin jälkeen kertaakaan treenaamassa. Koko ajatus on yököttänyt, ja kun yököttää on turha mennä treenaamaan. No mutta kun sain Ainon houkuteltua mukaan, ajattelin että nyt voi kokeilla. Ei tarvi selitellä kenellekkään mitään, voi vaikka huutaa itelleen naama punasena ja toinen ymmärtää. Eli hyvin positiivisesti lähdin taistoon ;)
Hanna on onneksi päivittänyt blogiaan huomattavasti useammin kuin minä joten sieltä voi käydä lukemassa mitä ollaan tehty viimeisinä aikoina http://patchcoatpalmyra.blogspot.com/

Treenit olin jättänyt kokonaan Ainon mietintään, luotin että Aino osaa hommansa ;) Ajatuksena oli aloittaa puomilta, sitten putki, kolme hyppyä, putki ja puomille lopetus. Jotta sain itselleni hieman varmuutta, otin Mallan harjoituskoiraksi, ja vaikka koira olikin kovin ihmeissään omistajanvaihdoksesta, lihapulla ja liito ilmeisesti voitti :D Ihana pötkylä, ei mahda mitään mutta mie tykkään siitä koirasta ihan älyttömästi. Seurasin Ainon ja Mallan treenejä, ja kyllä täytyy sanoa että siinä on pari joilla on yhteinen ajatus, niin hienosti se meni. Varsinkin kepit olisi pitänyt saada nauhalle, ne meni niiiin hyvin.

No mut sitten otin Wallun ja mentiin puomin päähän. Kun päästin irti, koira tietenkin ponnahti heti liikkeelle, mutta oudosti se ei ollu sellanen miepä meen,moi juttu, vaan sellanen mie tiiän et näin ei saa tehä. Miulla oli purkki, ja pieni rapsautus ja tänne käsky toimivat. Puomi meni hyvin,putkelle ohjasin väärin. Aino antoi hienon huomion, koska nyt juoksen älyttömällä vauhdilla, ja en TODELLA juokse niin kovaa kun koira, niin tilanteen voi muuttaa. Seuraavaksi kokeilin sitä, että juoksen aluksi,mutta ennen kontakteja hidastan. Ja koirakin hidasti,kontaktit meni hienosti ja kerkesin putkelle ohjaamaan. Tunne oli outo, sillä jotenkin aina on menny sähläämiseksi, ja nyt koira kesti sen että ei mennäkkään korkeelta ja kovaa, vaan matalalta ja hitaasti. OUTOA!!!

Paikallaan olossa ei ollu mitään ongelmaa, pari kertaa yritti silleen jos nyt kuitenkin ai ei sitten tyylillä karata, mut ei tarvinnu ees ääntä korottaa. Jipii! Oli tosi outo olo kun lähettiin hallilta, just sellanen et mitä ihmettä tapahtu, kun kerrankin treenit olivat mukavat :D Ei huutoa, riehuntaa ja hiusten repimistä :D KIITOS AINO!!!

Ja sit mie sain nähdä Seelan, joka on aivan hurmaava pikkulikka, ja valloitti miun sydämen ihan täysin pikkupusuilla :D Täältä voi asiaan perehtymättömät tutustua Ainoon, Mallaan ja Seelaan http://ninnawynne.alarmdog.net/