Viestitreenit

Nyt ollaan käyty kahdesti treenaamassa ihan ohjatusti viestiä, aiemmat treenit olivat kauko-ohjauksella Kemistä päin. Hyvin neito on hokassut homman, mutta kestävyyttä odottamiseen sillä ei ole vielä. (outoa kahden treenin jälkeen???) Ja siis se odottaa kyllä hiljaa paikallaan, mutta koska hattivatit tarvitsevat tuulta ja myrskyä toimiakseen, ei se ole parasta Lilylle. Eli jos pääsee heti juoksemaan uudelleen lähtee kyllä ilman minkäänlaista ongelmaa ensimmäisenä koirana, mutta jos joutuu odottamaan ja sitten lähtemään ekana ei rohkeus vielä riitä. Mutta hyvin juoksee, uskomaton vauhti sillä on ja hyvin ratkaisee sen meidän liikkumisen, nyt ei tarvinnu kun vähän vingahtaa kun oli jo ihan vierellä mutta ei vaan löytäny. Mutta kertaakaan ei ole kääntynyt takaisin, vaan sitkeästi etsii.

Ja toisten koirien kanssa ei ole ainakaan vielä tullut ongelmaa, jouduttiin viimeiselle etapille laittamaan kolme koiraa melkein peräjälkeen, ni Lily oli vaan hienosti kaukaa kiertäny pojat ja tullut Jarnolle. Ei sinne metsään tappelemaan ole tultu, vaan töitä tekemään. Hieman se katselee kyllä epävarmasti tulevia koiria, mutta epäilen että sekin poistuu kunhan kunnolla ymmärtää asian ytimen. Mutta mitä se EI ymmärrä on se että muut pääsee juoksemaan ennen häntä! Kyllä metsässä raikui PIIIIIIIIIIIIIIIP kun Ape läks ennen Lilyä. Ja kun Lily laitettiin perään otti se Apen helposti kiinni, vaikka etumatkaa oli melkoisesti.

Kyllä se nyt siis ihan selkeästi alkaa hokasemaan hommaa, mutta kuten olen sanonut tuo laji vaatii kestävyyttä ja itsetuntoa koiralta, ja nehän neidolla ovat hieman vajavaiset, joten tämä laji on siinä suhteessa aivan oikea meille. Ja saadaan sitten viettää laatuaikaa Jarnon kanssa, onhan meillä kuitenkin vain kilometri välissä ;)

Silmäpeilauksessa

Nyt on neidon silmät peilattu, peilaajana Jaana Pätilä. Samalla tutkittiin myös polvet jotka unohtuivat lonkkakuvien aikaan katsoa. Hienosti neito antoi silmät, polvet ja myöskin emättimen tutkia. Myöskään toiset koirat eivät olleet ongelmana odotustilassa :D Silmät olivat kauniit ja puhtaat, ja polvien tulokseksi tuli 0. Kylläpä nyt on hyvä olla! Ja silmät peilattiin ennen tippoja ja tippojen jälkeen! Emättimessä oli pieni hiivatulehduksen alku, johon laitettiin Canestenia. Eli nyt on sekin sitten hoidettu :D

Mätsärin kaunistus

Vappuna oli kylmä ja kolea ja väsy. Joten kuinka pelastaa päivä? No tottakai lähdin sitten Josepan järjestämään vappumätsäriin. Tarkoituksena siis saada taas itselle kokemusta ja koiralle vahvistusta, ja katsoin että mahdollisuus olisi myöskin miestuomariin. Joten keittiöön nakkeja pilkkomaan ja menoks? Tai niinhän sitä luulisi. Neito nimittäin ymmärsi hieman väärin pilkotut nakit ja koska hieman hiukoi niin söipä ne heti ennen kuin pihalle kerettiin. Minä sitten ystävällisesti kerroin kuinka onnellinen olen tästä teosta. Kertooko ystävällisyydestä se että tytöt olivat silmät pyöreenä selittäneet Jarnolle että "Lily söi nakit joita se ei olisi saanut syödä ja Mari KIROILI". No mutta koira ymmärsi asian ja oli mätsärialueella kuin herran enkeli. Mitä nyt Takulle piti hieman pöristä. Mutta muuten oli kyllä oikeesti tosi nätisti ja varsinkin kauniisti. Katsokaa vaikka tätä Hannan ottamaa kuvaa:

