Uskomaton päivä!

Eli en osaa laittaa tänne ratapiirrosta, mutta se tulee heti kun joku neuvoo miten sen saan tehtyä :) ja en muuten edelleenkään onnistunu saamaan noita hymiöitä toimimaan... hmmm... no mut siihen asiaan:

Aamulla ajeltiin Outokumpuun ja haettiin porukat+Ansu mökille. Wallu sai kunnon hepulin kun älys missä ollaan, ja riemulla ei ollu rajaa :D Kävin hetken kävelemässä jäällä, ja ilmeisesti sain jonkun sortin happimyrkytyksen kun kipasin mökille, vedin sukset jalkaan (ekaan kertaan n. 20 vuoteen) ja painoin jäälle. Ja tietenkin Wallu perässä. Ja voi että nautin, oli nimittäin sen verran ihanaa. Kuviakin on tästä ihanuudesta,mutta ei tänään, on näköjään tää tekniikka minua vastaan :D Äiti paistoi sillä välin makkaraa, ja olipas nälkä kun palasin lenkiltä. Koirakin alkoi olemaan hyvin vaisun olonen, lunta oli nimittäin paljon! Kn oltiin nautittu hyvin paistettuja makkaroita ja hieman viiniä, palattiin kotiin jossa lämmin sauna jo odottikin. Ja laastarit, raukka kun sain rakot jalkoihin :D Mutta sukset on nyt mukana, joten en jaksa oottaa torstaita, kun on vapaapäivä ja pääsen uudelleen hiihtämään (kysykää huomenna uudestaan kun en sängystä pääse ylös ;) ).

Sitten kello alkoikin olla sen verran että täytyi lähteä suuntaamaan koti agitreenejä. Kerettiin oikein sopivasti, ja koska koira oli tunnin maannu autossa ponkaisin lämmittelylenkille. Rata oli suht kinkkinen, mutta jostain kumman syystä se ei tuntunu kuitenkaan mitenkään mahdottomalta. Aloitettiin puomilla, jonka jälkeen muutama hyppy ja sit kaksi putkea vierekkäin. Sitten A ja siihen lopetettiin. Ja siis ihan oikeasti ME tehtiin tollanen rata!!! Ilman mitään erikoista, ilman räkstystä, ilman hampaita ja niiden kiristystä. Uskomatonta!!! Sitten opeteltiin etenemistä ja hyppyjä, niin että Marjo oli palkaamassa viimeisen hypyn jälkeen. Sekin meni tosi hyvin, jopa niin hyvin että päästiin siitä muutaman harjoituskerran jälkeen jatkamaan, eli sit tuli a, taas noi kaksi putkea, pari hyppyä ja taas lopetus puomille. Oli kyllä NIIIN voittaja olo tossa puomin päässä, kun koira vielä pysähty kontakteille juuri oikeaan kohtaan. Vieläkin leijun :D Ja siis mikä tärkeintä, koira totteli, uskoi ja kuunteli. Ja odotti paikallaan kunnes käskin eteenpäin. Muu porukka katsoi hieman "suu auki", ja Mari kysyikin että mitä ihmettä mie oon tehny, ei kuulemma uskos Walluks tuota koiraa :D Ja että mie olin ylpee miun pikkumiehestä! Nyt se niin ihanasti nukkuu tuossa lattialla, taisi olla rankka päivä....