Ja pyyntöni kuultiin ja miestuomarihan me saatiin. Ja sitten se mitä olen aina pelännyt, tapahtui. Eli kompastuin kehässä koiraan ja pienoisen räpyttelyn jälkeen pääsin tolpilleni ja sain samalla ihmisille hyvän mielen. Neito antoi tosi nätisti katsoa korvat, hampaat, kokeilla jalat, masun ja selän. Vaikka eihän se sille mitään suurinta herkkua ole. Mutta tuomari otti kyllä asian ihan koko rahan edestä. Tässä neidon mielipide asiaan:

Ja sitten jos mie yritin kaikilla tavoin sabotoida tätä, jatkoin hyväksi katsomaan linjaa, otin punaisen nauhan ja vein koiran autoon. Kunnes älysin että hitto onhan tässä vielä yksi kehä käytävänä, kaappasin koiran autosta ja puolijuoksua takaisin. Ja kyllä kannatti, neito oli Jun Pun 2!!! Jee!! Kyllä oli hyvä mieli, ja Lilylläkin oli kun sai makoisan luun syötäväksi!

Jäljen opettelua

Osa saattaa tulla hieman kertauksena, mutta ihan itselle ajattelin kirjoittaa asiat muistiin. Eli miehän sanoin viime keväänä et neidistä ei ikinä taida tulla jälkikoiraa. Nyt kuitenkin kevän aikana oon huomannu kuinka se käyttää eri lailla nenää. Paljon maassa ja hyvin intensiivisesti. Joten mikäs siinä, se kyllä sopii miulle! Joten Jarno kehiin ja takapellolle. Ensimmäinen jälki tehtiin niin että joka askelmalla oli namia. Hieman epäröivästi neito lähti, mutta paranti loppua kohden. Namit taisi kiinnostaa enemmän kuin itse jälki, mutta hieman siellä oli nähtävissä ajatustakin. Niin ja siis Lily oli katsomassa kun Jarno teki jäljen.

Toinen jälki tehtiin Hannan kanssa, niin että joka toiselle askelmalle nami ja loppuun keppi. Taas namit jäi suurimmaksi osaksi syömättä ja pyöriminen oli kovaa. Mutta keppi nousi pienen kannustuksen jälkeen! Ja tuli minulle asti :D Tässäkin vielä Lily oli katsomassa noin puolesta välin jälkeä.

Kolmas jälki tehtiin Merjan kanssa, ja koska nuo namit jotenkin häiritsi neitoa, kokeiltiin niin että ekaksi ei ollut namia, sitten oli, sitten ei ja sitten lopuksi keppi. Jotenkin tuntui että ajatus katkesi ja meni hakutreenien puolelle, nenä ei mennyt millään maahan ja kurkki ja kurkotteli vaan. Merjan kanssa asiasta puhuttiin ja päätettiin että nyt oli viimeinen kerta kun koira on katsomassa, jatkossa vaan tuodaan jäljelle.

Ja koska kertaus on opintojen äiti, mentiin seuraavana päivänä Ouluun Satun luo kokeilemaan sanoisiko kolmas kerta samalla viikolla totuuden. Ja sehän sanoi. Nyt täytyy sanoa että aika kokeilumeiningillä mentiin, eli kokeiltiin että josko jätetään kokonaan namit, tallotaan tosi vahvasti ja laitetaan kaksi keppiä. Ja sit nousi hattivattimyrsky ja salamointi oli oikein nähtävissä. Tyyliin "no nyt sie älysit ne namit heittää veks, nyt puhutaan asiaa!". Vauhti oli tosi nätti, nenä pysyi intensiivisesti maassa ja kumpikin keppi nousi nätisti kannustuksella miulle. Jälki oli siis tosi lyhyt, mutta koiralla jäi hyvin selkeä into mennä takaisin metsään.

Nyt annetaan asian muhia pikku päässä ja ensi viikolla kokeillaan uusiksi. Kyllä olen todella tyytyväinen pienen neitoon, miusta ois niiiiiin hienoa päästä taas jälkimetsälle, ja nyt tuntuisi siltä että koirastakin tuntuu samalta. Sillä vaikka minä haluaisinkin siitä jälkikoiraa, en ole todellakaan valmis hakkaamaan päätä puuhun jos koirasta ei siihen ole. Mutta ainakin nyt tuntuu siltä että tuosta pikkuisesta voisi vaikka siihen ollakkin. Innolla odotan :D

Niin ja jäljestä puheen ollen, pääsin Moonan kanssa myös jäljelle. Kyllä se mummo on ihan mahtava! Ei kyllä oo vanha eikä raihnanen kun vetää metsässä. Aikamoista sähellystähän se oli kun en jotenkin osannut noin heittämällä ruveta Moonaa ohjaamaan ja en saanut sitä rauhoiteltua kepeillä tarpeeksi, mutta on se vaan niin <3 <3 <3

Hyppää kaivoon? No miehän hyppään :D

Eilen illalla tehtiin Aijan kanssa sopimus:

Mennään elokuussa tokokisoihin. Siis ihan kisaamaan. Siis Koiran kanssa. Ja sit kun me siitä hengissä ilman sydänkohtausta selvitään, Aija tarjoaa elokuvaillan. Ja jotta tää ei olis Aijalle liian helppoa, korkkaa se samassa kokeessa Voittajan, 1-tuloksella. Sitä sitten juhlitaan minun piikkiin Rillossa, alkupalojen kera :D Eli kuinka yllytyshulluja voikaan kaksi ihmistä olla?


No tästä siis lähdetään meidän kohdalla:

• Luoksepäästävyys: Ryhmäliike, jossa koira ja ohjaaja ovat heille osoitetussa paikassa rivissä. Koira on kytkettynä ja istuu tai seisoo ohjaajan vasemmalla puolella, muttei ole käskynalainen. Tuomari lähestyy koiraa edestä ja käsittelee koiraa. Koiran tulee sallia käsittely ollen rauhallinen ja rentoutunut. 
• En muista ollaanko edes kokeiltu, muutaman kerran ehkä?
• Paikalla makaaminen (2 minuuttia): Suoritetaan ryhmäliikkeenä. Koirat ovat rivissä, jossa on 3–6 koiraa, n. 3 metrin välein. Ohjaajat käskevät koirat maahan ja poistuvat heille osoitettuun paikkaan noin 20 metrin päähän koirista. Koirien tulee maata rintamasuunnassa. Ajan tultua täyteen ohjaajat palaavat koirien viereen ja käskevät koiran perusasentoon.
• No tähän ei ikinä voi olla liikaa treeniä, sitä asentoa pitää vielä hio koska hyvin nopeesti tipauttaa toiselle lonkalle ja vetää etujalan masun alle. Häiriötä pitää myöskin harjoitella vielä lisää.
• Seuraaminen kytkettynä: Koiran pitää seurata ohjaajan vasemmalla puolella taluttimen kiristymättä. Tuomari tai liikkeenohjaaja ohjaa koirakkoa antamalla käskyjä kääntyä oikeaan tai vasempaa, tekemään täyskäännöksiä, pysähtymään tai juoksemaan. Pysähdyttäessä koiran tulee istuutua perusasentoon ilman erillistä käskyä. Kaikenlainen poikkeaminen toivotusta ihannesuorituksesta alentaa arvosanaa. Ihanteellisessa seuraamisessa koira pitää yllä kontaktia ohjaajaansa ja työskentee oikealla etäisyydellä motivoituneesti ja tarkasti.
• Seuraaminen taluttimetta: Kuten seuraaminen taluttimessa, mutta ilman talutinta.
• Otetaan kumpikin seuraaminen samaan. Nyt siis harjoiteltu imutusta, ja kestää jo piakisen kädennoston ilman kontaktin tippumista. Hihnalla pystyn korjaamaan paremmin, mutta toimii aika samalla tavalla ilman hihnaa tai hihnan kanssa. Mutta siis yllätys yllätys tähänkin vielä huomattava määrä toistoja.

• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Liike alkaa seuraamisella (n. 10 m), jonka jälkeen ohjaaja käskee koiran maahan jatkaen itse kulkuaan (n. 10 m) pysähtymättä. Ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sen perusasentoon. Koiran kuuluisi mennä käskyn saatuaan nopeasti ja liikkeensuuntaisesti maahan.
• Pientä apua vielä kaipaa, mutta nopeutuu koko ajan. Tähän pitäisi liittää se ennakoiva juttu, jota en osaa, mutta jonka aion opetella :D
• Luoksetulo: Ohjaaja jättää koiran istumaan poistuessaan sen luota hänelle osoitettuun paikkaan (n. 15 m) ja kutsuu koiran luokseen perusasentoon tai eteen istumisen kautta vasemmalle sivulleen.
• No luoksehan se tulee, ja vauhdilla. Tähän pieneltä matkalta eteentuloharjoituksia ja erikseen pyllynkäyttöharjoituksia sivulle tuloon.
• Seisominen seuraamisen yhteydessä: Liike alkaa seuraamisella (n. 10 m), jonka jälkeen ohjaaja käskee koiran seisomaan jatkaen itse kulkuaan (n. 10 m). Ohjaaja palaa koiran viereen ja käskee sen perusasentoon. Koiran olisi tarkoitus pysähtyä käskyn saatuaan nopeasti ja liikkeen suuntaisesti seisomaan.
• Tää on vielä ihan lapsenkengissä, mutta siis ollaan jo aloitettu harjoittelu. 
• Estehyppy: Ohjaaja käskee koiran hyppäämään esteen yli itsestään poispäin ja käskee koiran seisomaan esteen toisella puolella. Ohjaaja kiertää esteen (kummalta puolelta estettä tahansa) ja asettuu koiran viereen ja käskee sen luvan saatuaan perusasentoon. Esteen korkeuden tulee olla noin koiran säkäkorkeus.
• Kukahan mahtas tehdä sen esteen? Tähän kaivattas vinkkejä ja ideoita????
• Kokonaisvaikutus: Myös koirakon tekemä kokonaisvaikutus arvioidaan. Tuomari kiinnittää huomiota koiran ja ohjaajan yhteistyöhön, sekä siihen, työskenteleekö koira iloisesti ja halukkaasti.
• Eikö se siis riitä että koira on äärettömän söpö??? No ei vaineskaan, tällä hetkellä ainakin työskentelee iloisesti ja halukkaasti.

Eli melkein kaikki valmiina kisoja varten???

Susanna Korrin koulutuksessa

Muoks... Tästä videoon ja valokuviin, kiitos mielettömästi Tiia ja Arto!!! Ja jos haluatte hieman selvempää selitystä, niin sitä löytyy Arton ja Tiian blogista, täytyy vaan ihmetellä kuinka toisilta se kirjoittaminen sujuu ja toisilta ei ;)

Pitää heti kirjoittaa kaikki muistiin ettei unohdu. Kuvat ja videot seuraavat sitten perässä. Aivan mahtava koulutus oli, suosittelen kyllä hyvin lämpimästi! Täytyy repiä jostain rahaa ja ostaa se kirja sekä video. Ihanasti Susanna jaksoi koko päivän, ja itse tykkäsin juuri tuollaisesta tyylistä kouluttaa koiraa. Eli kaikessa oli juuri koiran mukaan menemistä kyse. Koiralle neuvotaan tarpeeksi tarkkaan mitä sen on tehtävä, ja palkkaus on kaiken perusta. Esimerkiksi juuri se että koiralle opetetaan viretila pelkästä kentän näkemisestä. Eli koira otetaan eleettömästi kentälle, jossa palkataan se ja kun kentältä poistutaan se on maailman ikävin asia koiralle, koska hauskuus loppuu siihen. Toki jos asia on jo selvä, annetaan koiran esimerkiksi kantaa lelu autolle.

Meillä kuten monella muullakin oli ongelmana noudot. Kun ei vaan tyhmä ohjaaja osaa ohjata ja kertoa tarpeeksi selkeästi mitä tehdä. Eli liike opetetaan osissa, ja käytetäänkin sitä että itse palikan noutoa toisarvoisena, eli se loppupalkka onkin se koiralle tärkein. Hitsi kun on vaikea selittää koko hommaa, pitää katsoa josko joku muu olisi homman osannut paremmin selittää. Tietenkin videokamera rupesi kenkkuilemaan, mutta täytyy huomenna käydä uudelleen kuuntelemassa josko jollekkin se vielä selitettäisiin tarkemmin. Mutta siis homma toimi! Neito ymmärsi oikein hienosti mitä ollaan tekemässä, ja kapulan mälvääminen loppui kun eihän sitä kerenny tekemään kun piti keretä mamman heittämän lelun perään. Samalla siis saadaan kestävyyttä kapulan pitoon. Toivottavasti edes osa olisi tullut videolle!

Mutta sitten seuraamiseen. Kyllä se nyt on varmistunut että imutus sen olla pitää. Ensimmäisenä kiinnitetään huomiota paikkaan, jotta se on oikein. Sitten aletaan tekemään seuraamista suoralla. Sitten otetaan mukaan kääntymiset. Ja nakki on avonaisessa kädessä. Ja se palkka tulee koiran vasemmalle puolelle. Ette muuten voi ymmärtääkkään kuinka vaikeaa se voikin olla :D Kuulemma 15 kertaa kun sanoo minun pitäisi asia osata :D Epäilenpä! Sitten vasta kun imuttamalla koko homma onnistuu, aletaan kättä häivyttää pois nostamalla sitä nopeasti ylöspäin. Ja jos koira alkaa pomppimaan, on nosto liian pitkä. Ja kun koira kestää käsen noston aletaan sitä häivyttämään taka-alalle. Mutta siis tämä vasta pitkän ajan päästä. Nyt siis sitten tarvitaan todellakin apuohjaajaa, aluksi ei saa räpeltää yksinään! Varsinkaan minä, joka räpellän aina ihan miten sattuu. No täytyy katsoa ensi viikolla kuka suostuisi apuohjaajaksi ja ottaa muutamat treenit asian älyämiseksi. Mutta se oli yllätys, että noin koira ei sivuttanut, ei pomppinut ja seurasi hyvin kiinnostuneena. Siis minähän olen kokeillut imutusta mutta en siis vaan ole osannut tehdä sitä oikein.

Myös luoksetulosta oli ajatuksia. Eli meillähän ei ole otettu luoksetuloa koska vauhtia on aivan liikaa. Susannan näkemys oli siihen se, että kahta eri tapaa opettamalla homma saadaan toimimaan. Eli vauhtia ylipitkillä matkoilla ja palkkaus suoraan eteen lelulla. Sitten luoksetuloa lyhyellä matkalla suoraan eteen, mutta nyt en muista miten se meni??? Muistaako joku muu??? Hyvä mie!!! No täytyy ehkä huomenna käydä vielä kysymässä hieman tarkennuksia. Lilyhän oli siis viimeinen koira ja pää alkoi olla jo liian täynnä tavaraa.

Mutta se mikä on kaikkein hienointa, koiralla on tärppipäivät ja se ei vaikuta mihinkään muuhun kuin siihen että nami meni vielä normaalia nopeammin suuhun. Hurrrrrrja pieni koira!!! Kyllä saa taas omistaja olla tyytyväinen!!! Ja videot tosiaan tulee heti kun saan katsottua mikä tuolle kameralle oikein tuli!

Päivitystä päivitystä

Tauti alkaa helpottamaan vihdoinkin ja ollaan saatu jotain aikaiseksikin. Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen, ja nyt jopa extrana muutama Lassen ottama kuva Lilystä :D

Veljen häitä olimme juhlimassa ja Lasse oli lapsenvahtina, tässä vielä siis hieman lunta. Nyt on vaan loskaa ja savea. Voi kun odotan että saadaan multaa pihaan ja nurmikko kasvamaan, niin ei tarvis ihan joka päivä koiraa pestä. Hienosti kyllä tassujen pyyhkimisen antaakin tehdä, suihku on edelleen kammotus mutta eiköhän siitä ajatuksestakin päästä pois. Muutenkin jonkin näköistä aikuiseksi tulemista alkaa olla ilmassa. Neitohan siis aloitti juoksunsa, tällä kertaa minusta myöskin jotenkin helpommin, eli nyt vasta edeltävällä viikolla aloin epäilemään asiaa ja kun neito pääsi Minnan hellään huomaan (vai pitäisikö sanoa että Natan narupalloksi) oli hyvä aloittaa juokseminen. Nyt myöskin siivouspalvelu pelaa, eli juoksupöksyjä ei olla tarvittu. Muutama tippa siellä täällä ja pieni ilovahinko tyttöjen huoneen kohdalla seinässä käytävällä, mutta muuten on pitänyt itsensä tosi puhtaana. 

Niin siis kävinhän minä reissussakin, eli Heidin kanssa Helsingin Kennelpiirin järjestämällä Innovaatioristeilyllä. Matkalla kävin katsomassa Wallun veljeä Veetiä, kerrankin aikataulut kävivät yhteen. Tätä ollaan nimittäin suunniteltu jo useamman kerran. Veeti oli oikein komea mies, ja hyvin mukavan tuntuinen. Pelkäsin kyllä hieman menemistä, sillä muistan kun näin Viivin ekaa kertaa Wallun kuoleman jälkeen, ja tunteet olivat hyvin pinnassa. Veeti oli kuitenkin niin erityyppinen kuin mitä Wallu, niin onneksi ei tunteet ihan nousseet pintaan. Oli kyllä ihana käydä ja jutella Meten kanssa, kuitenkin 4 vuotta ollaan yhteyttä pidetty. Se mikä harmittaa oli kameran unohtaminen, olisi saanut kuvia Veetistä (Vink Vink Mette). 

Meten luota suunnistinkin Heidin luo ja aamulla suunnistettiin laivalle. Reissu oli oikein ihana, sainpa jopa tanssiakkin illalla :D Tuliaiset eivät vaan olleet kovin mukavat, sillä ilmeisesti useampi meidän ryhmäläisistä sairastui ja minä taisin olla niitä pahimmasta päästä olevia. Sivuhuomautuksena kerrottakoon että vessanpönttö oli vaaleansininen. Koska olo oli hieman epäilyttävä jäin vielä yhdeksi yöksi Heidin luo. Aamulla sitten kävin hakemassa Lilyn Minnan luota, neidolla oli taas ollut ilmeisen mukavaa, kiitos Minna taas kerran Lilyn hoitotätinä olemisesta. Nata-sheltti oli taas juoksuttanut ja leikittänyt neitoa ihan koko rahan edestä, kyllä ne vaan on niin uskomattoman hyviä ystäviä!

Reissun jälkeen makasinkin sohvalla ja koirakin sai ihan vaan olla. Kun ei pystynyt muuta kuin olemaan. Nyt kuitenkin olo alkaa pikkuhiljaa korjaantumaan ja ollaanpa jopa siis treeneihin päästy. Sillä täytyy sanoa että neidon juoksut näkyvät treenatessa ainoastaan siinä että sillä on vielä jos mahdollista suurempi ruokahalu. Viestiä ollaan otettu jo kokonaista kolme kertaa, ja neito on kyllä jo älynnyt että täysiä juostaan, mutta Jarnolle juokseminen on vielä hieman epävarmaa. No ajan ja harjoitusten myötä sekin varmaan alkaa toimimaan. Esineruutua otettiin kevään ensimmäisen kerran, ja voin sanoa että hieman pitää aloittaa ottamaan takapakkia. Ei sen puoleen olisin kyllä kovasti ihmetellyt jos neito viime kesän treenien määrällä olisi homman vielä muistanut. Mutta mikä käsittämättömintä, neito on siis löytänyt sisäisen jälkikoiransa! Joku hattivatti meni taas oikeaan asentoon pienessä päässä, ja minulla alkoi jälkitreenit jo kiiltämään silmissä!!! Kunhan metsät vielä hieman sulavat ja kuivuvat, pakko kyllä käydä kokeilemassa josko se homma alkaisi nyt luonnistua. 

Sitä monesti olenkin miettinyt, että kuinka tuo koira voikin aina yllättää toiminnallaan? Siitä kehkeytyy päivä päivältä parempi ja parempi, ja sen motivaatio tehdä hommia on ihan omaa luokkaansa. Vaikka se välillä onkin ihan pikkuisen blondi, niin sitten kuitenkin sen yrittäminen ja miellyttämisenhalu on niin vaan liikuttavaa. Pieni Liikkikseni <3 

Mutta huomenna mennäänkin Susanna Korrin luennolle esimerkkikoiraksi, yritän saada videolle homman. Ongelmina seuraaminen, nouto ja jäävät liikkeet. Ainut missä suuria ongelmia on on edelleen se nouto. Muut ovat vaan treenin puutetta. Mutta mielenkiinnolla odotan kuinka meidän käy, tuleeko myrsky ja saako hattivatit sähköä vai tuleeko jopa Mörkö käymään :D Ja kuinka minä saan pidettyä itseni kurissa, yllättävää kyllä taas jännittää jo valmiiksi aivan hirveästi! Hui! Mutta nyt täytyy lähteä valmistautumaan iltaan, sikon valmistujaisbileet on tänään ja neito saa taas lapsenvahdiksi Lassen. Eli kummallakin tulee olemaan hauska ilta!